Blogi: Timo Vihavainen, ti 22.08.2017 12:32

Armotonta menoa

Armotonta menoa

 

Muistan, miten aikoinaan, Neuvostoliiton pyhiä tekstejä lukiessa yhä uudelleen hätkähdytti saman käsitteen käyttö. Kyseessä oli armottomuus, беспощадность.

Vihollinen oli aina tuhottava nimenomaan armottomasti ja vihollisiahan löytyi, luoja paratkoon, niin maan sisältä kuin ulkoa.

Solženitsyn kiinnitti joskus huomiota siihen, että neuvostoihmiseltä (sovetski tšelovek) vaadittiin nimenomaan tuota armottomuutta, tinkimätöntä ideologian noudattamista myös tunteen tasolla.

Kun tsaarinaikana Siperiaan marssivia vankeja oli nimitetty ”onnettomiksi” ja kansa oli heitä mielellään syöttänyt ”kristuksen tähden”, oli moinen suhtautuminen ainoan oikean ideologian vihollisiin Neuvostoliitossa rikos. Sama koski kaikkea kontaktia ja mitä ilmeisimmin myös vääriä ajatuksia ja ehkä niitä nimenomaan.

Järjestelmän tuomitsema kansan vihollinen ei ollut suinkaan ”yksi meistä”, vaan nimenomaan yksi heistä ja se tarkoitti, että näiden kahden välillä vallitsi antagonistinen vastakohtaisuus, minkä saattoi sovittaa vain siten, että toinen tuhosi toisen. Tämä kuului ”tieteellisen ajattelun” keskeisiin periaatteisiin eikä ollut mikään mielipidekysymys, saati omantunnon kysymys.

No, vanha sanonta ”keltä hirmu, siltä armo” sisältää sen ajatuksen, että se, jolla on suurin valta, voi halutessaan myös armahtaa, vaikka voisikin iskeä pään poikki ja vaikka kyseinen henkilö sen jopa ansaitsisi.

Iivana Julma oli, kuten tiedämme, sairaalloisen julma ja aina valmis kidutuksiin ja veritöihin. Kuten yhä uudelleen jaksetaan todeta, häntä ei kuitenkaan nimitetty ”julmaksi” sanan nykyaikaisessa mielessä, vaan hirmuiseksi, groznyi eli siis hirmua, pelkoa herättäväksi.

Tässä kohden kannattaa varmaan myös hieman pohtia sitä, mikä merkitys tuolla ”julma” sanalla on suomen kielessä ennen ja nyt.

On helppo havaita, ettei sana välttämättä viittaa armottomuuteen tai sadismiin, vaan pikemmin suuruuteen ja mahtavuuteen. Laulussa sanotaan tänäkin päivänä, että hain hampaat ovat ”julman suuret”, joulun tulo jännittää lapsia ”julmasti” ja turisti ihailee Julmaa Ölkkyä, vaikka ei varmaankaan löydä siitä mitään sadistista. Se nyt vain on mahtava ja ehkäpä pelottava.

Iivanan julmuutta lievensi kuitenkin hänen uskonnollisuutensa, kuten myös Stalin pilkallisesti huomautti. Vanha pappisseminaarilainen oli itse jo toista maata ja osasi ottaa asiat asioina, tieteellisesti.

Armottomuus kuului siis olennaisesti tieteelliseen ajattelutapaan ja sellainen sosiaalinen insinöörityö, jota Stalin harjoitti, olisi ilman sitä ollut mahdotonta. Ajan lehdistä voi lukea, miten talonpojat kulakkien likvidoinnin aikaan puolustivat omia naapureitaan, jotka oli määrätty likvidoitaviksi kulakkeina.

Artikkeleiden sävy oli pilkallinen: kulakkien luokka-asema tekee heistä sosialismin leppymättömiä vihollisia ja tämä koskee koko luokkaa ja siis myös kaikkia sen jäseniä. Lepertely siitä, että juuri tämä ”meidän kulakkimme” olisi poikkeus säännöstä, se romuttaisi koko idean.

Niinpä ei siis ollut tarjolla armoa. Mitä se sana muuten itse asiassa tarkoittaa? Ainakin sen yksi merkitys on suoja, turva. Englanniksi armon anojat huusivat quarter eli siis pyysivätkortteeria. Muuan vanha sea-shanty kertoo, miten barbareskimerirosvot yrittivät kerran samaa, mutta heidät hukutettiin (oh, it was a cruel sight…).

Jääkärimarssissa kerrotaan ”koko onnemme kalpamme kärjissä on, meill’ armoa ei, kotimaata”. Tässä viitataan siihen, että jääkäreiksi lähteneet olivat armottomia eli vailla suojaa ja heidän henkiin jäämisensä riippui nyt vain omista aseista. Myös heitteille jätettyjä lapsia nimitettiin armottomiksi.

Armollisuus sen sijaan on luonteenpiirre. Se koettiin kristillisissä piireissä lähtökohtaisesti arvokkaaksi, koska Jeesus oli näyttänyt asiassa esimerkkiä. Vanhan testamentin Jahve oli ollut toista maata kuin hänen uusi hahmonsa.

Tilanherra eli armo oli periaatteessa myös armollinen, muuten kyseessä oli jonkinlainen vääristymä. Ehkä hän siinä tapauksessa saisi vielä viimeisellä tuomiolla muistella tekosiaan. Näinhän kristityillä alustalaisilla oli aihetta ajatella.

On kiintoisaa, että myös allahin, joka luonteeltaan muistuttaa yhtä suuresti vanhan testamentin Jahvea, kuin poikkeaa Jeesuksesta, mainitaan alituisesti olevan armelias ja armahtavainen -rahman rahim.

Miten tämä toteutuu, jää kuitenkin lukijalle salaisuudeksi, sillä hänen sanansaattajansa iloitsee koraanin sivuilla lakkaamatta niistä loppumattomista tuskista, joita uskottomille luvataan.

Profeettaa voi muutenkin pitää aivan erityisen julmana ja armottomana tyyppinä, joka ainakin minussa herättää vastenmielisyyttä.

Ajatelkaamme nyt vaikka Ibn Hishamin arvovaltaista Profeetan elämäkertaa. Siinä kerrotaan, miten muuan juutalainen nainen oli tehnyt huorin juutalaisen miehen kanssa. Paikalliset asukkaat kysyivät Muhammedilta, miten pari olisi tuomittava.

Toora määräsi syntiset tällaisessa tapauksessa kivitettäviksi, mutta juutalaiset yrittivät pimittää sen selvää määräystä. Muhammed paljasti juutalaisten kierouden ja sai aikaan, että tuomio pantiin täytäntöön. ”Kun tuo juutalainen mies tunsi ensimmäisten kivien osuvan, hän suojasi naista omalla ruumiillaan kumartumalla hänen ylitseen. Heidät molemmat kivitettiin kuoliaiksi”.

Tästä asiasta profeetta näyttää olleen erityisen ylpeä ja hän sanoi: ”Niinpä minä siis ensimmäisenä herätän Jumalan käskyn ja Hänen Kirjansa eloon ja toimin niiden mukaan!”

Psykologisesti profeetta kaiketi osui naulan kantaan. Vasta sitten, kun hänen oppinsa nimissä tehtiin suuria julmuuksia, se oli pakko ottaa vakavasti. Myös ne, jotka osallistuivat julmuuksiin, joutuivat selittämään itselleen, että kyseessä oli mitä ansiokkain toiminta. Tämä on vanha konsti, joka toimii yhä.

Kaikkihan me muistamme, millä nimellä Espanjassa kerran tunnettiin ne tilaisuudet, joissa kerettiläisiä poltettiin elävältä. Kyseessä oli auto da fé, uskon teko. Ilman uskoa kukaan ei olisi moiseen mielettömyyteen lähtenyt, mutta sen jälkeen tuskin monikaan toimeenpanijoista enää epäili tehtyjen tekojen ansiokkuutta ja välttämättömyyttä.

Timo Vihavainen ti 22.08. 12:32

Kommentit: 1

Juha Kivelä ti 22.08.2017 20:05 0

Loistava kirjoitus! - Touché!



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Melkein suomalainen supersankari

ke 17.10. 21:54

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10. 22:34

Tiitisen satupuu?

ma 15.10. 23:23

Legioonien aika

la 13.10. 23:03

Naisten maailmanaika

pe 12.10. 20:46

Kuka kenet?

to 11.10. 22:57

Hurskaan miehen Siperia

ke 10.10. 23:08

Läylemmäksi lankeavi

ti 09.10. 22:17

Neron osa

ma 08.10. 23:49

Tieteen tanhuvilta

su 07.10. 09:43

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Sananvapaus uhattuna Suomessa ja somessa

pe 12.10.2018 20:50

Professorin Ajatuksia

Vihreitä saksanmaalla ja täällä Pohjantähden alla

ke 17.10.2018 21:52

Jukka Hankamäki

"Uusi normaali" toteutumassa myös Suomessa

to 11.10.2018 23:01

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kölnin vaiettu terrori-isku

ke 17.10.2018 21:56

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Facebook on sananvapauden irvikuva

to 18.10.2018 14:13

Olli Pusa

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

pe 12.10.2018 23:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreä moraaliposeeraaja, faktantarkistaja ja JSN:n jäsen Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaussyytteen

pe 12.10.2018 13:17

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Melkein suomalainen supersankari

ke 17.10.2018 21:54

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40