Blogi: Timo Vihavainen, su 10.09.2017 15:09

Pala Amerikkaa

Pala Amerikkaa

 

Muistan, miten joskus 1980-luvun alussa neuvostokollegat istuivat Joensuun Cumuluksen lobbyssa ja ihmettelivät suuresti.

Kyseessä oli ilmiö, johon he eivät kotimaassaan törmänneet ja ulkomaillehan pääsivät vain harvat.

Kokolattiamatoilla vuorattu, lasia ja terästä hohtava ympäristö, jossa muzakki soi alituisesti, oli kehitetty ihmisen mukavuuden maksimoimiseksi. Itse asiassa se oli äärimmäisen tylsä, vailla kauneutta tai haasteita. Siinä ei ikään kuin ollut yhtään kulmaa, mihin tarttua.

Siitä huolimatta juuri sen täydellinen helppous ja mukavuus olivat omalla tavallaan viihdyttäviä Kyseessä oli ylivertainen mukavuuslaitos, sanoisin, ellei sanaa olisi jo varattu toiseen käyttöön.

Mukavuus, comfort, oikeastaan viittaa englannissa, uudessa äidinkielessämme lohdutukseen. Itse asialle ei tarvitse tehdä mitään, jos onnistutaan vaikkapa kiinnittämään huomiota johonkin muuhun. Näinhän lapsia lohdutetaan.

A propos, nuo mukavuuslaitokset Suomessa ja Neuvostoliitossa olivatkin kuin eri maailmoista. Jotenkin tuntui siltä, että kun kerran käymälä oli saastalle omistettu paikka, niin sen kaunistelu olisi jotenkin ollutkin asiatonta ja naurettavaa. Olkoon paska juuri sitä mitä onkin.

Pyyhkimiseen soveltuivat puolueen äänenkannattajien sivuista revityt palaset. Asian varjopuolena oli, että niistä tarttui painomustetta, mutta kukapas niitä jälkiä oikeastaan oli tarkkailemassa?

Vakavampi asia oli, että karkean paperin aiheuttaman ärsytyksen voitiin laskea tappavan suuren määrän neuvostokansalaisia syöpään. Sitä paitsi paperia ei voinut huuhdella alas tualetista, joten melkoista paperirahtia saatiin harjoittaa kaupanpäällisiksi. Ihan tuli Turtiaisen Majakovski-suomennos mieleen:

Sutena repisin virkamahdin,

oikeuksiaan en arvoon jätä!

Piru vieköön turhan paperirahdin,

Kaikkinensa, muttei tätä!

Jotenkin tuntui kerran siltä, että tämän, niin sanoakseni alamaailman ilmiöt olivat osa sitä reaalibasista, jolle maan ja kansan elämänmuoto perustui. Voisivatko sellaiset asiat koskaan muuttua? Ainakin ne muuttuisivat hyvin hitaasti. Kaiketi kyseessä oli niin sanotun pitkän keston –longue durée- ilmiö.

Mutta ei se niin ollutkaan. Ensin Moskova ja sitten Pietari muuttuivat tietyltä osaltaan yhtäkkiä. Tietenkään koko maa ja kansa eivät seuranneet samaa tahtia perässä, mutta ilmeisesti olivat tulossa. Ravintoloita, joissa palvelu oli konstailemattoman kohteliasta ja mukavuus täydellistä, alkoi tulla suurkaupunkeihin yhä enemmän. Käymälät olivat laidastaan nuhteettoman siistejä ja parhaimmillaan hämmästyttäviä palatseja.

Joskus teki mieli sanoa kuin Maksim Gorki palattuaan Italiasta kymmenen vuoden jälkeen uudelle, viisivuotissuunnitelman Venäjälle: ”En tunne sinua, Venäjä”!

Kuten tiedetään, Gorki löi riemuissaan kätensä yhteen ja hellitti samalla otteensa matkalaukkujensa kädensijoista. Yrittäessään tarttua niihin uudestaan, hän kopaisi tyhjää ja sanoi alistuneena: ”Entinen olet, Venäjä!”

Mutta tämä on vain anekdootti. Minulta ei Venäjällä ole oikeastaan koskaan varastettu mitään, mikä ei tarkoita, ettei keneltäkään olisi. Mutta eipä kannata tätäkään asiaa liioitella.

Entä tupakointi julkisissa tiloissa? Liikennesääntökjn noudattaminen ja jalankulkijoiden kunnioittaminen?  Uskoin kerran, ettei tämä anarkistinen kansa koskaan muuta tapojaan tässä suhteessa tai sitten vain hyvin hitaasti. siinä olikin iso osa sen viehätystä.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Venäläisessä kaupungissa on nyt ainakin yhtä turvallista kävellä suojatielle auton eteen kuin meilläkin. Ja ravintolassa, jossa tupakointi kielletään, ei tosiaankaan tupakoida. Oluen juominen kadulla on loppunut.

Kaikki tämä tuntuu perin oudolta. Onhan neuvostokaudesta jo neljännesvuosisata, mutta se kesti sentään kauan. Sen mentaliteettiin jättämät jäljet ovat yhä olemassa, väitettään, mutta hyvin suurelta osalta ne ovat niin piilossa, ettei niitä huomaa lainkaan.

Solzhenitsyn sanoi aikoinaan, että Venäjä on jakaantunut kahtia. Toinen puolikas on Moskova ja toinen sitten se laaja, oikea Venäjä.

Uskoin suurta kirjailijaa ja totta hän näyttikin puhuvan. Mutta kaikki muuttuu. Toki rikkaudet ovat yhä kasaantuneet Moskovaan ja tulonjako on suunnilleen yhtä epätasaista kuin Amerikassa, mutta myös provinssissa alkaa olla yhä enemmän mukavuutta, Amerikkaa.

Ei ole mitenkään yllättävää huomata, että jossakin miljoonakaupunki Jekaterinburgissa Hyatt-pilvenpiirtäjä on ihan samanlainen kuin Atlantin takana. Hiukan yllättävää joka tapauksessa on törmätä vastaavaan ilmiöön Petroskoissa, jossa vielä kymmenen vuotta sitten olo paljon jäljellä vanhasta provinsiaalisuudesta.

Totta kyllä, Petroskoi on menettänyt tärkeimmän suurteollisuutensa ja jopa lentolinjansa ulkomaille. Nyt se on ikään kuin vaikeapääsyisessä sopukassa, jonne Suomesta on hankalampi päästä kuin Amerikkaan.

Mutta amerikkalaistyylinen mukavuus on sielläkin yhä silmiinpistävämpää. Park Inn hotelli on kuin suoraan globaalista normitehtaastamme. Verrattuna sodan aattona rakennettuun Severnajaan se on aivan eri oopperasta.

Myös lukuisat ravintolat ovat hyvin laadukkaita ja yleensä hyvin yhdentekeviä. Iloista onkin mennä taas kerran vanhaan Kavkaz-ravintolaan, jossa kaikki on samoin kuin neuvostoaikana. Siellä eivät kelpaa edes maksukortit, vain käteinen.

Jos aikaa olisi ollut, olisin tarkistanut myös vanhan Petrovski-ravintolan, jossa aina ennen sai sieniruukkuja 1700-luvun kellarimiljöössä ja saa kai nytkin.

Mutta se on mennyt alaspäin, kerrotaan.. Karjalainen kornitsa ei erikoisemmin houkuttele. Siinä on jotakin kornia, liian falskia minun makuuni.

Mutta nautitaan nyt sitten tästä Äänisen rannan Amerikasta. Valtava ostoskeskus vastapäätä Kuusisen palatsia on kuin keskelle kaupunkia siirretty Kannelmäen Kaari tai Iso Omena. Amerikkalaiset kahvilaketjut tarjoavat juuri sitä samaa tuotetta kaikkialla. It never varies.

Vackert så, sanoi ruotsalainen. Onpahan nyt kaukana takana se aika, jolloin Itä-Karjalan pääkaupungista ei millään meinannut löytyä pitkiä alushousuja, vaikka kylmä viima puhalsi Ääniseltä. Nyt tilanne on normalisoitunut ja ihmisiltä puuttuu vain rahaa, jos sitäkään.

Timo Vihavainen su 10.09. 15:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44