Blogi: Timo Vihavainen, ma 21.08.2017 21:30

Herkkyyden historia

Herkkyyden historia

 

Päiviö Latvus, Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on länsimaista? Omega-kirjat, Espoo 2002, 518 s.

 

Länsimaiden ihme on saanut paljon selittäjiä. Miksi luonnontiede syntyi juuri täällä eikä esimerkiksi Kiinassa? Miksi antiikin maailma ei koskaan päässyt pitkälle luonnontieteen soveltamisessa, vaikka teoriat olivatkin huippua? Entä miksi tieteen kukoistus muslimimaailmassa jäi lyhytaikaiseksi tähdenlennoksi eikä siitä enää noussut?

Entä mikä oli kristinuskon rooli tieteen kannalta? Oliko se ennen muuta tukahduttava auktoriteetti, joka vihasi kaikkea kilpailua ja vapautta yleensä? Oliko vasta renessanssin vapauttama ihminen valmis lähtemään intellektuaalisiin seikkailuihin, jotka sitten loivat tieteellisen maailmankuvan ja mahdollistivat luonnon hallitsemisen?

Tieteen ja synty ja kehitys ovat epäilemättä sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Toki kaikkialla on Konsta Pylkkäsiä, jotka ajattelevat luovasti ja katsovat sielunsa silmillä hiirihaukkana ympäröivää maailmaa, joka ei hengen lentoa pysty pidättelemään, vaikka kuinka piikkilankoja virittelisi.

Konstan suhde yhteiskuntaan onkin sitten hankalampi juttu. Niin sanotun normaalitieteen edustajat eivät välttämättä ymmärrä leikkiä ja saattavat tarvittaessa aggressiivisestikin panna yksityisajattelijat ruotuun, jos nyt yleensä näkevät heidän touhunsa kommentoimisen arvoiseksi.

Leikkiä kuitenkin pitäisi ymmärtää, väittää Latvus. Ilman sitä tiede ja nimenomaan luonnontiede eivät voi kehittyä, sillä vain lasten kaltaisilla on pääsy tieteenkin valtakuntaan.

Väite on aika epäsovinnainen, mutta sen pohjalta kirjoittaja on lähtenyt vaeltamaan hengenhistorian aavoille ulapoille ja päätynyt huikeaan seikkailuun, johon tutustuminen on vaivan väärtti. Itse asiassa syntyy uskomattoman rohkea hypoteesi, jota kirjoittaja ei vielä väitä todistetuksi, mutta kasaa sen tueksi yhä uutta aineistoa.

Metodi muistuttaa induktiota ja juuri induktio on tekijän mielestä luonnontieteen kehityksen ratkaiseva lähestymistapa ja vain sen arvo tunnustaen myös vapaa hengen lento on mahdollinen. Muuten jämähdetään olettamaan erilaisia pakkoja ja suljetaan pois vaihtoehtoiset näkemykset.

Millaiset olosuhteet sitten tarvitaan, että sekä teoreettinen, deduktiivinen henki, että induktio voisivat toimia vapaassa vuorovaikutuksessa? Toki molempia tarvitaan.

Latvuksen ratkaisu liittyy sukupuolten suhteisiin. Kuten kiinalaisessa filosofiassa yin ja yang, maskuliininen ja feminiininen prinsiippi ovat luonteeltaan erilaisia ja niiden suhteesta riippuu, miten hedelmälliseksi yhteiskunnan ilmapiiri voi muodostua myös tieteen ja ennen kaikkea induktion suvaitsemisen ja arvostamisen kannalta.

Induktio on nimittäin olemukseltaan naisellista ja samalla tietenkin lapsellista, sillä nämä ovat pitkälti samaa asia. Niiden halveksunta ja maskuliinisen teoreettisuuden ylikorostaminen jäykistää kulttuurin hengen ja pysäyttää siinä yksin tein mahdollisuuden tieteen kehitykseen, pohdiskelee kirjoittaja.

Jos näin on, merkitsi kristinuskon keskeisiin periaatteisiin kuuluva lapsuuden arvostaminen (”Tulkaa lasten kaltaisiksi”) suurta mahdollisuutta tieteen synnylle. Kun Rooman rappio ja tuho sattumoisin kuitenkin sattuvat yksiin kristinuskon voittokulun kanssa, on kirjoittajalla selityksen paikka.

Mutta toki maailmasta selityksiä löytyy. Rooman tuho, toisin kuin Gibbon esitti, ei ollutkaan kristittyjen syytä, he olivat siinä altavastaajina ja kauan pienenä vähemmistönä. Sen jälkeinen barbaria oli ennen muuta aivan toista alkuperää.

Kristillisyys sen sijaan näytteli ratkaisevaa osaa silloin kun muslimimaailmassa hetken kukoistanutta tiedettä lähdettiin kehittämään edelleen. Islam sen sijaan yleensä kangistui ja kuivettui yksipuolisesti maskuliiniseksi ja sen kehitys pysähtyi siihen. Vapauden ja hengen lennon tilalle tulivat pakko ja auktoriteetti.

Naiset eivät juuri näy tieteen historiassa eikä ole mitään syytä heitä siellä esille nostaakaan sikäli kuin asia koskee itse tieteen tekijöitä. Sen sijaan Latvus arvelee, että naisellisuuden arvostaminen, vuoropuhelu naisen kanssa on kyllä merkki olosuhteista, joissa vallitsee henkinen vapaus ja mahdollisuus ajatuksen leikille.

Niinpä naisen rooli tieteen kehityksessä, mikäli oikein tulkitsen, ei ole pelkkä indikaattori, vaan myös katalysaattori. Kulttuuri, joka sallii naisen vapauden, sallii myös ajattelun vapauden ja on avoin kokonaan uusille avauksille tieteessä. Toki mies voi myös löytää naisen ja siis lapsen myös itsessään, mutta tämäkin taitaa olla eräänlaista vuoropuhelua sukupuolten välillä.

Eri yhteiskuntien, esimerkiksi kreikkalaistenkaupunkivaltioiden, kristinuskon ja islamin suuntausten ja idän kulttuuripiirien välillä on ja on ollut suuria eroja suhtautumisessa naiseen ja lapseen.

Tarina lännen kehityksestä läpi historian, kohti tieteen huippuja, on ollut monimutkainen, vaikea ja vaarallinen. Olisi voinut hyvin käydä niin, että myös lännessä naisellisuuden henki olisi tukahdutettu ja samalla mahdollisuus siihen löytöretkeilyyn, joka on luonut sen maailmankuvan, jota syystä nimitämme tieteelliseksi.

Paradoksaalisesti, nimenomaan kristinuskolla on tässä kehityksessä ollut ratkaisevan myönteinen rooli huolimatta kaikista niistä synneistä, joita kirkko teki koettaessaan kahlita hengen vapautta. Toiselta puolen nimittäin vain kristinuskon erityispiirteet tekivät mahdolliseksi sen inhimillisen hengen lennon, jollaista ei tavata esimerkiksi idän suurten uskontojen piirissä.

 Ihmisen paikka maailmassa määriteltiin toki kristillisyyden eri suuntausten piirissä eri tavoin ja kirjoittaja arvostaa erityisesti fransiskaanien yhteiskuntaan tuomaa uutta herkkyyttä. Itse asiassa keskiajan kristillisyyden eri virtauksilla oli länsimaisen sivilisaation ja siinä luvussa tieteen kehityksen kannalta aivan erityisen tärkeä rooli.

Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, hänen huiman rohkea hypoteesinsa on temmannut hänet usein mukaansa, purtensa vietäväksi ilman mahdollisuutta ohjailuun. Hypoteesi, jota voinee jo kutsua teoriaksikin, tuntuu selittävän aivan mahdottoman suuren määrän asioita, mikä todennäköisesti liittyy ainakin osittain tietojemme pinnallisuuteen ja taipumukseemme valikoida sitä, mitä löydämme.

Kirjoittajaa en kyllä näistä synneistä ole ensimmäinen syyttämään, sillä kirja on erittäin vaikuttava osoitus suuresta oppineisuudesta ja tuo siinäkin suhteessa mieleen Oswald Spenglerin.

Spengler sai aikanaan maailmanmaineen ja aiheesta saikin. En tiedä, missä määrin Latvuksen ajatuksia tunnetaan maailmalla tai edes Suomessa. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kirja on ehdottomasti kääntämisen arvoinen ja sen lisäksi se pitäisi myös arvostella esimerkiksi New York Review of Booksissa. Foreign Affairsin kannattaisi omistaa sille vaikkapa teemanumero. Siitä se sitten lähtisi.

Latvuksen suuri teoria nimittäin avaa tuoreen näkökulman siihen, miksi islamin maailma on intellektuaalisesti niin lohduttoman kuivettunut. Ehkä se voitaisiinkin vielä pelastaa?

Naisen vapauttaminen olisi parasta, mitä takapajuisissa kulttuureissa yleensäkin voidaan tehdä, sillä sen myötä myös väestön liikakasvu helpottaa, kuten lähes koko maailmassa on jo voitu havaita. Sen ohella kuitenkin olisi mahdollista edesauttaa myös henkistä vapautta.

Naisen kuunteleminen, vaikka hänellä ei tunnu olevan mitään järjellistä sanottavaa, on tarpeellinen asia, sillä se muistuttaa meitä siitä, ettei järkemme suinkaan ymmärrä niin paljon kuin luulee.

Burkat siis pois ja naisten ääni kuuluviin moskeijassa. Islamin maailma ei kukaties ole aikamme suurimpia mahteja, mutta kyllä sen suurimpia ongelmia. Ellei sitä saada kehittymään, voimme itsekin joutua taantumaan. Tämä on oma mielipiteeni.

Tässäkö siis olisi maailman pelastus ja miten se saadaan aikaan? Jopas olemmekin miljoonan dollarin kysymyksen äärellä. Entä, missä tapauksessa naisen rooli yhteiskunnassa menee överiksi ja milloin siirrytään liiasta rationaalisuudesta suoranaiseen järjettömyyteeen? Onko se meillä jo tapahtunut ja mitäpä tästä kaikesta sitten seuraa?

Latvuksen kirja on todellinen ideapommi, jota voi suositella kaikille niille, jotka eivät seikkailuja pelkää. Ei tosikoille eikä jankuttajille, nalkuttajat mukaan lukien.

Timo Vihavainen ma 21.08. 21:30

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44