Blogi: Timo Vihavainen, ti 01.08.2017 09:24

Kinkkujen maailmasta

Kinkkujen maailmasta

 

Kinkut voivat olla milteipä elämää suurempi asia. Se ainakin tuli mieleeni, kun joskus jostakin raportista huomasin valvontakomission venäläisten virkamiesten matkineen Hella Wuolijokea, joka dramaattisesti julisti heille, ettei voinut elää ilman kinkkua.

Joka tapauksessa, noina aikoina sian takareisi ja etenkin sen valkoinen, rasvainen osa olivat suuressa arvossa.

Elintason noustessa ihmisten ravintotilanteen luulisi parantuneen, mutta tosiasiassa meille nykyään syötetään kaikenlaista moskaa, jonka maku on surkeaa ja jossa alkuperäisestä muistuttaa oikeastaan vain nimi.

Ajatellaanpa nyt happamia tomaatteja ja mauttomia kurkkuja, tilliä, joka ei haise eikä maistu millekään, makkaraa, jonka syöminen vaatii totista ponnistelua ja niin edelleen. Ruisleipä oli välillä aivan kammottavaa, mutta nyt alkaa jo löytyä aitoakin.

Läskiähän ei saa oikeastaan muualta kuin ostamalla ns. porsaan uunipaistia, jota sitten voi pilkkoa ns. karjalanpaistilihojen sekaan. Silloin voi todella, uunissa hauduttamalla, saada syntymään karjalanpaistin eikä harmaata lihakeittoa, joka muuten on väistämättömänä lopputuloksena.

Mutta palatakseni kinkkuun. Tunnettu herra Belusconi ylisti parmalaista culotelloa ja kuvitteli, etteivät suomalaiset tiedä kinkusta mitään. Todennäköisesti hän itse ei tuntenut asiaa pennin vertaa. Tosin mielipiteen voi antaa anteeksi, mikäli se pohjautui vain kokemukseen niistä viipalevalmisteista, joita meillä myydään kinkun nimellä.

Koska makuasioista voi ja pitääkin kiistellä, väitän, että parmankinkku on melko tyhjänpäiväinen lihatuote, joka kelpaa lähinnä saltimboccan päällysteeksi, missä roolissa se onkin paikallaan.

Sellaisenaan eli ilman enempää valmistamista syötynä parempaa on saksalainen Thüringenin ja etenkin Westfalenin kinkku, jossa on paljon miellyttävämpi suutuntuma ja jota ei ole kuivatettu tolkuttomuuksiin saakka kuten parmankinkkua ja espanjalaistaserranokinkkua.

Kaikkein parasta savukinkkua Euroopassa on kokemukseni mukaan itävaltalainenBauernspeck, jota joskus ostin Berliinin joulumarkkinoilta. Siinä oli hyvin vahva savun aromi ja ohut, mutta erittäin maukas, noin sentin kerros läskiä. Kinkkua oli suhteellisen helppo leikata, ei se mitään puuta ollut.

Vastaavaa olen saanut myös Balkanilla, taisipa olla Montenegrossa. Siellä se on nimeltäänprsut, mikä lienee sama sana kuin italialaisten prosciutto. Italiaanoilla olisi kyllä itse tuotteen teossa oppimista.

Mutta niinpä on totta puhuen nykysuomalaisillakin. Kun vanha sukupolvi väistyy, on pelättävissä, että syntyy väestö, joka on onnellisen tietämätön siitä, miltä oikea ruoka maistuu ja miltä sen pitää parhaimmillaan maistua.

Itselleni on jäänyt lähtemätön muistijälki niistä kinkuista, joita isäukko savusti vanhassa saunassa. Sen jälkeen kun hän siitä hommasta luopui, joku jatkoi samaa jossakin Kuhakosken monessakin suhteessa mainittavan kylän suunnalla.

Se kinkku oli koostumukseltaan aivan muuta kuin nykyiset kaupan tekeleet, jotka on pumpattu vettä täyteen. Muistan, miten yksi kinkku aina roikkui särvinaitassa ja siitä sopi pikku puukollaan käydä vuolemassa palanen vaikkapa evääksi, jos piti mennä kirkonmeiningin ajaksi piiloon. Leipätiinusta voi ottaa kunnon palasen leipää mukaan ja hätätilassa myös kellarin perunoita voi kuoria ja mutustella.

No, viimemainitut nyt olivat pelkkä hätävara, mutta itse kinkku se oli vasta mukavaa vuoltavaa ja kulki vaikka taskussa ilman, että roskat siihen tarttuivat. Jos nykyisen kinkun ripustaisi orteen, jäisi siihen vain luu roikkumaan ja löysät lihat putoaisivat hiirten ruuaksi.

Itse savuläski tippui suurimmaksi osaksi savustuksen aikana lauteilla oleville paistopelleille. Sieltä sitä sitten voi myöhemmin lisätä vaikkapa hernerokkaan tai muualle, missä tuhtia ravintoa ja makua tarvittiin.

Läskiä jäi sentään kinkkuun vielä aika kerros ja se oli väriltäänkin jotenkin kirkasta ja tuoksui taivaalliselta. Se, joka nykyään avaa pekonipaketin ei koe mitään vastaavaa elämystä.

Mutta ei mahti vielä ole ihan mennyt maan rakoon. Kuortissa käydessäni pistäydyn useinRuokarenki-nimisessä puodissa, joka on lähellä ABC:tä. Tämä saattaa olla härskiä tekstimainontaa, mutta en tee sitä rahasta, vaan aatteellisista syistä.

Tuote saattaa hieman vaihdella, mutta ainakin eilen sain sieltä niin hyvää kinkkua ja savukylkeä, että inspiraatio asiasta kirjoittamiseen oli valmis.

Sitä siis uskallan suositella. Mitä maamme kinkkutilanteeseen muuten tulee, ei sitä joka suhteessa kehuakaan tohdi. Luulen, että valmistajat ja kauppiaat kyllä skarppaavat, mikäli asiakkaat osaavat vaatia.

Oppikaamme siis erottamaan oikea, aito maku ja rohkaiskaamme asianomaista tahoja sitä vaalimaan! Kyse on sentään maamme paikasta eurooppalaisessa makumaailmassa!

Timo Vihavainen ti 01.08. 09:24

Kommentit: 2

Juha. ti 01.08.2017 20:32 0

Ennen Sioissa oli läskiä ja ihmiset hoikkia. Nykyään Sioissa ei ole läskiä, mutta sitä vastoin sitä on ihmisissä ylipainona, josta ei voi syyttä sitä läskistä Sikaa. Kun kirjoittajan mainitsema wanha kansa kuolee. Kuolee samalla aidot Siat, joissa on usean sentin valkoinen läskikerros, jota metsätyömihet laittoivat käristymään pannulle hellalle tirisemään. Työmiehen nälkä oli suunnaton, mutta niin oli työn raskauskin pokasahalla, kirveellä, justeerilla ja kahlaten kainaloihin asti ylettyvässä lumessa. Turha kait mainitakin, että miehet olivat hoikkia, mutta jänteviä. Nykyään kohkataan kaiken maailman extreamistä, mutta ennen se oli jokaisen ihmisen arkea. Adrealiini piikkininä ja endormiinin aiheuttajana oli Herra Nälkä.

Juha Kivelä ke 02.08.2017 11:36 0

Isäni kertonut vastaavia mielenkiintoisia ja arvokkaita kokemuksia omasta lapsuudestaan. Ikävä kyllä, on jo syntynyt väestö, joka on onnellisen tietämätön siitä, miltä oikea elämä maistuu ja miltä oikean elämän pitää parhaimmillaan maistua. Ainoastaan muutamia harvoja uhanalaisia poikkeuksia on em. onneksi elämään syntynyt. Kasveja, eläimiä, jne.. julistellaan silloin tällöin uhanalaisiksi - toisinaan jopa erittäin uhanalaiseksi - ja ryhdytään suojelemaan. Aitoa elämää eläviä ihmisiä sama ei kuitenkaan jostain kummallisesta syystä koske?!



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Lukijaa palkitaan

ti 25.09. 21:34

Venäläisen elämän ensyklopedia

ma 24.09. 22:34

Imperialismin kanssa tanssiessa

pe 21.09. 22:40

Raakuuden koulussa

to 20.09. 22:31

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

blogit

Vieraskynä

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09.2018 22:03

Juha Ahvio

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09.2018 22:46

Professorin Ajatuksia

Kusi päässä, paskat seinillä

ti 25.09.2018 21:33

Jukka Hankamäki

Moniosaajat loihtivat kaikille miehille porttikiellon omilla raiskauksillaan

ke 19.09.2018 22:12

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Peruskouluissa opetetaan fundamentalistista islamia

la 22.09.2018 20:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Venäjän sisäpoliittinen värinä

ma 24.09.2018 22:36

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Globaalit punavihreät tutit

ti 25.09.2018 12:24

Olli Pusa

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09.2018 22:35

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Venäläisten maihinnousu Airistolla johtuu päättäjien sinisilmäisyydestä

su 23.09.2018 11:36

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Lukijaa palkitaan

ti 25.09.2018 21:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40