Blogi: Timo Vihavainen, to 19.10.2017 17:52

Apteekin hyllyltä

Apteekin hyllyltä

Apteekki oli aikoinaan laitos, joka aikoinaan täytti asioihin vihkiytyneen henkilön suurella hartaudella ja kunnioituksella. Loputtomien purkkien ja pullojen riveissä oli ainekset minkä tahansa tekemiseksi.

Kun oli alkuaineet tai sanotaan nyt lähtöaineet käsillä ja tietoa siitä, miten ne keskenään reagoivat, niin tilanne oli vähän sama kuin ukko jumalalla: maailma odottaa tekemistään, kaikki riippuu siitä, mitä haluat saada aikaan. Mene ja tee.

Tämä oli ilmeisen liioiteltu näkemys, kuten myöhemmin pikkuhiljaa opin ymmärtämään, mutta olihan siinä totta toinen puoli: kemian, tuon kaikkien tieteiden kuningattaren lainomaisuudet tuntemalla oli mahdollista luoda maailmaan sellaista, mitä siinä ei koskaan aiemmin ollut, ainakaan tuossa nimenomaisessa paikassa.

Siinäpä siis oli todellisen luomistyön kenttä vapaana. Sitä paitsi voi myös kokeilla loputtomasti: ehkäpä ihan intuitiivinen sekoittelu ja muu kokeilu toisivat maailmaan jotakin oikein merkittävää. Sellaisestahan jaettiin muun muassa Nobelin palkintoja. ehkä jumalaltakin oli unohtunut joku asia kokeilematta? Sattuuhan sitä kaikenlaista.

Umpimähkäinen kokeilu on aidosti lapsellista puuhaa, mutta sellaista on harrastettu kautta aikojen ja tiettävästi merkittäviä tuloksiakin on ollut. Aikoinaan Berthold Schwartz sekoitteli salpietaria, rikkiä ja hiiltä ja survoi niitä rautapetkeleellä kivihuhmareessa. Kipinä sytytti seoksen, joka myöhemmin alettiin tuntea nimellä ruuti ja jolle keksittiin paljon hyötykäyttöä.

Muistin myös, miten Aleksanteri Suurelle oli annettu jossakin Vähän Aasian puolella maasta löytyvää ainetta, jota hän rupesi kokeilemaan. Muuan koe oli orjapojan hölvääminen tällä aineella ja sen sytyttäminen tuleen. Osoittautui, että liekki oli mahtava ja orja kuoli. Hän kuului ehkä ensimmäisiin tunnettuihin empiirisen tiedonhankinnan uhreihin.

Itse onnistuin välttämään moisen, sinänsä kunniakkaan, mutta lopultakin turhan kohtalon, vaikka mielenkiintoni voittopuolisesti kohdistui räjähdysten aikaansaamiseen.

Olihan räjähdys varma ja konkreettinen merkki siitä, että oli onnistuttu luomaan jotakin uutta. Pelkkä aineiden sekoittelu ja keittely, sähköllä hajottaminen tai haihduttaminen ei vielä taannut sitä, että jokin syvällinen aineen muuttuminen toiseksi olisi tapahtunut. Tavallisessa palamisessa se kyllä tapahtui, mutta usein sekin oli aika tylsää.

Erilaisia reseptejäkin löytyi. Kirjasta saattoi katsoa, miten syntyvät vaikkapa pyroksyliini eli nitroselluloosa tai vaikkapa trotyyli ja räjähdyselohopea.

Tarvittavat aineet olivat usein yksinkertaisia, kunhan niitä vain jostakin löytyi.

Ja löytyihän niitä. Apteekkien lumoava maailma oli tarjolla kaikissa asutuskeskuksissa. Jossakin päin myyjät olivat nihkeitä ja epäluukoisia, toisissa ymmärrettiin asiakkaan olevan aina oikeassa ja ehkäpä sympattiin tieteellistä mielenkiintoakin.

Elohopeayhdisteitä ei myyty, en tiedä, olisiko niitä ollut. Sama koskee magnesiumia, jota ei ehkä ollutkaan ja myös esimerkiksi kaliumkloraattia, joka oli valmis räjähde. Jopa spriin, puhtaan etanolin löytäminen osoittautui ylivoimaiseksi.

Mutta sen sijaan kyllä löytyi mitä kummallisimpia aineita, joiden olemassaolostakaan en ollut koskaan kuullut ennen kuin huomasin niitä tarvittavan tähän tai tuohon asiaan. Harva muukaan oli.

Otetaan nyt vaikkapa strontiumnitraatti. Sitä tarvittiin punaisen värin antamiseen ilotulitteille, joiden valmistamiseen muuten yleensä riitti pelkkä ruuti, jota nyt pystyi tekemään ilman sen kummempia vaikeuksia.

Mistä sitten moista ainetta olisi voinut saada? En oikein usko, että sitä nykyään saa mistään. Tuohon aikaan vastaus oli selvä ja yksinkertainen: mene apteekkiin, siellä sitä on hyllyllä.

Niin olikin. Oli siellä vaikka mitä muutakin. Oli kaliumjodidia, kaliumpermanganaattia, typpi-, rikki- ja suolahappoa, ammoniumnitraattia ja -nitriittiä, ammoniakkia ja mitä uuden maailman luoja nyt yleensä voi kuvitella tarvitsevansa.

Koko touhu kotoisessa laboratoriossa oli tietenkin täysin sekavaa koheltamista, jossa tietämystä asioihin vaikuttavista lainomaisuuksista oli korkeintaan siteeksi.

Mutta reseptin todistushan on kakku ja monenlaista kakkua siitäkin työpajasta syntyi. Työsuojelumääräyksiä halveksuttiin, mutta onni suosi tässäkin asiassa.

Kemia oli 1800-luvun lopun suuria tieteitä, joka muutti maailmamme perusteet. Pelkästään kivihiilitervasta opittiin tekemään melkein mitä vain ja meillä Suomessa puu osoittautui loputtoman monipuoliseksi raaka-aineeksi. Miksipä siis murehtimaan esimerkiksi sitä, että maamme näytti köyhältä: ei muuta kuin mene ja tee itse ne rikkaudet niistä raaka-aineista, joita on annettu.

Ehkäpä jotakin tästä uudesta ajattelusta heijastui myös apteekkien loputtomissa pullo- ja laatikkorivistöissä. Kun tarvittiin lääkkeitä tai muita kemian alaan liittyviä aineita, voitiin ne tarvittaessa tehdä itse.

Apteekkiin eivät tulleet vain sairaat, vaan myös ne, jotka tarvitsivat kemikaaleja vaikkapa puhdistamiseen tai tinaamiseen, spriitä soittimien käsittelyyn, sialle tms. tai tislattua vettä auton akkuun.

Lyhyesti sanoen, apteekista löytyi mitä tahansa ja ellei löytynyt, voitiin tehdä.

En tiedä, mitä sieltä nykyisin löytyy. Uutiset kertoivat juuri, ettei löytynyt paljon mitään, kun etsimisohjelma vai mikä se olikaan, ei toiminut.

Uskallan epäillä, ettei strontiumnitraattia enää kannata mennä apteekista ostamaan, ehkäpä ei edes ammoniumnitraattia tai kaliumjodidia.

Tämä on kehitystä ja varmaankin myös edistystä, mutta apteekki, josta puuttuvat laboratorion laitteet ja valtavat aineskokoelmat, tuntuu jotenkin lattealta ja proosalliselta verrattuna vanhan ajan laitoksiin, joissa tuntui asuvan suurten alkemistien ja tieteen velhojen henki.

Timo Vihavainen to 19.10. 17:52

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Huumorinvastuu

pe 22.06. 16:01

Enkeleitä on

ke 20.06. 17:40

Demokratian variantteja

ti 19.06. 13:13

Turhan englannin vääntäjät

ma 18.06. 13:18

Potkupallon puolustus

su 17.06. 16:12

Älymystö ja muut

la 16.06. 11:37

Leikki sijansa saakoon

to 14.06. 17:27

Leikki leikkinä?

ke 13.06. 18:14

Arvostuksen ansaitseminen

ti 12.06. 11:41

Muuan symbioottinen suhde

ma 11.06. 13:25

blogit

Vieraskynä

Sananvapaus politisoituneessa oikeusjärjestelmässä: Tommy Robinson

pe 15.06.2018 14:00

Juha Ahvio

Amerikkalaiset konservatiiviset kirkkokunnat Soros-solutuksen kohteina

ke 20.06.2018 17:42

Professorin Ajatuksia

Onko Kreikan kriisi nyt ohi?

pe 22.06.2018 16:00

Jukka Hankamäki

Kultaranta-keskustelut: paljon puhetta, vähän asiaa

ke 20.06.2018 17:44

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Tapio Holopainen

London Calling

to 21.06.2018 18:59

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Historialliset hetket Euroopassa - sisäministerin ehdotuksessa paljon hyvää

to 21.06.2018 21:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Hallitus sai neljät "ehdot"

ma 18.06.2018 13:22

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Reuters Institute / Oxford University median luotettavuustutkimus jopa hulvatonta luettavaa - Vahva lukusuositus

su 17.06.2018 12:23

Heikki Porkka

Kestävästä kehityksestä ja maahanmuutosta

pe 22.06.2018 10:52

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Vastarannalla huutaa suomalainen!

pe 22.06.2018 07:55

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Huumorinvastuu

pe 22.06.2018 16:01

Matti Viren

Hyvinvointivaltio voi pahoin

ti 08.05.2018 11:28