Blogi: Timo Vihavainen, ma 11.09.2017 18:55

Hyvin järjestetty poliisivaltio

Hyvin järjestetty poliisivaltio

 

1600-luvulla uudenaikaisen valtion ihanteeksi tuli tila, jota nimitettiin saksaksi ”Der wohlgeordnete Polizeistaat” ja ranskaksi ”l’état bien policé”.

”Poliisivaltio” tässä yhteydessä ei tarkoittanut samaa kuin joskus myöhemmin, kun se liberalismin kukoistuksen päivinä tuli merkitsemään, eli siis kaikenlaista viranomaisten mielivaltaa ja ihmisen toiminnan tarpeetonta säätelyä.

1600-luvun merkantilismi sen sijaan uskoi siihen, että kaikkien asioiden piti noudattaa järjestystä. Vasta silloin talous ja valtio saattoivat kukoistaa.

Niinpä ammattikunnat ja muut korporaatiot omassa keskuudessaan rationalisoivat tuotannon ja muut elämän muodot ja yhtenäistivät keskinäiset normit. Järki ja sen mukainen säätely tuli myös inhimillisen elämän perusteeksi tai ainakin ihanteeksi, kuten sen jo ymmärrettiin hallitsevan koko luotua maailmaa.

Marc Raeff, kiinnostava Venäjän tutkija on päätynyt siihen näkemykseen, ettei Venäjä päässyt mukaan tuohon hyvin järjestetyn poliisivaltion rakentamiseen. Toki poliisit ilmestyivät sinnekin, mutta kaikki jäi puolinaiseksi. Ylhäältä kyllä kaikkea ohjattiin tai ainakin yritettiin, mutta tuloksena oli lähinnä silmän palvontaa sen sijaan, että aito kansalaisaktiivisuus olisi kukoistanut valtion määräämissä raameissa.

Mene ja tiedä. Poliisin ja muiden vormuniekkojen rooli Venäjällä on joka tapauksessa aina ollut hyvin silmiinpistävä. Siitä kertoivat myös 1800-luvun suomalaisten lehtien lukijakirjeet.

Perinne sitten jatkui ja Neuvostoliitosta Suomeen saapuvat turistit hämmästelivät aikoinaan sitä, ettei meillä missään ollut poliiseja eikä sotilaita. No, hieno asia se onkin, tokaisi muuan historioitsijaystäväni. Eiväthän ne ole muuta kuin tyhjäntoimittajia. Hyvinvoinnin luovat kyllä aivan muut ihmiset.

Tämä tuli taas mieleeni, kun yritin Moskovan keskustaan kaupungin juhlapäivänä. Tuhannet ja taas tuhannet poliisit, sotilaat ja kaiken maailman kursantit estivät pääsyn Tverskajalle ja kenties kauaskin sen taakse.

Mutta eipä tuosta suuri vahinko liene tullut. Kun oli kaunis päivä tein pienen kävelyn Liittojen (pylvässali!) talon luota bulevardikehälle ja sieltä takaisin Lubjankan aukiolle.

Minua kiinnosti se, miten ”mukavaa Moskovaa” oli onnistuttu rakentamaan. Jo pari vuotta sitten oli Zamoskvoretšjessä luotu miellyttävää miljöötä jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Oli kaupunkipyöriä ja tiloja kaiken maailman nuorisoporukoille, bändeille ja vetelehtijöille. Aitoa hipsterimiljöötä siis.

Silloin Tverskaja oli vielä kokonaan auki myllätty, mutta remontin luvattiin olevan pian valmis.

No, se nyt jäi katsomatta, mutta olipahan aikaa havainnoida Bolšaja Dmitrovkan (entinen Puškinskaja) kehitystä.

Suunnilleen neljännesvuosisata sitten Lubjankan aukion täytti valtaisa lauma ihmisiä. Heitä oli varmasti ainakin sata tuhatta, tuskin sentään miljoonaa tai ehkä sittenkin.

Sellainen paljous tuntuu jo jotenkin huolestuttavalta, ainakin siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei sen seasta pääse minnekään.

Joka tapauksessa nuo ihmiset olivat enimmäkseen tavallisia perheenemäntiä, jotka olivat tulleet myymään jotakin omistamaansa. Sokkiterapia oli todellinen sokki niille, jotka olivat ikänsä säästäneet eläkepäiviä ja lapsia varten ja huomasivat nyt, että omistivat vain se, mitä jonnekin kaappiin oli sattunut jäämään.

Tilanne oli niin surkea, että poliitikotkin jo mainitsivat, että kyse on ihmisten eloon jäämisestä.

Lubjankan aukiolta joukko saatiin jossakin vaiheessa  jotenkin siirrettyä Puškinskajalle, jossa se kokoontui suunnilleen entisen Marxismi-Leninismin instituutin eli myöhemmän vanhan puoluearkiston kulmilla. Seutu oli nuhjuista ja hoitamatonta. Kodittomat koirat kokoontuivat eräälle kioskille, josta niille annettiin teurastusjätteitä.

Nyt, aurinkoisena sunnuntaiaamuna, katu on upea ja puleerattu. Julkisivut ja ikkunat ovat kuten hienostokaduilla kuuluukin. Entiset kodikkaat nuorison kahvilatkin ovat tainneet muuttaa muualle liian kalliilta seudulta. Muutos ei ole enää määrällinen vaan laadullinen, sanoisi Karl Marx.

Moskovan viihtyisyyskampanjaan näyttävät kuuluvan myös upeat näköispatsaat. Bolšaja Dmitrovkan alkupäässä on upea Maija Plitsetskajan patsas korkean patsaan päässä. Bulevardilla on niin ikään uusi Aleksandr Tvardoskin patsas ja sitä itään mennessä tulee vastaan huikean korkean pylvään päässä tasapainoileva pyhimys, Georgios voittaja. Kaatuneiden sotilaiden muistoksi… Uutta kaikki.

Mutta olennaisen leimansa tämän juhlapäivän kuvaan antavat nuo tuhannet poliisit ja muut vahdit. Ohrana on kirjoitettu jokaiselle poikkikadulle pystytettyihin portteihin. Luotiliivit ja konepistoolit antavat kaupunkikuvalle leimansa kuten niin monissa Euroopan suurkaupungeissa. Täällä juuri nyt määrä vain on satakertainen tai vielä suurempi.

No, ehkäpä tällainen, sinänsä mielettömältä näyttävä overkill antaa myös oman viestinsä niille, jotka jostakin syystä haluaisivat osoittaa mieltä. Mikäpäs siinä, vapaa maahan se tämä on…

Mutta valppaana on syytä olla. Metrossa kuulutetaan yhä uudelleen, että oudoista ja isännättömistä tavaroista on heti ilmoitettava henkilökunnalle. Sitä paitsi itse kunkin olisi syytä miettiä, missä asuu. Tiedättekö, keitä on naapurissa?

Sitä paitsi: älkää ottako riskejä. Älkää oikaisko pimeiden puistikoiden kautta, kertokaa omaisillenne, minne olette menossa…

Ohjeet ovat varmaankin järkeviä. Siitä huolimatta niiden lakkaamaton toistaminen tekee oudon vaikutuksen. Onko tarkoituksena vähentää yhteiskunnassa vallitsevaa luottamusta, jota tutkimusten mukaan on muutenkin vähän? Vai halutaanko osoittaa, että joku siellä jossakin välittää myös sinusta: älä vaan nyt kompastu siellä pimeässä… Jos rosvo tulee, olemme joka tapauksessa valmiina ja sinun palveluksessasi!

Ohrana on siis vahva, ohrannikien lauma sankka, mutta niinhän se oli myös sata vuotta sitten. ei niitä miljoonajoukkoja ole helppo hallita ja viisautta onkin antaa niille syytä tyytyväisyyteen, vaikkapa nyt mukavaa Moskovaa ja viihtyisää Pietari rakentamalla.

Leipää täytyy olla ja sitä onkin, vaikka voi juuri tällä hetkellä vaikuttaa aika vähärasvaiselta, kuten asian laita oli myös neljännesvuosisata sitten. Mutta sitä kyllä riittää, toisin kuin kerran. Mutta ei ihminen elä ainoastaan leivästä, edes voilla päällystettynä.

 Sirkusta täytyy olla ja sitä riittääkin. Se sitä paitsi sattuu olemaan Venäjällä perinteisesti kansan rakastama taidemuoto.

Timo Vihavainen ma 11.09. 18:55

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Sallitut ajatukset

la 20.10. 22:36

Totuuden aikoja

pe 19.10. 23:19

Melkein suomalainen supersankari

ke 17.10. 21:54

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10. 22:34

Tiitisen satupuu?

ma 15.10. 23:23

Legioonien aika

la 13.10. 23:03

Naisten maailmanaika

pe 12.10. 20:46

Kuka kenet?

to 11.10. 22:57

Hurskaan miehen Siperia

ke 10.10. 23:08

Läylemmäksi lankeavi

ti 09.10. 22:17

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Kansanedustaja Laura Huhtasaari Turun Mikaelinkirkossa

la 20.10.2018 22:43

Professorin Ajatuksia

HS:n Minttu Mikkonen tajosi malliesimerkin epärehellisyydestä

la 20.10.2018 22:32

Jukka Hankamäki

Dialektiikan pimeä ydin: sananvapaudella vankilaan

la 20.10.2018 22:40

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kölnin vaiettu terrori-isku

ke 17.10.2018 21:56

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Onko Aku Louhimies saanut oikeudenmukaisen kohtelun julkisuudessa?

ma 22.10.2018 13:40

Olli Pusa

Kuinka saada sotku maan talouteen?

su 21.10.2018 21:07

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Demareiden vaalikampanja verrattavissa rikolliseen toimintaan!

su 21.10.2018 11:03

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Sallitut ajatukset

la 20.10.2018 22:36

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40