Blogi: Timo Vihavainen, su 01.10.2017 20:22

Vuoden hurjin

Vuoden hurjin

 

Arto Luukkanen, Todellinen Sorsa. Nordbooks 2017, 270 s.

 

Arto Luukkanen on ainakin minun mielestäni maamme tämän hetken kiinnostavin kaunokirjailija. Tämä arvio toki perustuu hyvin kapeaan otantaan eikä tarkoita, että Luukkasen kirjat olisivat vailla vikoja ja ongelmia. Harvoinpa täällä valmiita ollaan, sanoi Jukolan Timokin.

Luukkasen aiempaa kirjaa vertasin taannoin Gogolin teoksiin ja tiettyä sukulaisuutta taitaa tälläkin opuksella niihin olla. Yhtäläisyys alkaa jo hahmojen hullunkurisista nimistä. Tässä on vankimielisairaalan ylilääkäri Porkka Guba, tuossa demarit Elmeri Gepardi, Lortsi Ylönen ja Nestori Metusalemi. Kepulaisiin taitavat kuulua Persualdo ”Roikale” Japponen ja ikinuori Emeraldu ”Partasuti” von Kvisling.

Ylevää –itse asiassa pöyristyttävän katalaa- poliittista evankeliumiaan saarnaa kirjassa toimittaja Rasmus Svinälskare ja kaikkein korkeinta tahoa edustaa komissaarien komissaari Krank Wunderbar, joka muuten ei ollut mikään herrasmies, vaan pesunkestävä luxemburgilainen moukka.

Hahmojen ulkonäkökin on tyrmäävä: Muuan hahmo muistutti suurta peikkoa, joka oli saanut muotivaatteet…(siinä) seisoa pännätti mahtavana jättimäisen muhkea nainen, jonka lyhyt tukka törrötti ylöspäin… Naisella oli iso laatikkomainen jenkkitukka. Sen alapuolella isot ja sangen tyylittömät huulet jöröttivät paksuina…päällään jonkinjlainen fantasia-jakkupuku, jonka kunniolitettavan mahakummun päällä maata lötkötti värikäs epäsopiva solmio. Tämä kaikki auktoriteetin varmistamiseksi.

Sitäkin huikeampia ovat luonnekuvaukset. Muuan herra oli kotoisin Pöljän kylästä ja niin lahjaton, että hänet lähetettiin suoraa päätä politiikkaan… oli aikansa ilmiö ja niin nöyrä, ettei häntä lopulta voinut edes ajatella tarjoilijakouluun. Ajat kutenkin muuttuivat ja kyvykkyyden sijasta tarvittiin nöyräpäistä ja hötelöä miestä tekemään miesten puolesta –lasten töitä.

Paitsi karikatyyrien luojana, Luukkanen on suorastaan nerokas myös tunnelmien ja tilanteiden kuvaajana.  Kliimaksinsa teksti saavuttaa erilaisten seurakuntien kokouksia kuvatessaan. Vanhat kekkoslaiset kokoontuvat UKK:n kuvan edessä ja toimitusta johtaa egyptiläisen papin pukuun pukeutunut mies, jonka etumukseen on tatuoitu Kekkosen kuva. Hypnoottisesti nouseva ja laskeva ääni muistuttaa herätysteltan todistusääniä.

Monenlaista kokousta Luukkasen luomat oliot pitävätkin. On kustantamon kevätjuhlaa, runstadiolaisten herättämöjuhlia, demarien kokousta, Demlavipon  (Demokraattisten lakimiesten, virkanaisten ja poliisien) rentoutumiskursseja ja niin edelleen.

Koko kirjaa kansoittavat groteskit hahmot, joiden eloa ja oloa kuvataan niin vuolaasti, että ne todella näyttävät päässeen irti jostakin vankilasta. Muistaakseni Nietzsche jossakin J.A. Hollon suomennoksessa puhui kielevyyden eri lajeista. Olisikohan tässä nyt, edelliseen viitaten vihan kielevyyttä?

Koko Suomi näyttää olevan yksi Augiaan talli, jossa kaikki on roistojen käsissä ja jossa EU:ta mielistelevät lurjukset harrastavat lasten paritusta ja ihmissalakuljetusta Ukrainasta Kauhavalle ja sieltä synnin Baabeliin eli Brysseliin.

Muuan suuri taustavoima on Maalaisvoi-osakeyhtiö, jota pyörittävät runstadiolaiset, joiden vanhimmat myös jakavat toiminnan valtavat tulot.

Näiden voimien kanssa ei leikitä ja ainoastaan uudemman ajan Peppi Pitkätossu kykenee tekemään selvää tuosta joukkiosta. Oikeastaan hän pystyisi kyllä pelastamaan koiko Suomen, mutta intressinä sattuu nyt olemaan vain poikaystävän, reilun savolaisen poliisimies Mähösen pelastaminen.

Toki loppumetreillä selviää, että myös runstadiolaisista ja heidän kataluuksistaan tehdään selvää reiluilla salaisen agentin metodeilla. Peppi niputtaa koko rosvojoukon kätyrilauman jesarilla ja nippusiteillä ja puristaa heistä esille totuuden, jota Suomen maassa on yritetty kaikin keinoin ja kaikkien valtaapitävien tuella kansalta salata.

Kalevi Sorsan haamu on kehyskertomuksen tai yhden sellaisen alkupäässä tärkeä hahmo ja näyttää syntyneen Finlandia-palkintoa vaille jätetyn kirjailijan tuskaisesta mielikuvituksesta. Siinä kävi vähän kuin Waltarille aikoinaan.

Hieman yllättävästi kyllä, Sorsa on reilu toveri ja juuri hänenlaisensa henkiin heräämistä tarvitsisi se nuljakkeiden lauma, joka nykyisin muodostaa puolueen.

Usko Sotamiehen vanhastaan tunnetulla, mutta ilmeisesti ei enää juuri muistetulla, nimellä reinkarnaatio saapuukin ja villitsee joukot. Jossakin päin innostutaan jopa yrittämään lentämistä navetan katolta käsin, muitta tuloksena on vain kahdeksantoista reisiluun katkeamista.

Luukkasen taito kuoliaaksinaurattajana on ihailtava. Luulen, että samanlaisia vaikutuksia saattoi olla sillä, kun  aikoinaan ensi kertaa keksittiin piirtää ihmisistä eläinhahmoisia karikatyyrejä. Nehän ovat selvästi jotakin muuta kuin esikuvansa, mutta tiettyä yhtäläisyyttähän niissä on. Eivät ne muuten naurattaisi.

Mutta asioilla on puolensa ja puolensa. Kirjoittaja on myös aktiivipoliitikko ja siitäkin saattaa johtua, että jokin puolue kirjassa jää tykkänään vaille sitä groteskia kuvausta, joka tulee muiden osaksi. Ei taida se puolue ainoana liittyä edes mihinkään rikolliseen salaliittoon?

Mutta ei tämä nyt kirjaa pilaa. Ei ole kohtuullista pitää sitä vain poliittisena pamflettina, mitä se ei edes ole. Vai voisiko joku kuvitella, että kirjassa kuvataan ihan tosissaan suomalaisen politiikan salaisia rakenteita ja taustavoimia?

Mutta miksi siinä yleensä tarvitaan kaiken maailman rikostarinoita ja Peppi Pitkätossuja? Eikö olisi mahdollista noilla kertojan lahjoilla kirjoittaa saman tein sellainen kirja, joita Gogol kerran teki?

Pitääkö hahmoilla edes olla liian ilmeisiä ja hurjasti väänneltyjä esikuvia? Eikö hienovarainen ja selvästi realistinen kerronta olisi jopa tehokkaampaa?

Klassinen kysymys mille nauratte? on tämänkin kirjan kohdalla hyvin kiinnostava. Valmis vastaus itsellenne nauratte, ei kuitenkaan oikein taida saada nyt katetta.

Totta on, että ainakin minua tämä kirja naurattaa aivan hillittömästi, mutta kyllä sen pitäisi olla hieman erilainen, jotta suostuisin uskomaan, että nauran itselleni.

Kyllä tässä loistavan kirjan aineksia on, mutta jotakin puuttuu ja jotakin taitaa olla liikaakin. Ehkä nyt ensi kerralla sitten? Lykkyä tykö vaan, hauskaapa oli lukea.

Timo Vihavainen su 01.10. 20:22

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vuoden 1918 sodan syyt

to 18.01. 16:16

Usko ja usko

ke 17.01. 17:04

Goodthinkin peruskysymyksiä

ti 16.01. 15:19

Näkökulma naapurista

ma 15.01. 16:47

Kiljuakin saa

pe 12.01. 16:24

Ruumiin epäkulttuuri

to 11.01. 13:52

Salaiset aseet

ma 08.01. 15:03

Primus inter pares

la 06.01. 10:51

Tiernapojat

ke 03.01. 10:07

Tunnettu sotilas

ma 01.01. 16:00

blogit

Vieraskynä

Gazan rintamalta kuuluu kyllä jotakin

to 04.01.2018 16:15

Juha Ahvio

Mistä on kysymys Trumpin ja Bannonin vastakkainasettelussa?

ti 09.01.2018 17:58

Professorin Ajatuksia

Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus

to 18.01.2018 16:15

Jukka Hankamäki

Gallup-kannatusten salaisuus

ke 17.01.2018 18:42

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Feminististä ei ole miesliikkeen johtoon

pe 05.01.2018 08:15

Arto Luukkanen

Tänään Ylessä: matelevaisuuden huippu?

ma 15.01.2018 16:49

Mika Niikko

Toinen kierros konservatiivien käsissä

to 18.01.2018 16:21

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Vuosi 2017 ja terroriunohdusteollisuuden nousu

la 30.12.2017 11:36

Heikki Porkka

Ruotsi on ihmiselle EU:n vaarallisin maa

ma 15.01.2018 19:37

Olli Pusa

Onko Ruotsi menetetty maa?

to 18.01.2018 20:16

Alan Salehzadeh

Ääri-islamisteissa on myös naisia, ja he pystyvät miehiä tehokkaammin radikalisoimaan lapsia

ke 03.01.2018 19:52

Janne Suuronen

Sauli Niinistö uudenvuodenpuhe ja ilmastonmuutos

ma 01.01.2018 17:10

Reijo Tossavainen

Huhtasaaren poliittinen ajojahti on perusteeton

to 18.01.2018 09:58

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Vuoden 1918 sodan syyt

to 18.01.2018 16:16

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49