Entisen brittipääministeri (1997–2007) Tony Blairin (työv.) ajatushautomo Tony Blair Institute for Global Change on julkaissut raportin nimeltä "Designating Hate: New Policy Responses to Stop Hate Crime" - vapaasti suomennettuna: "Vihan määrittäminen: uusia poliittisia ratkaisuja viharikosten lopettamiseksi", jossa suositellaan radikaaleja aloitteita "viharyhmien" torjumiseksi, vaikka minkäänlaiseen väkivaltaiseen toimintaan ei olisikaan syyllistytty.

Asiasta tiedottaa Gatestone -instituutin vanhempi tutkija, asianajaja ja poliittinen analyytikko Judith Bergman.

Ajatushautomo määrittelee ongelmaksi "vihamielisten ryhmien vaarallisen luonteen, mukaan lukien äärioikeiston, kuten Britain First ja Generation Identity. Nykyiset lait eivät pysty pysäyttämään vihaa ja erimielisyyttä levittäviä ryhmiä, vaikka ne eivät kannata väkivaltaa".

Sitä, minkä ajatushautomo näkee yhtenä viharikollisuuden suurimpana ongelmana, täsmennetään seuraavasti:

"Suurtapahtumia ympäröivä kuohunta on johtanut viharikollisuuden tasaiseen kasvuun. Usein tämä alkaa verkossa. Iso-Britanniassa vuoden 2017 terrori-iskujen aikoihin vihatapaukset lisääntyivät verkossa lähes 1 000 prosentilla, 4 000:sta yli 37 500:een päivässä. 48 tunnin aikana tapahtuman jälkeen viha alkaa siirtyä verkon ulkopuolelle (verkkohuipun jälkeen viha virtaa yleisöön ja uhkaa henkilöitä ja instituutioita)."

Erityisesti raportissa mainittiin ongelmalliseksi "suvaitsemattomuusrikosten" lisääntyminen verkossa vuonna 2017 Iso-Britanniassa tapahtuneiden kolmen islamilaisen terrori-iskun jälkeen.

Lontoon Westminsterissä lähellä Westminsterin palatsia 22. maaliskuuta 2017 muslimi Khalid Masood ajoi ensin jalankulkijoiden päälle autolla Westminsterin sillalla, minkä jälkeen puukotti poliisia parlamentin edustalla. Viisi ihmistä, mukaan lukien yksi poliisi ja itse tekijä, kuoli iskussa - vähintään 50 ihmistä loukkaantui, osa heistä kriittisesti.

Manchesterin isku 2017 oli niin ikään islamille tyypillinen itsemurhaisku, joka tapahtui Manchesterissa, Manchester Arenalla 22. toukokuuta 2017 Ariana Granden konsertin lopussa, kun muslimi Salman Ramadan Abedi tappoi 23 ihmistä, joista nuorin uhri oli vain 8-vuotias. Silmittömässä veriteossa loukkaantui vakavasti yli 200 ihmistä.

Kolmen muslimin - Rachid Redouane, Khuram Butt ja Youssef Zaghba - lauantai-iltana 3. kesäkuuta 2017 Lontoossa tekemässä terrori-iskussa puolestaan ajettiin tahallisesti pakettiautolla London Bridge -sillan jalkakäytävällä ihmisiä päin. Läheisellä Borough Marketilla hyökkääjät juoksivat alueen pubeihin ja puukottivat vastaantulijoita.

Iskussa kuoli kahdeksan henkilöä ja loukkaantui 48 ihmistä, joista 21 kriittisesti.

Asianajaja Judith Bergman pitääkin hämmentävänä sitä, että Blairin ajatushautomon suurin huolenaihe näyttää olevan kansalaisten verkossa ilmaisema verbaalinen "viha" terrori-iskujen johdosta - ei tosiasiallinen vihan fyysinen ilmaiseminen, jota muslimit osoittavat viattomien ihmisten joukkomurhissa.

"Näyttää siltä, ​​että terrori-iskut ovat normaaleja, väistämättömiä tapahtumia, joista on tullut olennainen osa Iso-Britannian elämää", Bergman huomauttaa.

Tony Blair Institute for Global Changen raportissa väitetään lisäksi:

"Eripuraisuutta aiheuttavat ryhmät - etenkin kasvavassa määrin valtavirtaistuvat äärioikeistolaiset ryhmät - levittävät vihaa lähes rangaistuksetta, koska väkivallattomiin ääriliikkeisiin vastaaminen on edelleen koordinoimatonta. Vihatapaukset kohoavat jyrkästi suurtapahtumien aikoihin ja vaarantavat yhteisöt; ja uskonnolliseen vihaan syyllistyneet joutuvat harvoin syytteeseen lainsäädännössä olevien puutteiden vuoksi."

Koska raportin mukaan varsinaisena ongelmana on, että "nykyiset lait eivät pysty pysäyttämään vihaa ja erimielisyyttä levittäviä ryhmiä, vaikka ne eivät kannata väkivaltaa", yksi ajatushautomon ehdottamista ratkaisuista tähän ongelmaan on:

"Laaditaan uusi laki 'viharyhmien' nimeämiseksi. Tämä uusi viharyhmien nimeämisen määrittämistaso olisi ensimmäinen laatuaan Euroopassa ja auttaisi torjumaan väkivallattomia ääriryhmiä, jotka demonisoivat tiettyjä ryhmiä rodun, uskonnon, sukupuolen, kansallisuuden tai seksuaalisuuden perusteella ... Valtuudet nimetä kuuluisivat kieltovaltuuksien tavoin sisäministeriön toimivaltaan ja edellyttäisivät ministeritason allekirjoitusta."

Raportissa viharyhmä määritellään seuraavasti:

"Suvaitsemattomuuden ja vihamielisyyden levittäminen eri rotuun, uskontoon, sukupuoleen tai kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä kohtaan, erityisesti näiden ominaisuuksien vuoksi. Ääriliikkeiden ideologioiden omaksuminen... joskaan ei yllyttämällä väkivaltaan; viharikosten tekeminen tai muiden inspiroiminen siihen vihapuheen avulla; tiettyjen ryhmien (uskonnon, rodun, sukupuolen tai kansallisuuden perusteella) syyttäminen kohtuuttomasti laajemmissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä."

Bergman huomioi, että tällöin hallitus vastaisi määrittelystä, mitä ylipäätään tarkoitetaan "suvaitsemattomuuden levittämisellä" tai "tiettyjen ryhmien syyttämisellä laajemmissa yhteiskunnallisissa aiheissa".

Raportissa korostetaan nimitystä "viharyhmä", joka "toimisi kiellon rinnalla, mutta ei yhdistettäisi väkivaltaan tai terrorismiin, ja siihen liittyvät rikokset olisivat siviili- eikä rikosoikeudellisia syytteitä".

Toisin kuin kielletyt ryhmät - jotka ovat kiellettyjä rikollisen toiminnan vuoksi, kuten väkivallasta ja terrorismista - "viharyhmän" nimeäminen olisi pääosin ajatusrikoksista syyttämistä.

Blairin "asiantuntijaryhmä" mainitsee raportissaan kuvaavimmiksi esimerkeiksi "viharyhmiksi" nimitettävistä ryhmistä Britain First'n ja Generation Identity'n.

Bergman muistuttaa molempien olevan poliittisia - Britain First myös kunnianhimoinen poliittinen puolue, jolla on parlamentaarisia tavoitteita.

Jos raportin ehdotukset hyväksyttäisiin lakiin, nämä liikkeet, mikäli ne nimettäisiin "viharyhmiksi", eivät saisi "käyttää tiedotusvälineitä tai puhua yliopistoissa". He eivät myöskään saisi "olla tekemisissä, tehdä yhteistyötä julkisten instituutioiden kanssa tai työskennellä niissä".

Raportin johtopäätökseen ujutetuissa loppulauseissa paljastuu Tony Blairin ajatushautomon ensisijainen tavoite sananvapauden tukahduttamisesta ja positiivisesta erityiskohtelusta koskien muslimeja kaikissa tilanteissa sekä vaatimus edistää, mutta myös puolustaa aktiivisesti ja myönteisessä mielessä heidän aatemaailmaansa, kun todetaan, että:

"Viimeinkin vahvistamalla voimassa olevia lakeja voimme puuttua uskonnolliseen ja rotuvihaan perustuvien syytteiden väliseen eriarvoisuuteen, josta Iso-Britannian muslimit joutuvat kärsimään eniten. Kansa on voimakkaampien toimien kannalla. Vähintään 79 prosentin mielestä hallituksella tulisi olla nollatoleranssi viharikoksiin. Vihan uhan poistaminen on elintärkeää yhtenäisille yhteisöille."

Raportissa yritetään kuitenkin vakuuttaa, että "vihan nimeäminen olisi ajallisesti rajoitettua ja tarkistettaisiin automaattisesti", mutta vaikka raportti sallisi nimettyjen "viharyhmien" silti "tavata, tukea tai kampanjoida", tällainen laki tarkoittaisi, että "nimettyjen ryhmien" poliittinen puhe julistettaisiin mitättömäksi.

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yleissopimuksessa annetussa oikeuskäytännössä poliittinen puhe on erityisen suojattu: se on tosi perusperiaate demokraattisen yhteiskunnan perustoiminnalle.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että yleissopimus:

"... suojelee paitsi sellaisia ​​tietoja tai ajatuksia, joita pidetään vaarattomina, mutta myös niitä, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät; tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole olemassa demokraattista yhteiskuntaa. Myös mielipiteiden ilmaiseminen rumaa tai liioittelevaa kieltä käyttäen on suojattu."

Vieläkin tärkeämpää Judith Bergmanin mielestä on se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan:

"... suojelun laajuus riippuu asiayhteydestä ja kritiikin tavoitteesta. Julkisten kiistojen tai yleisen edun kannalta tärkeissä asioissa, poliittisessa keskustelussa, vaalikampanjoissa ... voidaan odottaa vahvoja sanoja ja ankaraa kritiikkiä, ja tuomioistuin suvaitsee niitä suuremmassa määrin."

Bergman painottaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi siis pitää ehdotetun lain näkökohtia ongelmallisina juuri sananvapauden ja demokraattisten perusarvojen vuoksi - mutta "demokraattiset arvot näyttävät kuitenkin olevan ajatushautomon vähäisin huoli".

Ehdotettu laki tekisi Iso-Britannian hallituksesta hyväksytyn puheen, etenkin poliittisen puheen, ylimmän viranomaisen.

"Tällainen erikoislaatuinen ja radikaalisti autoritaarinen lakialoite tekisi sananvapaudesta illuusion Iso-Britanniassa", Bergman alleviivaa.

Sisäasiainministeriö voisi syyttää mitä tahansa ryhmää, jota se pitäisi poliittisesti epämukavana "suvaitsemattomuuden levittämisessä" tai "mukautumisessa ääriliikkeiden ideologioihin" - ja nimetä sen "viharyhmäksi".

"Se tekisi vanhoista neuvostomielisistä ylpeitä", Gatestone -instituutin vanhempi tutkija ja asianajaja Judith Bergman kiteyttää.