Blogi: Heikki Porkka, ke 27.09.2017 20:54

Tyypillinen suomalaisen "journalismin" päivä

Keskiviikko 27.9.2017 ei tuo mitään uutta suomalaisen perinnemedian tapaan piilottaa tietoa, jota sillä on, mutta josta se ei syystä tai toisesta halua kertoa selkeästi. Toisaalta mediassa on viime vuosina esiintynyt vankkaa vainoharhaisuutta, josta saatiin jälleen esimerkki.

1. Afrikkalainen grillaa kaksivuotiaan lapsensa Belgiassa, suomalainen media ei kerro etnisyyttä

Iltalehden otsikon mukaan ”Äiti grillasi kaksivuotiaan tyttärensä Belgiassa”.

Uutisen lopussa todetaan, että ”naapurien mukaan nainen oli näyttänyt viime aikoina kärsivän masennuksesta”.

Iltalehden uutinen jättää lukijan käsitykseen, jonka mukaan perusbelgialainen nainen on grillannut lapsensa.

Iltalehti ei vaivaudu kertomaan, että lapsensa murhannut äiti on afrikkalaista alkuperää. ”De vrouw van Afrikaanse origine” kertoo hollantilainen media.

2. Etnisesti turkkilainen murhaa, media kertoo toisen murhaajaksi epäillyn olevan suomalainen

MTV, Iltalehti ja Iltasanomat kertovat otsikossaan, että ”suomalaismiestä epäillään perheenisän murhasta Norjassa”.

Todellisuudessa murhasta epäillään turkkilaismiehiä, joista toisella on Suomen kansalaisuus ja toisella Viron kansalaisuus. Myös uhri on median kirjoituksista päätellen turkkilaismies. Ovatko kaikki osapuolet kaksoiskansalaisia ei selviä suomalaismedioiden uutisoinnista.

3. Helsingin Sanomien anonyymi pääkirjoitustoimittaja on nähnyt unessa mörköjen kokouksen

HS otsikoi: ”Populistipuolueet hautoivat islaminvastaisia voimia – äärioikeisto korvaa kotimaisen vallan puutettaan ylikansallisella yhteistyöllä”

Pääkirjoitus leimaa äärioikeistolaisiksi tai ainakin viittä vaille äärioikeistolaisiksi saksalaisen AfD:n, brittiläisen Ukipin ja perussuomalaiset-puolueen.

Aiemmin äärioikeistolaiseksi nimetystä, nyt AfD:n ryhmästä irtaantuneesta Frauke Petrystä on kasvanut pääkirjoituksessa yhdessä yössä karismaattinen, joka ei ole lainkaan negatiivisella arvolatauksella varustettu sana kuten äärioikeistolainen, joka yhdistetään hesarin tekstissä äärikansallismielisyyteen.

Äärikansallismielisyys saattaa hesarin slangissa tarkoittaa vanhan ajan isänmaallisuutta ja kansallismielisyyttä, sitä samaa, jonka tuottamalla koheesiolla Suomi on aina noussut ahdingosta, kun on ollut tiukka paikka.

Myös Ukipin entisestä johtohahmosta Nigel Faragesta, joka aiheutti aiemmin hesarissa toisenlaisia arvolatauksia, leivotaan pääkirjoituksessa kohtuullisen maltillinen mies.

Helsingin Sanomien varsin vainoharhainen kirjoitus päättyy johtopäätökseen, jonka mukaan Ruotsin, Ranskan ja Hollannin äärivoimat odottavat yhteistyötä muiden ääripuolueiden kanssa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho otti fb-seinällään sarkastisesti kantaa HS:n pääkirjoitukseen todeten, että ”meillä on se salainen kerhohuone Yrjönkadun kellarissa. Siellä juonitaan ja verkostoidutaan. Le Pen ja Wilders tulevat sinne putkea pitkin öisin”.

Kaikesta päätellen Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja pitää nykyistä kehitystä hyvän politiikan tuloksena. Läntisen Euroopan kaduille on saatu konepistoolimiehet, betoniporsaat, rekka-autot, terroristit ja kasvava eripura, joten tilanne palvelee ääriajatuksissa vellovaa, kohu-uutisointia rakastavaa mediaa.

4. Olisi somaa lukea joskus valtamediasta teksti, jossa myönnetään poliitikkojen ja perinnemedian tekemä valtava virhe, johon ne syyllistyivät syöttäessään turvapaikanhakijoista yksipuolista ja valheellista tietoa kansalaisille.

Valheiden tarkoituksena oli edistää monikultturismia ja osoittaa myöhemmin kuinka hieno yhteiskunta monikulttuurisesta yhteiskunnasta muodostuu.

Median ja poliitikkojen utopistisessa unelmoinnissa on täsmälleen sama pakkomielteinen kaiku, joka nähtiin Suomessa viimeksi kommunismin ja sosialismin kultavuosina 1960 – ja 70-luvulla. Ei ollut mitään niin ihanaa kuin Neuvostoliitto. Kommunisteja ja sosialisteja kannatti lähes puolet äänestysikäisistä suomalaisista. Osa heistä (taistolaiskommunistit) toivoi Suomen liittämistä Neuvostoliiton alusmaiden joukkoon.

Toimittajakunta ei taida kehittyä ennen kuin Suomessa päästään eroon postsovjeettisesta traumasta, josta erityisesti median edustajat ja punavihreä klaani tuntuvat kärsivän eniten.

Postsovjeettisesta traumasta irtautuminen ei ole aivan lähiaikojen asia, sillä valitettavasti suomalaiset toimittajat eivät osaa edes sen vertaa yhteispeliä, että ujuttavat Tiitisen listan julkisuuteen.

Vielä pidempi matka on todelliseen Suomi-politiikan aarreaittaan, KGB-arkistojen Suomi-osaston esittelyyn, joka ei taida toteutua aivan lähivuosina. Miksi Venäjä avaisi salatut tiedot ja luopuisi kertaheitolla psykologisesta aseesta, jonka avulla se voi edelleen kiristää useita suomalaisia medioita, poliitikkoja ja puolueita?

Heikki Porkka ke 27.09. 20:54

Kommentit: 6

Mitä tapahtuu ke 27.09.2017 21:11 0

Juu, ei vale-valtamediaan voi suhtautua enää vakavasti mitenkään, niin paljon sieltä on jo kauan tullut ihmeellisesti väritettyjä ja valkaistuja mielipide-uutisia. Ei kannata niitä edes lukea, kunhan selaa ja toteaa tilanteen. Vale-valtamedia on aivan itse luonut oman epäuskottavuutensa, joten turha valittaa vaihtoehtomedioista.

Juha Kivelä ke 27.09.2017 21:38 0

Ongelmana nykyisessä sosialisti-kommunistien hybriksessä onkin se, että sosialismi-kommunismista eniten vakuuttuneet ja siitä riippuvaiset, jotka ovat vauhdilla marginalisoitumassa sekä marginalisoimassa itseään nurkkaan, yrittävät entistä suuremmilla valheilla ja petoksilla "pelastaa" itsensä ansasta, jonka ovat itse itselleen luoneet!

Riskinä pelissä onkin nurkkaan ajautuneiden sosiaali-kommunistien vakaumuksen muuttuminen oikeaksi sosialisti-kommunistin "jihadiksi" Kantasuomalaista kohtaan, joka tulisikin mitä pikemmin määritellä terrorisaatioksi (terrorijärjestöksi, kriminaaliksi toiminnaksi) järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan, ja johon vastaperustetun Hybsisodankäynnin keskuksen, Suomen Puolustusvoimien ja Suomen Poliisin tulisi ehdottomasti puuttua!

card counter ke 27.09.2017 21:39 0

Ei tilanne 70-luvulla ollut likikään näin huono. Valtakun- nan päälehdissä oli Jaakko Okkerin ja Jouko Tyyrin kaltaisia toimittajia, jotka eivät kyyristelleet kommunismin edessä. Vastaavat tyypit puuttuvat nykyään täysin mediasta. Avoimesti kommunismia ihailivat lähinnä Yle, Kansan Uutiset, Tiedonantaja ja Maailma ja Me. Sitä paitsi ei silloin Tuure Junnilan ja Kullervo Rainion kaltaisia toisinajattelijoita kyyditetty oikeuden eteen.

Heikki Porkka ke 27.09.2017 21:57 0

1962 eduskuntavaaleissa vasemmisto (kom + 2 sosialistipuoluetta)sai 102 paikkaa. 1966 paikkamäärä nousi yhdellä. 1970 paikkoja irtosi enää 88. Totta on, että nykyinen tilanne on monin tavoin vaarallisempi, mutta kuten tekstissä totean,nykytilanne tuo mieleen muiston pakkomielteestä, jollaisen vallassa Suomessa oltiin monessa suunnassa itänaapurin suhteen. Nykyisen tilanteen vaarallisuus onkin siinä,että kokoomus ja osa keskustaa ovat samassa veneessä vasemmiston (myös vihreät) kanssa. Ainoa todellinen vaihtoehto on perussuomalaiset. 60- ja 70-luvulla poliittisten vaihtoehtojen kirjo oli aidosti monipuolinen nykyisen näennäisyyden sijaan.

Juha. to 28.09.2017 09:37 0

Suomi on likaisten poliitikkojen ja median orjuuttama kansakunta, joka on sidottuna valheellisuuden verkkoon. Suomalainen yhteiskunta on läpimätä ja korruptoitunut jo itsessään valtiona, joka vielä "päät käärivänä" asiana on kuuluminen EU:n orjaisännälle, joka on kaikkien väärinkäytösten ja korruptoituneiden poliitikkojen äiti. 1960-70-luvuilla olivat vielä sentään ns. porvaripuolueet järjissään vastavoimana taistolaisten äärikommunistien ja sosiaademokraattien vyörytystä vastustamassa Neuvostoliiton uhkaa vastaan intergroitumisena totaalisesti tuohon totalitärismin "mallimaahan". Viimeisenä lukkona oli luonnollisesti paljon haukuttu presidentti Urho Kaleva Kekkonen, joka piti Neuvostoliiton vähintäinkin käsivarren mitan päässä silloisistakin "poskisuudelmista" huolimatta. Jo seniilinä viimeisinä valoisina hetkenään v. 1978 Kekkonen torjui Neuvostoliiton puollustusministerin Dimitri Ustinovin valtiovierailullaan - aivan sen asian vuoksi yksinomaisesti - useaan otteeseen esille ottamansa kysymyksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista, jotka voidaan liittää ns. 1970-luvun "vaaran vuosiin", joloin Neuvostoliiton johto pyrki sitomaan Suomen vielä tiukemmin Neuvostovaltion etupiiriin ja vaikutuksen alaiseksi vihaamaansa käsitettä Suomen "puolueettomuuspolitiikka", lopullisesti sen torppaamiseksi. Kekkonen sai tehdä hartiavoimin työtä valtiovierailujensa Neuvostoliittoon loppukommunikoihin tuon lauseen sisällytettäväksi siihen mukaan ja samalla saaden Neuvostoliiton tunnustamaan sen osaksi Suomen kansainvälistä asemaa suhteessa muihin valtioihin ja tietenkin itäiseen naapuriinsa. Neuvostoliittolaiset kommunistisen puolueen johtavat jäsenet ja maan ylin johto karsasti tuota käsitettä kuin kissa uimista ja siihen suhtauduttiin hyvin happamasti salamavalojen räiskeen ulkopuolella. Varsinkin Neuvostoliiton tuolloinen presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Breznev (1906-1982) ei ollut yhtä "jouheva" ja taipuisa mies kuin hänen syrjäyttämä

Juha. to 28.09.2017 09:38 0

syrjäyttämänsä Nikita Hruštšov, jonka kanssa Kekkonen tuli niin hyvin toimeen, että Neuvostoliiton muut kommunistisen puolueen johtajisto ei ollut varauksettoman ilahtunut asiasta, vaan Suomea olisi pitänyt pitää tiukemmassa otteessa vähemmän lupsakkaasti. Vaikka kyseessä oli ystävä, niin Neuvostoliiton turvallisuuspoliittisten intressien kanssa ei ollut nauramista, eikä myöskään sen vaikutusvallan suhteen Suomen sisäpolitiikassa ja ulkopolitiikassa, jonka pahinpana peikkona oli "imperialistinen" Yhdysvallat ja kylmän sodan Länsiliittoutuneet eli NATO, jota ei haluttu päästää rajoille sohlaamaan ei julkisesti, eikä vallankaan salaisesti. Mutta kuten nyt tiedämme. Pelasi Suomi jo silloin "silmäpeliä" USA:n tiedustelupalvelun kanssa toimittaen sille salaisia tietoja Neuvostoliiton sotilaallisiin ja poliittisiin asioihin liittyen. Tämän puolen hoiti Suomen Puollustusvoimat ja sen alan erityisyksikkö. Tästä "touhusta" Kekkonen ei halunnut tietää yhtään mitään. Näin kertoi entinen Suomen Puollustusvoimain komentaja Lauri Sutela, virassa (1974-83) YLE:n TV:n dokumentti ohjelmassa, jossa häntä haastateltiin vuosia Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Tuolloin vielä YLE:n tarjontaa jokseenkin kehtasi vielä seurata.



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Yle, Uganda ja uutisoinnin yleinen taso

Klo 09:55.

Yle, Uganda ja Irak

to 15.02. 20:10

Suomen poliisi Orwellin jalanjäljissä

to 15.02. 14:43

Yleisradio haitallisen politiikan asianajajana

ti 13.02. 23:16

Banana Republic Finland - Facebook antoi kirjoituskiellon

ti 13.02. 21:48

Yle huolissaan - irakilainen on surmattu Irakissa

ma 12.02. 10:08

EU-utopian etenemisestä

ma 05.02. 09:39

Punavihreän naisen logiikka

ke 31.01. 17:46

Presidenttiehdokkaista ja terrorismista

pe 26.01. 07:10

Petteri Orpo liittovaltion asianajajana

ma 22.01. 13:47

blogit

Vieraskynä

Onko mahdollista tehdä alueliitoksia vastoin Trumpin toiveita?

pe 16.02.2018 21:55

Juha Ahvio

Uusimman ajan ensimmäinen kansanmurha kohdistui kirkkoon ja kristittyihin

pe 16.02.2018 19:19

Professorin Ajatuksia

Suomen irakilaistamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn

ti 20.02.2018 17:42

Jukka Hankamäki

Mykistävän typerää turvapaikkapolitiikkaa

su 18.02.2018 06:11

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Sukupuolineutraali muoti - mitä se on?

ti 23.01.2018 06:34

Arto Luukkanen

Uganda-Suvi ja suomalaisen korruption sudet?

ti 20.02.2018 18:02

Mika Niikko

Toinen kierros konservatiivien käsissä

to 18.01.2018 16:21

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Avoin kirje päätoimittajille ja JSN:lle

ke 07.02.2018 16:53

Heikki Porkka

Yle, Uganda ja uutisoinnin yleinen taso

ti 20.02.2018 09:55

Olli Pusa

USA:n vaalit ja Venäjä

su 18.02.2018 11:40

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Hurstin valinta

la 27.01.2018 15:30

Reijo Tossavainen

Orpo puhuu muunneltua totuutta. Aikoinaan sitä sanottiin valehteluksi.

su 18.02.2018 14:20

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Muuan aikalaiskuvaus

ti 20.02.2018 17:48

Matti Viren

Plagiointi

pe 19.01.2018 16:36