Blogi: Timo Vihavainen, to 28.09.2017 08:55

Hiljaa virtaa Syväri

Joet virtaa, järvet kuohuaa

 

Ihmisillä on taipumusta inhimillistää ympäristönsä merkittävimpiä elementtejä. Joet ovat usein jumaluuksia, jotka ruokkivat ja tuhoavat, antavat suojaa ja luovat vaaraa.

Keltainen joki, Huang-ho, on sekä suuri hedelmöittäjä että hirviö, joka villiintyessään hävittää kaiken ympäriltään.

Uhan tällaisia jokia ei taida Euroopassa olla ja niiden arvaamattomuus taitaa liittyä vuoristoihin, joiden sulamisvedet ryöppyävät tiettynä vuodenaikana laaksoihin, jotka muulloin saattavat olla tyhjiä. Niitähän näkee vaikkapa Tirolossa.

Toki myös Euroopassa on vaikkapa Reiniä ja Tonavaa syytä kovasti kunnioittaa ja sen huomaakin vaikka siitä, etteivät kaupunkien kadut useinkaan hyödynnä jokien rantoja. Merikin on turvallisempi rannan asukkaille.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, Volga kuuluu rauhallisiin jokiin. Valdain ylänkö ja muut kosteikot Venäjän pohjolassa eivät anna vedelle erityisen kiivasta vauhtia ja tasaisella maalla se mahtuu väillä levittäytymään silmänkantamattomaksi, siis siellä etelässä.

Suotta ei 1960-luvun suosikkihitissä lauleta:

Издалека долго

течет рeка Волга

Течет река Волга

конца и края нет…

 

Ei ole sillä siis äärtä, ei rajaa, kun niikseen tulee. Pohjoisessa se kuitenkin yleensä pysyttelee aika reippaasti, mutta rauhallisesti ja juhlallisesti virtaavana jokena, jota ei mereen sekoita vahingossakaan.

Volgan muuan ominaisuus onkin sen naisellisuus, onhan se äiti-Volga, матушка-Волга. Venäjän rannattomilla lakeuksilla tarvittiin ennen paljon postinkuljettajia ja sellainen kiitää laulussa hurjaa vauhtia äiti-Volgan rinnoilla:

Вот мчится тройка удалая

по Волге-матушке зимой…

Syystä tai toisesta ukrainalaisten oma meri, Dnepr onkin sitten miespuolinen, отец-река. Vastaava ilmiö kyllä tunnetaan myös saksankielisestä maailmasta, jossa Rein (Vater Rhein) ja sen sivujoet ovat miespuolisia, mutta esimerkiksi Tonava sen sijaan feminiininen.

Mikä lienee tähänkin syynä? En usko, että Volgakaan on suurilla selillään sen rauhallisempi kuin Dnepr, kun oikein kunnon tuuli sattuu. Sitä paitsi vanha kreikkalainen sananlasku tekee meren raivosta nimenomaan naisellisen: ison estin orge kai thalassa, kai gyne. Tarkoittanee sitä, että meren orgiat ovat silmittömiä ja mielettömiä ja sikäli naisellisia.

Joka tapauksessa joet ovat jo muinaisuudesta lähtien tarjonneet hyviä väyliä kauppamiehille ja muille matkustajille. Ongelmana saattavat kuitenkin olla suuret selät, jotka kovalla tuulella ovat vaarallisia.

Pietari Suuri oli innostunut kanavista, joita oli Hollannissa nähnyt ja edisti niiden kaivamista. Kun kanavalaivat Laatokalla kärsivät suuria vahinkoja järven kaakkoiskulman myrskyissä, hän keksi rakentaa kanavan aivan pitkin järven rantaa.

Aluksi se ulottui Pähkinälinnasta Uuteen Laatokkaan eli Olhavanjoelle, mutta sittemmin aina Syvärille saakka. Sitä vielä uudistettiin 1800-luvulla, jolloin vesitie Ääniseltä, Vytegrasta Volgalle avautui. Hyvin se toimii nytkin, taas kerran laajennettuna.

Mutta nykyiset suuret alukset eivät enää Laatokan kanavaan mahdu. Eräänä hyvin tyynenä päivänä tiedettiin meidänkin laivassamme odottaa myrskyä ja ymmärrettiin, ettei tuullut nimenomaan siksi, että oltiin myrskyn silmässä. Syklonin reunojen siirtyessä päälle alkoikin sitten viheltää sitäkin enemmän.

Aluksen maakravut ihmettelivät ja kai paheksuivatkin aluksi sitä, että jänishousu-kapteeni vastoin venäläisiä parhaita perinteitä jäi puoleksi vuorokaudeksi odottamaan Sviritsaan, Syvärin suulle, pahimman menon päättymistä.

Yleisen mielipiteen tyynnyttämiseksi kapteeni lausui muutaman lämpimän sanan matkustajista ja heidän omaisistaan, jotka aikoi säästää pahimmalta. Myöhemmin todettiin vielä, että hän oli tehnyt ainoan oikean ratkaisun.

Satametrinen kanavalaiva mukelsi vielä jälkilöylyissä aika lailla ja on helppo kuvitella, että aaltojen ollessa kolmimetriset (joka yhdeksäs aalto lähes kaksi kertaa korkeampi) kokemus olisi ollut monelle turhankin vaikuttava.

Niinpä siis Nevalla saavuttiin puoli vuorokautta myöhässä, mutta säässä, joka Pietarin lähellä alkoi jo olla mitä mainioin. Vahinko, ettei taaskaan kuulutettu esimerkiksi Leningradin elämäntiestä ja Sinjavinon kukkuloista, jotka hyvin näkyivät.

Yleisö oli kuitenkin ulkomaalaisvoittoista ja ehkäpä oli ajateltu, että olisi täysin toivotonta kertoa sille jotakin olennaista Blokadasta, jota jo oma nuorisokin taitaa tuntea heikonlaisesti.

Pähkinäsaari ja siis myös Pähkinälinna sen sijaan noteerattiin, vaikka meidän kannaltamme keskeinen rauhanteko jäi mainitsematta. On siellä joka tapauksessa muistokivi sen merkiksi. Kävin keväällä katsomassa.

Olipa melko erilainen tapa matkustaa Moskovasta Pietariin. aikoinaan naureskelin sitä, että vuoden 1937 lukemattomien uusien urotekojen (olihan siirrytty sosialismiin!) joukossa mainittiin kahden miehen purjehdusmatka kanavia pitkin Leningradista Moskovaan.

Enää en kuvitellut, että se purjehtijalle olisi ollut pelkkää kapeassa uomassa kulkemista tai suluissa luovimista, mikä ei normaalissa kapitalismissa voinut onnistua, mutta kyllä sen sijaan sosialismissa, jonka aamunkoita valaisi tuo ihmeellinen vuosi 1937. Sehän oli sellainen vuosi, että koiratkin pantiin poikimaan, mikäli asia vain oli riittävän väkivallan käytöstä kiinni.

Nyt joka tapauksessa sosialismista on onnellisesti jo päästy. Muistan hyvin, miten vielä vuonna 1967 Isaac Deutscher julkaisi kirjan Venäjän vallankumous jatkuu yhä (The Unfinished Revolution). Ranskan suuri vallankumouskin oli hänen mielestään ollut pienempi.

Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, ihminen ei enää käy apinan raivolla jokien, järvien ja toisten ihmisten kimppuun muuttaakseen maailman perusteitaan myöten.

Paljon sitä Venäjällä kuitenkin tuli jo tehtyä ja jälkiä kannattaa yhä käydä katsomassa.

Timo Vihavainen to 28.09. 08:55

Kommentit: 1

Juha. to 28.09.2017 14:18 0

Höh? Kanavien ja jokien sukupuolet nimetään ja tiedetään sekä projisoidaan. Mutta ihmislasten sukupuolta on vaikeampi nähdä ja hahmottaa kuin kananpojan.

Hyvä kirjoitus. Täyttä maantieteellis -historiallista asiaa, joka muistuttaa entisaikojen koulukirjoja, joissa ei kuvillä mällätty. Eikä niissä ollut edes tilaa piirrellä "kirkkoveneitä" tai monsteri ukkoja. Tämän päivän punavihreiden akateemista viittaa kanniskelevien ns. "tutkijoiden" aina hu(o)rahtanutta (NATO) Suomen Puollustusvoimia myöten mielettömän mielen tuotoksia on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattavaa kokemuspohjaa antavaa matskua. Niistä kun tuo agendaisen politiikan rolloni kestää enemmän kuin 48 tuntia löyhkäten paremmin kuin Uudella Mantereella sarjakuviinkin haikahtanut Haisunäätä eli Skunkki (tieteellisen nimen voitte itse etsiä). Sekin tosin vain ärsytettynä ja häirittynä. Hmmm... "Häirittynä".... Tuosta tulikin mieleeni, etteikö nykyisellä biotekniikalla Läntisen Euroopan kupan saastuttamien ja EU:n pyöreässä huoneissa pyörähtelevien ajatusten säästäjien - sehän loppuu seinempään kuin Öljy 1970-luvulla - nukketeatterin valtaa omaavat sätkynuket ovat pilanneet naistemme naisrauhan kauniissa wanhalla mantereellamme. -biotekniikalla saada naisillemme samanlainen biologin ase käyttöön, jonka voisi tössäyttää vielä käytöksen kultaisen kirjan lukemisessa vielä kansi asteella (ensin täytyy opetella lukemaan kuten muutkin Akavalaiset) olevien karvaranteiden ja partalasten, näiden pikku wanhojen vesseleiden varalle kun eihän niitä puisevia läksyjä ja teoriakirjoja jaksa lukea vaan mennään suoraan "työharjoitteluun" ilman rahallista korvausta, mutta silti innokkaita riittää puhaan niin, että takkuiset päät yhteen kopsaavat ja heille nuukina ihmisinä riittää aina yksi nainen "työn alle". Homma vielä ikuistetaan älykännykällä, jonka tarvitsemista monet heitä samalla tasolla olevat kädelliset kovin kadehtivat joutuen tyytymään pelkkään puutikkuun, jolla saa puunreiästä ongittua muurahaisia.



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suomen onnea valvomassa

Klo 07:37.

Hölmöillä on ongelma

pe 17.11. 05:57

Sota ja demokratia

to 16.11. 04:21

Orgaaninen solidaarisuus

ti 14.11. 09:19

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

ma 13.11. 09:00

Sydämetttömyyden merkitys

la 11.11. 08:35

Kun muusat vihastuvat

pe 10.11. 10:12

Cordova

to 09.11. 13:00

Malagaa

ti 07.11. 10:21

Sanan valvontaa

su 05.11. 16:35

blogit

Vieraskynä

Kordelinin säätiö jälleen äärivasemmiston tulilinjalla

la 18.11.2017 07:42

Juha Ahvio

Isänpäivä on edelleen isänpäivä

su 12.11.2017 11:04

Professorin Ajatuksia

Terroristi kuin terroristi

la 18.11.2017 07:34

Jukka Hankamäki

Miksi Pisan kalteva torni kaatuu?

to 16.11.2017 04:38

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam IX: Kuunjumala Allahin esi-islamilaiset juuret

ma 13.11.2017 12:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Mistä seksuaalinen häirintä johtuu?

pe 17.11.2017 08:41

Arto Luukkanen

Vaiteliaat ortodoksit Kiovassa vuonna 1957

la 18.11.2017 12:26

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Kysymykset Federico Mogherinille liittyen Pekka Haaviston 2005 EU:n Darfur-suurlähettiläsnimitykseen

la 18.11.2017 13:52

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 39, Sananvapaudesta

to 16.11.2017 15:47

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Mätäpaise puhkesi - mädät petturit pursusivat hillotolpilleen

pe 17.11.2017 16:27

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Suomen onnea valvomassa

la 18.11.2017 07:37

Matti Viren

Sata vai kaksi sataa vuotta

la 18.11.2017 03:21