Blogi: Timo Vihavainen, ma 29.05.2017 08:45

Detroitin tie

Detroitin tie

 

Pietari on nykyaikaisista suurkaupungeista se, joka on joutunut suurimpien katastrofien uhriksi. Leningradin piirityksen tuntevat kaikki ja siinä toistuivat vastaavien historian tuntemien piiritysten kauhut sillä kertaa megaluokan mittakaavassa.

Nälkäkuolemat piirityksen aikana, kannibalismi ja vastaavat asiat eivät ole historiassa uutta. Ne tunnetaan jo antiikista ja myös uuden ajan sodista. Leningradin kohtalossa kuitenkin oli jotakin laadullisesti uutta. Se ei ehkä ihan ollut suurkaupungin, megalopoliksen kuolema, mutta joka tapauksessa hyvin lähellä sitä.

 Metronomi naksutti radiossa kaupungin sydänääniä kuvaten, mutta kaupungin väkiluku laski vuoden 1941 noin kolmesta miljoonasta alimmillaan alle kuuteensataan tuhanteen vuonna 1944. Toki se sen jälkeen taas nopeasti nousi. Katastrofi jäi hetkelliseksi.

Väestökato ei kuitenkaan ollut Pietarin historiassa ensimmäinen laatuaan. Kansalaissodan sekasortoisina vuosina suurkaupungin huoltaminen osoittautui bolševikkien konsteilla mahdottomaksi ja vuoden 1916 liki kahdesta ja puolesta miljoonasta asukkaasta oli vuonna 1920 jäljellä enää noin seitsemänsataa tuhatta.

Jo tuossa vaiheessa pietarilaiset joutuivat tyytymään nälkäannoksiin ja polttelemaan kaikkea palavaa pikku peltipurkkiuuneissa eli buržuikoissa. Kaksi kolmasosaa väestöstä siis siirtyi kaupungista pois.

Kolmas mutka Pietarin väestökäyrässä voidaan havaita 1990-luvulla, jolloin sokkiterapiana tunnettu politiikka saattoi talouden sekasortoon. Nyt noin viiden miljoonan kaupungin väkiluku tosin väheni vain noin kymmenellä prosentilla. Tuo väestötappio on jo otettu takaisin.

Suurkaupungin hiljenemisessä ja sen normaalien elintoimintojen lakkaamisessa on jotakin ilmestyskirjamaista, vaikka se tapahtuisi rauhankin aikana. Poikkeusoloissa pommitukset ja tulipalot, ihmisten joukkomittainen kuoleminen ja normaalien palvelujen pysähtyminen tietysti vielä olennaisesti lisäävät tapahtumien dramatiikkaa.

Mutta myös rauhan aikana suurkaupungin alamäki on dramaattinen asia. Mikäli tuho jatkuu vuosia, tulevat kuvaan mukaan autioiden talojen ryöstäminen ja polttaminen, johon ovat syypäitä omat asukkaat. Myös eri kaupunginosien asukkaat vaihtavat maisemia.

Osa äänestää jaloillaan ja poistuu kaupungista. Autioille taloille ja halvoille huoneistoille kuitenkin usein löytyy ottajia. Kaupungin kasvot muuttuvat.

Länsimaisen sivistyksen keihäänkärjeltä näytti vielä muutamia vuosikymmeniä sitten Detroit. Sehän symbolisoi valtavaa maailmanlaajuista autoteollisuuden buumia, jonka ansiosta kaupunki kasvoi huimaa vauhtia.

Detroitin väkiluku hipoi vuonna 1920 miljoonaa, mutta oli jo kymmenen vuoden kuluttua noussut puoleentoista miljoonaan.

Vuonna 1950 väkiluku oli vajaat kaksi miljoonaa ja sen jälkeen se alkoi laskea. Vuonna 2000 se oli jo alle miljoonan ja nyt se on vajaat seitsemänsataa tuhatta. Koko metropolialueen mukaan ottaminen tosin antaisi kuvalle lisää ulottuvuutta.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, voi vain kuvitella. Asiaa helpottaa, jos ottaa avuksi vaikkapa netistä löytyviä valokuvia. Suuret alueet ovat autioituneet ja rakennuksia on purettu. Eräät loistorakennuksetkin ovat rappeutuneet surkeasti.

Tämä ei kuitenkaan ole koko tarina. Ranta-alueelle on noussut mahtavia pilvenpiirtäjiä, ikään kuin muistona niiltä ajoilta, jolloin kaupunkia vielä pidettiin mallikelpoisena tulevaisuuden kaupunkina. Olavi Paavolainen käytti siitä nimitystä elektro-magneettis-dynaaminen kaupunki. Hänen kirjassaan Nykyaikaa etsimässä oli kuva Detroitin korkeista rakennuksista, joiden yllä leijuu ilmalaiva.

Nykyään kaupunkia kunnioitetaan sekä nimellä Motown –moottorikaupunki ettäRenaissance city, joka siis viittaa siihen uudelleensyntymiseen, joka ainakin olisi kovasti tarpeen.

Kaupungin talous on hunningolla ja se jopa hakeutui konkurssiin, mutta saatiin pelastettua. Muuan syy ongelmiin on väestö, joka on vailla työtä autoteollisuuden suurten muutosten takia.

Yllättävää tai ei, kaupungin väestön suuri enemmistö koostuu nyt ns. afroamerikkalaisista. Vielä ennen sotia he olivat suuri harvinaisuus näillä leveysasteilla ja rotujen (joita ei ole) sekoittaminen samoihin työvuoroihin aiheutti jopa mellakoita tässä valkoisessa kaupungissa.

Kun valkoisten osuus Detroitin asukkaista oli vielä vuonna 1930 yli 90 prosenttia, on se nyt vain vähän yli kymmenen, joten white flight on johtanut koko kaupungin eikä vain joidenkin korttelien etniseen muuttumiseen. Valkoisia ei-hispanoita on asukkaista nyt vaivaiset 7,8 prosenttia.

Mielestäni ei ole jo ennakolta ja tutkimatta selvää, ettei etninen koostumus sinänsä aiheuta yhtään mitään eikä sillä voi olla millekään asialle mitään merkitystä. Joka tapauksessa siinä tapahtunut muutos korreloi eräiden muiden muutosten kanssa.

Syystä tai toisesta kaupungin rikostilastot nimittäin ovat vaikuttavia. Murhien määrä oli 58 sataatuhatta asukasta kohti 1980-luvulla eli Amerikan korkein, mutta nyt se on laskenut vähän yli neljäänkymmeneen ja kaupunki on tässä tilastossa kakkosena. Suurinta osaa noista rikoksista ei selvitetä.

Suurimmalla osalla kaupungin asukkaista on maksuhäiriöitä ja suunnilleen puolet kiinteistöjen haltijoista ei ole pystynyt maksamaan kiinteistöveroa. Niinpä kaupunki on pyrkinyt leikkaamaan menojaan muun muassa lopettamalla katuvalaistuksen laajoilta alueilta. Myös korruptioskandaalit kaupungin johdossa ovat kuuluneet kuvaan.

Tuhansia taloja on purettu ja niiden paikalle on syntynyt niin sanottua kaupunkipreeriaa,urban prairie, jollaista on myös muissa kuihtuvissa kaupungeissa. Niitähän Amerikassa on kymmenittäin.

Mutta eihän mikään tarina pelkkää synkkyyttä sisällä. Detroitin joukkueet ovat pärjänneet joissakin urheilulajeissa ja pop-musiikin alalla se kuuluu erittäin vahvoihin keskuksiin. Tekno on kuulemma peräti keksitty siellä ja paikallisiin suuruuksiin kuuluvat muun muassa Madonna ja Alice Cooper… Ehkä Detroit sittenkin on uuden ajan todellinen suunnannäyttäjä?

Detroitin tarina on tuskin ainutlaatuinen. Baltimore ja Philadelphia ja monet muut kutistuvat kaupungit näyttävät seuraavan sen jälkiä. Väkiluvun vähetessä myös kaupunkien etninen koostumus muuttuu ja paljon ylistetty monikulttuuri antaakin tilaa uudelle monokulttuurille.

On selvää, että kaikissa näissä kaupungeissa monet ihmiset elävät lainkuuliaisina kansalaisina normaalia ja vaurasta elämää ja viihtyvät kotimaisemissaan. Yhtä selvää myös lienee, että nuo nopeat muutokset, jotka yleensä tavalla tai toisella liittynevät globalisaation lieveilmiöihin, herättävät katkeruutta monissa amerikkalaisissa, jotka saavat konkreettisesti havaita oman unelmansa tuhoutuvan.

Foreign Affairsin viime numerossa toteaa pari kirjoittajaa, että nyt olisi aika ottaa vakavasti se tosiasia, että globalisaation siunaukset jakaantuvat epätasaisesti kuten myös sen kiroukset. Systeemi on epäreilu eikä ole mitään syytä kummastella sitä, että äänestäjät reagoivat asiaan tietyllä tavalla.

Mutta nämähän ovat Amerikan ongelmia. Yhdysvalloissa rotu, jota tietenkään ei ole olemassa, on kaikkialla vaikuttava asia toisin kuin meillä Euroopassa.

Kuitenkin voimme myös monissa Euroopan maissa nähdä analogisia prosesseja. Kun ympäristöstään jyrkästi erottuvat alakulttuurit vahvistuvat, ne tunkevat pois tieltään vanhan kantakansallisuuden ja alkaa muodostua enklaaveja, jotka ovat muusta maasta irrallisia ja joissa vallitsevat omat lakinsa ja norminsa.

Meillä tätä ei vielä ole tapahtunut, mutta osuu tuskin kovin kauas harhaan, mikäli ennustaa, että tämä eriytymisprosessi, joka nyt voidaan havaita, ei ole pysäytettävissä, mikäli kehitys jatkuu samanlaisena. Parissa kymmenessä vuodessa tulemme väestökehityksen myötä saamaan uudenlaisia yhteisöjä, jotka eristäytyvät ympäristöstään ja rikastuttavat siis lähinnä itseään, ehkäpä jopa muiden kustannuksella.

Kyse on kuitenkin vielä vain kaupunginosista. Yllättävää kyllä, vanhat savupiipputeollisuuden kaupungit eivät meillä ole ainakaan vielä muuttuneet aivan uudentyyppisen väestön ja kulttuurin tyyssijoiksi.

Suomen Ruhr, kuten myös se varsinainen Ruhr ovat yllättävän hyvin pitäneet pintansa ja sinnittelevät eteenkin päin, mutta eipä anneta asian pettää itseämme.

Olisi luultavasti herkkäuskoista kuvitella, että meidän maamme olisi luonnostaan valittu kulkemaan näissä kysymyksissä jotakin erityistietä.

Mikäli asioiden annetaan kehittyä omalla painollaan ja vain kiihdytetään globalisaation vaikutuksia sen sijaan, että niitä hillittäisiin, syntyy viime kädessä samanlaista jälkeä kuin muuallakin.

Kaikki kehitys ei ole edistystä. Detroit on tästä elävänä varoitusmerkkinä. Muistakaamme, että jo muutaman kymmenen vuoden alamäki voi muuttaa nykyaikaisen suurkaupungin perustuksiaan myöten. Tie maan ja maailman suunnannäyttäjästä sen murheenkryyniksi voi olla tavattoman lyhyt.

Äkillisen katastrofin sattuessa suurkaupungit sitä paitsi ovat kaikkein haavoittuvimpia, mikä kannattaisi muistaa myös puuhattaessa koko Suomen väestön keskittämistä yhteen nurkkaukseen.

Timo Vihavainen ma 29.05. 08:45

Kommentit: 2

Reijo Tossavainen3402 ma 29.05.2017 11:53 0

Kolmisen vuotta sitten kävin Detroitissa ja kuuntelin Detroitin kaupungin johdon kertomusta kaupungin historiasta ja nykypäivästä. Kovin oli synkkä tarina.

Pertti ma 29.05.2017 15:29 0

Hyvä kirjoitus, joka herätti kiinnostuksen toisen Suurten Järvien alueen kaupungin eli Chicagon tilanteesta. Sen murhatilastothan olivat jonkinlaisena kiistanaiheena presidentinvaalikampanjassa.

Taloudellisesti Chicagolla näyttäisi menevän Detroitia paremmin. Esimerkiksi vuonna 2009 Chicago sijoittui sveitsiläisen UBS-pankin listalla maailman yhdeksänneksi rikkaimmaksi kaupungiksi maailmassa. Kuitenkin yllättävästi kaupungin asukasluku on pudonnut viidenneksen huippuajoista.

Murhatilastot näyttävät siistiytyneen selvästi esimerkiksi 70-luvulta alkaen. Kuitenkin niin, että Sinalo-kartellin päätettyä vallata alueen huumemarkkinat, tilastoidut murhatkin ovat nousseet.

White flightin osalta löytyi mm. seuraavat tiedot: vuonna 1970 kaupungissa asui 3,4 miljoonaa asukasta, joista valkoisia 59 %. Vuonna 2010 asukkaita oli 2,7 miljoonaa, joista valkoisia 32 %.



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Usko vastaan skepsis

to 19.04. 15:42

Viipuri meni ja saatiin

ke 18.04. 16:28

Käännekohdassa vai koskessa kolisten?

ti 17.04. 17:34

Suomen vaikutusvaltaisin mies

ma 16.04. 13:28

Aikansa sankari

ke 11.04. 10:19

Peilit on peilejä

ti 10.04. 10:53

Darkies are gay

su 08.04. 11:40

Eläköön anarkia. Muuttuva lukutapa

pe 06.04. 15:29

Preussin hovista

to 05.04. 13:27

Maailman ihmeitä

ke 04.04. 11:44

blogit

Vieraskynä

Ooppera too

la 14.04.2018 14:49

Juha Ahvio

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04.2018 19:12

Professorin Ajatuksia

Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa

to 19.04.2018 15:34

Jukka Hankamäki

Islamkirja loppui kaupasta kuin hehkulamput sosialismista

su 15.04.2018 14:12

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Venäläistä rähähtelyä ja Suomen päättömät päättäjät

ke 18.04.2018 16:29

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Pelle Neroth - Ruotsin punavihreän eliitin kauhu nro 1

su 08.04.2018 11:50

Heikki Porkka

Ähläm Sähläm - Yle käyttää, mutta salliiko facebook?

to 19.04.2018 11:04

Olli Pusa

Euroopan suuri huijaus

ti 17.04.2018 09:59

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Punikkitoimittajat taas vauhdissa

pe 06.04.2018 21:32

Reijo Tossavainen

Media ahkeroi Venäjän apuna valehtelussa

pe 13.04.2018 16:33

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Usko vastaan skepsis

to 19.04.2018 15:42

Matti Viren

Vehviläinen

ke 11.04.2018 00:52