Blogi: Timo Vihavainen, su 09.04.2017 22:13

Uusi normaali

Uusi normaali

 

Täytyy sanoa, ettei Tukholman terroriteko yllättänyt minua millään tavalla. Pietari sen sijaan kyllä oli odottamattomampi.

Hurjasta historiastaan huolimatta nykypäivän Pietari on toki rauhallinen ja poroporvarillinen kaupunki, jossa ainakin minä tunnen oloni turvallisemmaksi kuin Helsingissä.

Tukholma taas on kaupunki, jota on jo muutaman vuosikymmenen ajan rakennettu unelmahötön varaan. Terroritekojahan siellä sattuu silloin tällöin. Kukapa ei tuntisi käsitettäTukholma-syndrooma? en oikein tiedä miksi, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tuo ilmiö tiesi paikan, minne mennä syntymään. Sinnepä tietenkin, missä ihmiset ovat kilttejä ja pohjattoman hyväntahtoisia aina naiiviuden syvimpiin syövereihin saakka.

Ei tässä ihmisten kiltteydestä tee mieli valittaa. Sellaisten kanssa on aina mukava asioida ja elää. Tuo ominaisuus kuitenkin tuppaa synnyttämään sellaista kuvitelmaa, että kaikki me tämän maailman asukkaat olemme oikeastaan samanlaisia, moderneja ihmisiä, jotka käyttäytyvät rationaalisesti ja maksavat hyvän hyvällä ainakin hieman valistusta saatuaan.

Kävellessäni Drottninggatanilla tihutyötä seuraavana päivänä, kiinnitin huomiota kukkakimppuun, jossa oli teksti: ”Barn är alltid oskyldiga”.

Oli pakko miettiä, mitä tuolla nyt tässä yhteydessä oikein voitiin tarkoittaa.  Oliko kirjoittaja ajatellut, että terroristin uhreista ainakin jotkut olivat jollakin tavalla syyllisiä? Oliko terroristi siis tehnytkin virheen ajaessaan lasten päälle?

Kukapas se olikaan, joka sanoi: Se ei ole paha teko, vaan pahempaa: se on virhe! Talleyrand?

Nåja. Noin tietysti voivat sanoa vain kyynikot, enkä millään ota uskoakseni, että kukkien tuoja olisi ollut sellainen. Hän vain tunsi erityistä murhetta juuri viattomien lasten takia. Ymmärrettävä asia.

Mitähän sitten tuo teon tekijä mahtoi tuntea? Koska kaikki sellaiset tekomme, joiden tarkoitus toteutuu, yleensä herättävät meissä tyydytystä, lienee sellainen tunne vallannut myös kyseisen herran, jota tuskin kannattaa nimittää hulluksi selittääkseen sillä hänen toimintaansa.

Hullujen kanssa päivittäin työskentelevät henkilöt, kuten psykiatrit, ovat vastaavissa tilanteissa närkästyneet asiakkaidensa puolesta ja ymmärrän tämän reaktion. Ei hullu tarkoita samaa kuin sikamainen tai roisto.

Sitä paitsi tuo hulluus tällaisissa yhteyksissä näyttää suurella säännönmukaisuudella liittyvän yhteen tiettyyn uskontoon, jonka nimen jätän arvattavaksi. Kyse ei kuitenkaan ole jainalaisuudesta.

Olen usein yrittänyt kuvata modernia, rationaalista yhteiskuntaamme suuren luottamuksen yhteisönä. Autot ajavat toisiaan vastaan hurjalla nopeudella ja sivuuttavat toisensa niin lähetä, että vanhanaikainen pääkaupungin ykköslehden sunnuntainumero tuskin mahtuisi niiden väliin.

Potentiaalisesti elämme siis suuressa vaarassa joka hetki. Olemme kuitenkin oppineet luottamaan toistemme rationaalisuuteen: sen noudattaminen on jokaiselle niin suuri arvo, että toisenlainen käytös ei yksinkertaisesti ole ajateltavissa. Siinä menettäisivät kaikki ja ennen pitkää koko yhteiskunta lakkaisi toimimasta.

Itse asiassa se voisi kyllä toimia, mutta vain ankaran valvonnan ja vartioinnin alaisena. 1960-luvun yhteiskunta muistutti täällä pohjolassa anarkisti Pjotr Kropotkinin ihannetta: jokainen todella toimi oman, rationaalisen etunsa mukaisesti ja niinpä tarkastuksia japroopuskoita ei tarvittu missään. Neuvostoliitossa niitä oli joka puolella, mutta eihän se silti kunnolla toiminut tai ehkä juuri siksi.

Muistan, miten saatoin 1960-luvulla kävellä sisään ministeriöön ja töllistellä siellä pitkät ajat, kunnes joku viimein ystävällisesti neuvoi, miten pääsisin arkistoon, jossa myöskään ei ollut sen kummempia turvatoimia.

Tuntui äärimmäisen oudolta, kun sitten Birminghamissa laukkuuni katsottiin, kun menin pubiin. Siellä olivat terroristit räjäyttäneet pari pommia pubeissa.

Mutta ei nyt meillä sentään. Täysijärkinen pohjola toimi kuin kello, sellainen olisi tulevaisuus kerran koko sivistyneessä maailmassa. Sitähän sivistys oikeastaan tarkoittikin.

Mutta pahaenteisiä merkkejä alkoi tulla. Ensin ruvettiin riisuutumaan lentokenttien turvatarkastuksiin ja sitten saatiin huomata, että internettiin ilmaantui viruksia, siis tietokoneohjelmia, joiden ainoa tarkoitus oli vahingoittaa mahdollisimman paljon mahdollisimman monien uppo-outojen ihmisten toimintaa.

Ajatus ihmisen rationaalisuudesta kärsi kovan iskun, ainakin omassa maailmassani. Sitä paitsi aloin kiinnittää huomiota siihen, että ne irrationaaliset voimat, jotka olivat viemässä tätä maailmaa yhä kauemmas kohti totalitaarista järjestelmää, olivat pohjimmiltaan keskiaikaiseen taikauskoon nojaavia aineksia, joille ei ollut olemassa mitään yhteistä ihmiskuntaa, vaan toisaalta herran valitut soturit ja toisaalta arvoton ja saastainen biomassa.

Tämän ei pitäisi olla kenellekään salaisuus, sillä näitä aatteita julistetaan aivan avoimesti. Niinpä tuntuukin kovin arvoitukselliselta, kun saa yhä uudelleen huomata, ettei tätä asiaa oteta lainkaan huomioon, vaan kuitataan se ikään kuin jonakin mitättömänä väärinkäsityksenä.

Se ideologia, joka on kaiken takana, näyttää perustuvan olennaisesti 1700-luvun yksilöpsykologiaan ja sen edistysajatteluun. Tabula rasa on aina mahdollista muokata rationaaliseksi oman edun tavoittelijaksi, kunhan vain vähän nähdään vaivaa. Pakko sen on toteutua.

Naiiviahan tämä on. Entisessä Neuvostoliitossa sen sijaan saatiin havaita, että jo kukistuneeksi luullut primitiiviset uskonnot pystyttiin nopeasti herättämään henkiin ja muuttamaan terrorismin kasvualustaksi, kunhan annettiin niille mahdollisuus.

Neuvostoliiton romahdettua Saudi-Arabia alkoi syytää rahaa ja ”opettajia” kaikkialle ja onnistui käännyttämään salafismiin jopa ennen niin maltillisen ja maallistuneet Volgan tataarit. Ei toki kaikkia sentään, mutta sellaisen joukon, että asiasta oli syytä huolestua.

Mitä me näistä asioista olemme oppineet? Kuka mitäkin, mutta miltei uskomatonta on, että kaikesta huolimatta annetaan eräänkin kuuluisan suurmoskeijan puuhaajien jatkaa rauhassa toimintaansa ja vieläpä tuetaan sitä, jopa kirkonkin piiristä…

Mutta kaikkihan on suhteellista. Mahdollisuus tulla tapetuksi terrori-iskussa on niin tavattoman pieni, että sen voi kokonaan jättää pois laskuista. Mitä sitä paitsi merkitsisi, vaikka satakin suomalaista vuosittain murhattaisiin uskonnollisen terrorin merkeissä? Kuoleehan heitä muulla tavalla koko ajan monin verroin enemmän.

Ei siis anneta pelolle valtaa ja jatketaan nyt kaikin mokomin potentiaalisten terroristien ottamista maahamme valtion elätettäviksi. Eihän ensimmäinen sukupolvi tästä osaa kiitollisuutta tuntea eikä vielä toinenkaan, kuten on muualla havaittu, mutta ehkäpä jo viidennessä polvessa ymmärretään, että nyt eletään omassa maassa, omien pyhien lakien mukaan.

Sitä paitsi ei kannata liioitella sitä poliisivalvonnan määrää, joka meillä toistaiseksi on. Itse asiassa toin eilen ruotsinlaivaan pistoolin, josta kukaan ei kysellyt mitään, ehkä eivät huomanneetkaan.

Toki ase on kopio 1700-luvun ranskalaisesta piilukkopistoolista ja ampumakelvoton, mutta vain huolellinen lähitarkastelu voisi osoittaa, ettei sankkireikä ole genomborrad. Ehkä viranomaisten huipputarkat laitteet havaitsivat senkin jo kaukaa.

Timo Vihavainen su 09.04. 22:13

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Usko vastaan skepsis

to 19.04. 15:42

Viipuri meni ja saatiin

ke 18.04. 16:28

Käännekohdassa vai koskessa kolisten?

ti 17.04. 17:34

Suomen vaikutusvaltaisin mies

ma 16.04. 13:28

Aikansa sankari

ke 11.04. 10:19

Peilit on peilejä

ti 10.04. 10:53

Darkies are gay

su 08.04. 11:40

Eläköön anarkia. Muuttuva lukutapa

pe 06.04. 15:29

Preussin hovista

to 05.04. 13:27

Maailman ihmeitä

ke 04.04. 11:44

blogit

Vieraskynä

Ooppera too

la 14.04.2018 14:49

Juha Ahvio

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04.2018 19:12

Professorin Ajatuksia

Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa

to 19.04.2018 15:34

Jukka Hankamäki

Islamkirja loppui kaupasta kuin hehkulamput sosialismista

su 15.04.2018 14:12

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Venäläistä rähähtelyä ja Suomen päättömät päättäjät

ke 18.04.2018 16:29

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Pelle Neroth - Ruotsin punavihreän eliitin kauhu nro 1

su 08.04.2018 11:50

Heikki Porkka

Ähläm Sähläm - Yle käyttää, mutta salliiko facebook?

to 19.04.2018 11:04

Olli Pusa

Euroopan suuri huijaus

ti 17.04.2018 09:59

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Punikkitoimittajat taas vauhdissa

pe 06.04.2018 21:32

Reijo Tossavainen

Media ahkeroi Venäjän apuna valehtelussa

pe 13.04.2018 16:33

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Usko vastaan skepsis

to 19.04.2018 15:42

Matti Viren

Vehviläinen

ke 11.04.2018 00:52