Blogi: Timo Vihavainen, su 30.07.2017 10:41

Taiteen olemus

Taiteen olemus ja aikakaudet

 

Kuten kaikki ovat huomanneet, koristaa Ateneumin paraatiseinän keskiosaa kolme korkokuvaa, joiden nimetkin on mainittu: Rafael, Pheidias ja Bramante –maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin edustajat.

Suurella kirjoitetun tekstin Concordia res parvae crescunt käännöstä eivät kaipaa ne, jotka ovat tämän laitoksen potentiaalisia asiakkaita, lienee ajateltu. Muutenkin latina on juhlallisempaa kuin nykykielet, jotakin sakraalisen vivahdetta siitä voi harras sielu löytää.

Temppelihän Ateneum olikin. Uskonnon hiipuessa immanentit filosofiat pyrkivät sitä korvaamaan humanismin palvonnalla ja antiikki oli taiteen alalla kaiken perusta.

Ateneumin viesti toki oli myös se, että mekin olemme sivistyskansa. Julkisivua koristavien korkokuvien joukossa oli ja on myös kolme suomalaista, kaikki taidemaalareita: Werner Holmberg, R.W. Ekman ja Aleksandr Lauréus. Lisäksi oli maahamme juurtuneen C.L.Engelin kuva ja nimi.

Ateneumin rakennus valmistui vuonna 1887. Tuolloin klassinen taide nautti yhä arvostusta elämää suurempana ja liki uskonnollisia ulottuvuuksia tavoittavana asiana, mutta toki se myös oli haastettu jo hyvän aikaa sitten. Itse asiassa elettiin ”ismien” sekamelskan murrosaikaa.

Hippolyte Tainen pääteos Taiteen filosofia (Philosophie de l’art) (1865-1882) ilmestyi suomeksi L. Onervan kääntämänä vuonna 1915 eli ei ihan reaaliajassa, kuten meillä nyt sanottaisiin. Se on monessa suhteessa mielenkiintoinen myös tänään.

Taine tunnetaan positivistina, joka selitti taiteen ympäristönsä ilmaukseksi. Rotu, miljöö ja hetki (race, milieu, moment) riittivät selittämään taideteoksen. Tämä seikka ei muuten lainkaan vähentänyt itse taiteen tavatonta arvoa. Tieteen ohella se oli jotakin, jonka luominen kohotti ihmiskunnan korkeuksiin, eläinkunnan yläpuolelle.

Ajatus taiteesta jonkin politiikan välineenä olisi ymmärtääkseni myös Tainen mielestä ollut herjausta. Taide oli sen sijaan aikakauden oleellisen luonnepiirteen (Onervan käännös) esittäminen. Taine vältteli filosofien sanaa olemus, mutta itse asiassa tarkoitti jokseenkin samaa. Taiteessa oli aikakauden henki, se vei äärimmilleen sen mahdollisuudet ymmärtää itseään, rohkenen tulkita.

Tieteet ja niiden mahdollistama uusi maailmanselitys olivat tuhon aikaan valtava uusi voima ja niiden nimittäminen vain muodikkaiksi olisi herjausta. Taiteella oli sama pyhyys kuin muullakin olemassaololla, sikäli kuin inhimillinen ymmärrys pystyi sitä tekemään itselleen ymmärrettäväksi.

Sivumennen sanoen, Taine näyttää myös ajattelevan, että suurimmankin taiteilijan luomukset ovat myös kaikille ymmärrettäviä. Ne ovat aikakauden kuva, niissä on sen henki.

Embryologiasta innoituksensa saanut filosofi maalailee taiteen perusteella eri maista ja aikakausista viehättäviä kuvia, jotka samalla ovat meidän aikakautemme silmin nähtyinä joskus outoja ja jopa hullunkurisia. Tämä ei välttämättä ole Tainen vika.

Stereotypia näyttää olevan muuan taiteellisen näkemyksen ja taiteen tutkimuksen suuria päämääriä ja myös taiteen selittämisen innoittaja. Tämä ei varmastikaan innostaisi meidän aikamme positivistikollegoita. Esimerkiksi rodun suurta merkitystä taiteelle lienee vaikea osoittaa, mutta sama kai koskee sen merkityksettömyyttä.

Joka tapauksessa aikakaudet ja niiden vaihtuminen ovat kirjoittajan suuren kiinnostuksen kohteena. Esimerkiksi renessanssin Italiassa kultakausi kesti vain noin viisikymmentä vuotta, sitä ennen taide oli epäkypsää ja sen jälkeen ylikypsää.

Omana aikanaan Taine näkee suuren murroksen  tapahtuneen 1830-luvulla ja arvioi silloin syntyneen uuden epookin, joka teosta kirjoitettaessa oli jo vaihtumassa. Historiassa toimivat sekä pitkät jaksot ja enemmän tai vähemmän kiinteät tekijät; niin aikakaudet kuin lyhyemmät syklit, joihin kaikkein nopeimpina kuuluivat muoti-ilmiöt, jotka ennen pitkää aina todetaan mitättömiksi ja mahdottomiksi herättää henkiin.

Muistelen, että nuoruudessani löysi vielä hyvin usein meikäläisessäkin keskustelussa viittauksia Taineen. Nyt ei sellaista ole tainnut enää sattua vuosikymmeniin.

Tämäkin lienee muuan aikakauden vaihtumisen merkki. Kuten Ateneumin tietty mahtipontisuus ja osoitteleva omahyväisyys tuntuu nykyään olevan viesti jostakin kaukaisesta maailmasta, on myös Tainen paatoksellinen aikakausien asettaminen arvojärjestykseen jotakin sellaista, mikä ei kuulu tähän päivään.

Kysymys näyttää liittyvän siihen arvorelativismin kehitysasteeseen, joka nyt on vallitsevana normina niin eurooppalaisessa kuin amerikkalaisessa diskurssissa käyttääkseni tuota merkittävää käsitettä.

Joka tapauksessa tulee mieleen, että terävä analyysi nykytaiteesta ja sen kehitysvaiheista jonkun Tainen tai Friedellin hengessä voisi olla sangen piristävä. Roger Scrutonilta voi löytää jotakin sen kaltaista.

Tässä tulee mieleen sekin asia, että Taine arveli kaikkein ylevimpiä asioita kuvaavien teosten olevan kaikkein arvostettavimpia. Halveksittavien asioiden pariin juuttuminen sen sijaan kertoi koko aikakaudesta ja sen karakteristiikasta eli luonnepiirteistä jotakin ikävää.

Tavallaan jonkinasteisena poikkeuksena saattoi ehkä sentään pitää gotiikkaa, joka tosin nousi aikakautensa lohduttomuudesta, mutta sentään loi siitä tiettyä kauneutta. Sitä ei toki voinut lainkaan asettaa renessanssin mahtavan purkauksen rinnalle, mutta olipahan nyt edes jonkinmoista yritystä verrattuna edeltävään pimeyteen.

Selvää tietysti oli, että keskiaika oli surkeaa ja primitiivistä verrattuna myöhempään edistykseen. Mutta mitä mahtoikaan seurata edistyksen jälkeen?

Tainen sopimattomuus nykyajan kannalta taitaa keskittyä tähän asiaan. Ylikypsyys on taantumista. Aikakausi, joka on sivuuttanut kukoistuksensa, alkaa lakastua. Toki uudella aikakaudella voivat olla omat ihanteensa, mutta nimenomaan ihanteita tarvitaan ja sen myötä siis myös hierarkioita.

Millaisen Ateneumin nykyinen aika voisikaan rakentaa? Itse asiassa se on jo rakentanut Kiasman, jonka nimenä voisi yhtä hyvin olla Miasma. ajattelin kirjoittaa jotakin sen viimeksi esittämästä ARS-näyttelystä, mutta huomasin, ettei minulla ole siitä mitään sanottavaa.

Mikäli meille olisi tullut tuo monien kaipaama Guggenheim, kenen korkokuvia sen julkisivuun kenties olisi annettu veistää? Damien Hirst, Jeff Koons…

Timo Vihavainen su 30.07. 10:41

Kommentit: 1

Juha Kivelä su 30.07.2017 11:43 0

Mielenkiintoinen kirjoitus! :)

Ateneum toimi ennen museointiaan myös Taideteollisena korkeakouluna, jonka kuulin enoltani, joka oli sieltä valmistunut aikoinaan.. ohi tulee useinkin käveltyä, mutta täytyypi tarkemmin nostaa katsetta päätykolmioon.. vastaavahan on tietääkseni Säätytalon päätykolmiossakin, tosin eri merkityksessä?

Ei latinankaan osaamisesta haittaa olisi..



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kaksi miljoonaa tuli täyteen

Klo 19:43.

Jättiläisen paluu

pe 20.07. 20:21

Maan mahtavat ja mahtailu

to 19.07. 20:17

Mikä oli kuningas?

ke 18.07. 18:42

Mielen osoittelua

ma 16.07. 23:56

Vuosi 1803

su 15.07. 12:00

Soturiainesta

pe 13.07. 23:44

Aikamoinen lopotti

ke 11.07. 20:59

Orwellin arvo

ti 10.07. 11:58

Muuan historian väärinkäsitys

su 08.07. 22:32

blogit

Vieraskynä

Siniristin Liitto

ti 17.07.2018 21:07

Juha Ahvio

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07.2018 12:03

Professorin Ajatuksia

Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas

pe 20.07.2018 20:19

Jukka Hankamäki

Jakavatko Trump ja Putin Suomen?

ke 11.07.2018 21:03

Petteri Hiienkoski

Onko YLE korjannut Trump-uutisointiaan vastuullisemmaksi?

to 19.07.2018 05:17

Tapio Holopainen

Vaunuihin kahlittu, eli miksi suomalaiset saavat liian vähän lapsia?

ti 17.07.2018 21:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

HS: Jopa marokkolaisille kiertolaisille myönnetty turvapaikkoja Suomesta

ti 17.07.2018 17:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Ay-porhot ja SDP - ruunan kummit?

pe 20.07.2018 20:22

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suonpää: "Paunio, tuo kauhea äärioikeistolainen"

pe 13.07.2018 10:01

Heikki Porkka

Nelson Mandelasta maan rakoon

ke 18.07.2018 11:54

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Punaviherliberaalit jakavat kansakunnan hyviin ja huonoihin ihmisiin

ke 18.07.2018 10:51

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Kaksi miljoonaa tuli täyteen

la 21.07.2018 19:43

Matti Viren

Wir schaffen das!

ma 25.06.2018 01:52