Blogi: Timo Vihavainen, to 19.10.2017 17:52

Apteekin hyllyltä

Apteekin hyllyltä

Apteekki oli aikoinaan laitos, joka aikoinaan täytti asioihin vihkiytyneen henkilön suurella hartaudella ja kunnioituksella. Loputtomien purkkien ja pullojen riveissä oli ainekset minkä tahansa tekemiseksi.

Kun oli alkuaineet tai sanotaan nyt lähtöaineet käsillä ja tietoa siitä, miten ne keskenään reagoivat, niin tilanne oli vähän sama kuin ukko jumalalla: maailma odottaa tekemistään, kaikki riippuu siitä, mitä haluat saada aikaan. Mene ja tee.

Tämä oli ilmeisen liioiteltu näkemys, kuten myöhemmin pikkuhiljaa opin ymmärtämään, mutta olihan siinä totta toinen puoli: kemian, tuon kaikkien tieteiden kuningattaren lainomaisuudet tuntemalla oli mahdollista luoda maailmaan sellaista, mitä siinä ei koskaan aiemmin ollut, ainakaan tuossa nimenomaisessa paikassa.

Siinäpä siis oli todellisen luomistyön kenttä vapaana. Sitä paitsi voi myös kokeilla loputtomasti: ehkäpä ihan intuitiivinen sekoittelu ja muu kokeilu toisivat maailmaan jotakin oikein merkittävää. Sellaisestahan jaettiin muun muassa Nobelin palkintoja. ehkä jumalaltakin oli unohtunut joku asia kokeilematta? Sattuuhan sitä kaikenlaista.

Umpimähkäinen kokeilu on aidosti lapsellista puuhaa, mutta sellaista on harrastettu kautta aikojen ja tiettävästi merkittäviä tuloksiakin on ollut. Aikoinaan Berthold Schwartz sekoitteli salpietaria, rikkiä ja hiiltä ja survoi niitä rautapetkeleellä kivihuhmareessa. Kipinä sytytti seoksen, joka myöhemmin alettiin tuntea nimellä ruuti ja jolle keksittiin paljon hyötykäyttöä.

Muistin myös, miten Aleksanteri Suurelle oli annettu jossakin Vähän Aasian puolella maasta löytyvää ainetta, jota hän rupesi kokeilemaan. Muuan koe oli orjapojan hölvääminen tällä aineella ja sen sytyttäminen tuleen. Osoittautui, että liekki oli mahtava ja orja kuoli. Hän kuului ehkä ensimmäisiin tunnettuihin empiirisen tiedonhankinnan uhreihin.

Itse onnistuin välttämään moisen, sinänsä kunniakkaan, mutta lopultakin turhan kohtalon, vaikka mielenkiintoni voittopuolisesti kohdistui räjähdysten aikaansaamiseen.

Olihan räjähdys varma ja konkreettinen merkki siitä, että oli onnistuttu luomaan jotakin uutta. Pelkkä aineiden sekoittelu ja keittely, sähköllä hajottaminen tai haihduttaminen ei vielä taannut sitä, että jokin syvällinen aineen muuttuminen toiseksi olisi tapahtunut. Tavallisessa palamisessa se kyllä tapahtui, mutta usein sekin oli aika tylsää.

Erilaisia reseptejäkin löytyi. Kirjasta saattoi katsoa, miten syntyvät vaikkapa pyroksyliini eli nitroselluloosa tai vaikkapa trotyyli ja räjähdyselohopea.

Tarvittavat aineet olivat usein yksinkertaisia, kunhan niitä vain jostakin löytyi.

Ja löytyihän niitä. Apteekkien lumoava maailma oli tarjolla kaikissa asutuskeskuksissa. Jossakin päin myyjät olivat nihkeitä ja epäluukoisia, toisissa ymmärrettiin asiakkaan olevan aina oikeassa ja ehkäpä sympattiin tieteellistä mielenkiintoakin.

Elohopeayhdisteitä ei myyty, en tiedä, olisiko niitä ollut. Sama koskee magnesiumia, jota ei ehkä ollutkaan ja myös esimerkiksi kaliumkloraattia, joka oli valmis räjähde. Jopa spriin, puhtaan etanolin löytäminen osoittautui ylivoimaiseksi.

Mutta sen sijaan kyllä löytyi mitä kummallisimpia aineita, joiden olemassaolostakaan en ollut koskaan kuullut ennen kuin huomasin niitä tarvittavan tähän tai tuohon asiaan. Harva muukaan oli.

Otetaan nyt vaikkapa strontiumnitraatti. Sitä tarvittiin punaisen värin antamiseen ilotulitteille, joiden valmistamiseen muuten yleensä riitti pelkkä ruuti, jota nyt pystyi tekemään ilman sen kummempia vaikeuksia.

Mistä sitten moista ainetta olisi voinut saada? En oikein usko, että sitä nykyään saa mistään. Tuohon aikaan vastaus oli selvä ja yksinkertainen: mene apteekkiin, siellä sitä on hyllyllä.

Niin olikin. Oli siellä vaikka mitä muutakin. Oli kaliumjodidia, kaliumpermanganaattia, typpi-, rikki- ja suolahappoa, ammoniumnitraattia ja -nitriittiä, ammoniakkia ja mitä uuden maailman luoja nyt yleensä voi kuvitella tarvitsevansa.

Koko touhu kotoisessa laboratoriossa oli tietenkin täysin sekavaa koheltamista, jossa tietämystä asioihin vaikuttavista lainomaisuuksista oli korkeintaan siteeksi.

Mutta reseptin todistushan on kakku ja monenlaista kakkua siitäkin työpajasta syntyi. Työsuojelumääräyksiä halveksuttiin, mutta onni suosi tässäkin asiassa.

Kemia oli 1800-luvun lopun suuria tieteitä, joka muutti maailmamme perusteet. Pelkästään kivihiilitervasta opittiin tekemään melkein mitä vain ja meillä Suomessa puu osoittautui loputtoman monipuoliseksi raaka-aineeksi. Miksipä siis murehtimaan esimerkiksi sitä, että maamme näytti köyhältä: ei muuta kuin mene ja tee itse ne rikkaudet niistä raaka-aineista, joita on annettu.

Ehkäpä jotakin tästä uudesta ajattelusta heijastui myös apteekkien loputtomissa pullo- ja laatikkorivistöissä. Kun tarvittiin lääkkeitä tai muita kemian alaan liittyviä aineita, voitiin ne tarvittaessa tehdä itse.

Apteekkiin eivät tulleet vain sairaat, vaan myös ne, jotka tarvitsivat kemikaaleja vaikkapa puhdistamiseen tai tinaamiseen, spriitä soittimien käsittelyyn, sialle tms. tai tislattua vettä auton akkuun.

Lyhyesti sanoen, apteekista löytyi mitä tahansa ja ellei löytynyt, voitiin tehdä.

En tiedä, mitä sieltä nykyisin löytyy. Uutiset kertoivat juuri, ettei löytynyt paljon mitään, kun etsimisohjelma vai mikä se olikaan, ei toiminut.

Uskallan epäillä, ettei strontiumnitraattia enää kannata mennä apteekista ostamaan, ehkäpä ei edes ammoniumnitraattia tai kaliumjodidia.

Tämä on kehitystä ja varmaankin myös edistystä, mutta apteekki, josta puuttuvat laboratorion laitteet ja valtavat aineskokoelmat, tuntuu jotenkin lattealta ja proosalliselta verrattuna vanhan ajan laitoksiin, joissa tuntui asuvan suurten alkemistien ja tieteen velhojen henki.

Timo Vihavainen to 19.10. 17:52

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44