Blogi: Professorin Ajatuksia, ma 12.06.2017 09:29

Mikä yhdistää suomalaisia ja turvapaikanhakijanuoria?

Turvapaikanhakijanuorten vapaaehtoinen tukihenkilö, tiedottaja Kaarina Heiskanen, kertoi käyneensä Ateneumissa maahan tulleiden nuorten kanssa. Nämä olivat reagoineet voimakkaasti moniin suomalaisiin taideteoksiin, mistä Heiskanen teki sen johtopäätöksen, että "meillä on paljon enemmän sitä, mikä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa".

Minulla ei ole syytä epäillä Heiskasen tarinaa tai johtopäätöstä. Tunnenhan itsekin ihmisiä ympäri maailman ja voin vahvistaa hänen näkemyksensä - minua ja heitä yhdistävät mitä moninaisimmat asiat.

Kirjoituksessaan Heiskanen toivotti Jussi Halla-aholle (ps) "rohkeutta nähdä enemmän sitä, mikä meille on yhteistä, sekä tehdä siitä oikeamieliset päätelmät. Katsokaa tulevaisuuteen – Suomi ei saa käpertyä itsekkääseen itseensä."

 

* * *

 

Heiskasen kirjoitus oli tyypillinen ns. suvaitsevaistonaisen tuote. Hän löysi maahanmuuttajista positiivisia asioita ja näyttäisi Halla-aholle antamansa ohjeen mukaan olevan sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan kaikki sellaiset, jotka oman kertomansa mukaan ovat kotimaissaan hädän ja vainon uhreja.

Tällainen maahanmuuttopolitiikka on ollut käytössä läntisessä naapurimaassamme, minkä seurauksena siellä palveluala on vahvasti maahanmuuttajataustaisten hallussa. Samalla monet maahanmuuttajataustaiset - joskin selvä vähemmistö - on vieraantunut ruotsalaisen yhteiskunnan perinteisestä elämäntavasta ja elää omassa kulttuurissaan Rinkebyn kaltaisissa, usein rauhattomissa, maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä.

Humanitaarisen maahanmuuton lieveilmöiksi on katsottava myös Ruotsin nousu maailman raiskaustilastojen kärkipäähän. Eikä Tukholman terrori-iskuakaan olisi tapahtunut ilman maahan saapunutta pakolaisväestöä. Samalla maahanmutosta on tullut jättimäinen kuluerä maan julkiselle taloudelle. 

Edelle kirjoittamieni ongelmien seurauksena Ruotsin ainoa liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa vastustava Ruotsidemokraatit on noussut maan toiseksi suosituimmaksi puolueeksi. Ja itse asiassa, koska ruotsalaiset maahanmuuttajat äänestävät pääsääntöisesti Sosiaalidemokraatteja, on Ruotsidemokraatit mahdollisesti nousemassa lähiaikoina kantaruotsalaisten parissa suosituimmaksi puolueeksi.

On siis selvää, ettei ultraliberaali maahanmuuttopolitiikka ole saanut Ruotsissa koko kansan tukea, vaan yhä useampi naapurimaalainen on alkanut epäillä sen järkevyyttä. Mutta miten tämä liittyy Kaarina Heiskasen kirjoitukseen?

Siten, että koska meillä on käytettävissämme ruotsalaisen yhteiskunnan esimerkki kritiikittömän maahanmuuttopolitiikan seurauksista, on siitä syytä ottaa oppia. Ja se oppi on sekä suomalaisten että hädänalaisten kannalta vastuullinen maahanmuuttopolitiikka.

 

* * *

 

Maailmassa oli Suomen pakolaisavun mukaan viime vuonna 65 miljoonaa pakolaista. Siksi ei Suomella eikä edes EU:lla ole resursseja huolehtia heistä kaikista rajojensa sisällä. 

Lisäksi tosiasia on, että avoin maahanmuuttopolitiikka ajaa liikkeelle joukoittain elintasopakolaisia, joita ei vainota kotimaissaan, mutta jotka tavoittelevat länsimaista elintasoa. Siten potentiaalisten tulijoiden määrä lasketaan sadoissa miljoonissa.

Siksi Heiskasen havaitsema ihmisten samanlaisuus Suomessa ja muualla ei voi tarkoittaa avoimia ovia kaikille Suomeen haluaville. Jo pelkästään nykyinen maahanmuutto - erityisesti vuoden 2015 tapahtumat - johti Perussuomalaisten siirtymiseen kuluneena viikonloppuna kohti maahanmuuttokriittistä suuntaa.

Lisäksi me tiedämme, että suurin osa suomalaista kannattaa nykyistä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Jotain suomalaisten asenteista kertoo se, että peräti 25% meistä voisi äänestää tulijoilta kaiken maahanmuuton lopettavaa äärikansallista puoluetta - siis puoluetta, joka ei sallisi edes Supercellin pelintekijöiden maahanmuuttoa. Sellaista puoluetta en esimerkiksi minä voisi kuvitella äänestäväni missään tilanteessa, eikä Halla-ahon Perussuomalaisetkaan ole sellainen.

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella on selvää, että meidän tulee auttaa maailman hädänalaisia, mutta ei asuttamalla heistä pientä osaa länsimaihin, vaan tukemalla heidän elämäänsä kotimaissaan tai niiden läheisyydessä. Samalla  pitäisi kehitysmaiden ongelmien perussyy - eli hallitsematon väestönkasvu - saada tavalla tai toisella hallintaan. Siksi väestöpolitiikka tulisi nostaa kaiken kehitysavun keskeiseksi tavoitteeksi - ja jopa ehdoksi vastaanottajamaille.

Niin kauan kuin kehitysmaiden väestönkasvuongelmaa ei ole ratkaistu, jatkaa myös hädänalaisten ihmisten määrä kasvuaan. Ja siitä kärsivät eniten aivan samalla tavalla tuntevat ja rauhaa rakastavat ihmiset kuin me suomalaisetkin. 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?
Terrorismia ja afrikkalaisia menestystarinoita
Yle tarjosi Halla-ahon kannattajien näkemyksi

Professorin Ajatuksia ma 12.06. 09:29

Professorin Ajatuksia

Professori on ammattitutkija, ja tullut valituksi professuuriin 2000-luvun alkupuolella. Kirjoitan blogia nimimerkillä voidakseni kommentoida vapaasti asioita, joista kaikki eivät välttämättä ole oikeaoppisia tai vallitsevan politiikan mukaisia.

tuoreimmat

HS:n Minttu Mikkonen tajosi malliesimerkin epärehellisyydestä

la 20.10. 22:32

Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero

pe 19.10. 23:20

HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa

to 18.10. 22:31

Vihreitä saksanmaalla ja täällä Pohjantähden alla

ke 17.10. 21:52

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

ti 16.10. 22:33

Joukkoraiskaaja Yaqub Ahmedin "pelastajien" heräättämiä ajatuksia

ma 15.10. 23:22

Australian ilmastohistoria meni uusiksi

la 13.10. 23:02

Kysymys on suomalaisen demokratian uskottavuudesta

pe 12.10. 20:45

Lauttasaaren sillasta uusi askel kohti urbaania impiwaaraa

to 11.10. 22:56

Susikoe saa jatkoa

ke 10.10. 23:07

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Kansanedustaja Laura Huhtasaari Turun Mikaelinkirkossa

la 20.10.2018 22:43

Professorin Ajatuksia

HS:n Minttu Mikkonen tajosi malliesimerkin epärehellisyydestä

la 20.10.2018 22:32

Jukka Hankamäki

Dialektiikan pimeä ydin: sananvapaudella vankilaan

la 20.10.2018 22:40

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kölnin vaiettu terrori-isku

ke 17.10.2018 21:56

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Facebook on sananvapauden irvikuva

to 18.10.2018 14:13

Olli Pusa

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

pe 12.10.2018 23:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Demareiden vaalikampanja verrattavissa rikolliseen toimintaan!

su 21.10.2018 11:03

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Sallitut ajatukset

la 20.10.2018 22:36

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40