Blogi: Timo Vihavainen, ke 25.10.2017 10:13

Edistyksen kärrymiehet

Edistyksen kärrymiehet

 

 

Nietzsche, jonka pelkkää nimeäkin hölmöt syystä pelkäävät, oli myös etevä runoilija. Ajatelkaamme nyt vaikka sitä miten hän tiivisti aikansa eturientäjien psykologian muutamaan pirulliseen säkeeseen:

Heil euch, brave Karrenschieber,

stets: ”Je länger, desto lieber”!

Unbegeistert, ungespässig,

unverwüstlich-mittelmässig,

steifer stets um Kopf und Knie

sans génie et sans ésprit!

 

J.A. Hollo käänsi tuon pätkän aikanaan ihan hyvin, mutta jäin käännöksestä kaipaamaan aavistusta siitä, miten edistys johtaa joukkoa ja sen suunta on aina vain eteenpäin, vaikka koko asia on jo muuttunut ylevästä naurettavaksi ja sitten naurettavasta tylsäksi yhdentekevyydeksi. Kunhan nyt sitten jatketaan vain.

Tässä vaihtoehtoinen suomennos, jonka myönnän monessa suhteessa avuttomaksi. Ideaa tässä kuitenkin ajan takaa:

 

”Hei, kärryt, aina eteenpäin!

Edistyksen siellä näin!”

On hinku sinne miekkosten,

vaan syytä siihen löydä en.

On joukko harmaa, iloton,

ja vailla järkeä se on.

Nuo jäykkäjalat, jästipäät

ei voi ne neron kipinää

tai leikkiäkään ymmärtää.

 

Tämähän kuulostaa jo aika hävyttömältä, mikäli pidämme tasa-arvoa ylimpänä arvona, kuten meidän kai nykyään pitäisi. Onneksi vanhojen kirjojen lukeminen on kuitenkin yhä sallittua, vaikka monia niistä ollaan remontoimassa uuteen uskoon, kuten tiedämme.

Ehkä tässä kannattaa mainita, että vanhojen klassikoiden sensurointi osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi myös Neuvostoliitossa, jossa sitä toki yritettiin.

Koska muutosten tekeminen klassikoihin olisi härskiydessään ylittänyt jo sikäläisenkin moraalin rajat, pyrittiin sensuuri hoitamaan ns. erikoisvarastoilla ja painosten lukumäärää säätelemällä.

Dostojevskin Riivaajat ja monet muutkin hänen teoksensa olivat hankalia hankkia eikä myöskään Puškin sopinut noin vain jokaisen luettavaksi joka kohdasta. Vähintäänkin sellaisia piti lukea oikeassa mielentilassa, ettei vaaraa väärän tietoisuuden tarttumisesta syntyisi.

Ehkä tässä on nykyäänkin jotakin tuttua? Kuvitelkaamme nyt ihminen, jonka ajatuksista kokonaan puuttuisi poliittisen korrektiuden suodatin. Jos me sellaisen laskisimme klassisen kirjallisuuden peltoon, mellastaisi se siellä kuin sika syksyllä ja kukaties pian viis veisaisi koko edistyksestä ja sen vaatimasta uudesta ajattelusta.

Paljon on edistyksen kärrejä vedetty ja työnnetty eteenpäin sitten Nietzschen päivien. Kauas on päästykin. Vain noin sata vuotta erottaa meidät siitä huipusta, jonka länsimaat saavuttivat maailmassa luotuaan ne ylivoimaiset työkalut, joilla luontoa saattoi alistaa ja muuta ihmiskuntaa hallita.

Oli varmaan väistämätöntä, että tähän liittyi hybris omasta poikkeuksellisesta erinomaisuudesta, korkeammasta rodusta ja niin edelleen.

Ehkä oli yhtä väistämätöntä, että edistys sitten, suurten sisällissotien jälkeen, jatkui aina mielettömyyksiin saakka ja sai masokistisia piirteitä. Syntyi kulttuurin flagellantismi eli itseruoskinta, kuten joku on asian mielestäni osuvasti esittänyt.

Suuri vapautumisen ja tasa-arvoistumisen projekti muuttui jossakin vaiheessa laadullisesti uudeksi halun palvonnan ja kulttuurisen entropian projektiksi.

Kun samaan suuntaan mentiin tarpeeksi kauas, menettivät tasa-arvoistumisen päämäärät mielekkyytensä, mutta kuin muitakaan ei enää ollut, jatkettiin yhä eteenpäin.

Freudin kuuluisa löytö, epäviihtymys kulttuurissa (Unbehagen im Kultur) synnytti taistelun koko kulttuuria vastaan ja pyrkimyksen palata takaisin villi-ihmisten leirinuotioille, joiden ääressä todellisen vapauden saattoi kuvitella vallinneen. Miksi ylpeä ihminen antaisi minkään hillitä halujaan?

Nämä vain tulivat mieleen, kun seurasi #metoo -pöhinää ja sen ympärille syntynyttä loiskiehuntaa. Mieleeni jäi erityisesti muuan kirjoitus, jossa nuori mies vetosi miehiin, joiden pitäisi kollektiivisesti ottaa vastuuta käytöksestään, ettei vain kukaan loukkaantuisi ihan vain miehisen seksuaalivietin olemassaolon takia.

Tuo hullunkurinen puheenvuoro toi tietenkin heti mieleen Stalinin, joka ainakin edes valehteli, ettei hänen säädyllisessä valtakunnassaan sentään lapsi vastannut isästään, joku tolkkuhan se oli sielläkin. Ja miten kertoikaan Runeberg maaherra Wibeliuksen sanoneen: ”Ei vastuuss’ ole isä lapsest’, poika isästään!”. Tai suunnilleen siihen tyyliin se meni.

Mutta nytpä otetaankin reipas askel eteenpäin! Ehkä perustetaan toverituomioistuimia, ehkä ei. Joka tapauksessa osoitetaan nyt oikein miehissä oikeaa asennetta, sellaista, jonka ansiosta hännystelyn kohteena oleva taho armeliaasti tarjoaa antimiaan joskus, kun sille sopii. Kohtuudella.

Toki tuon nuorten miesten orjailun taustat ymmärtää, vaikka moisen asenteen arvostaminen on sitten asia erikseen. Onhan maailmankirjallisuus täynnä nuorukaisten huokailuja ja vuodatuksia. Kovin vähäpätöisiksi ja vaatimattomiksi he aina käyvät valtiattariensa edessä ja ovat valmiita mihin tahansa suosiota saadakseen.

Siinä mielessä moisiin älyn välähdyksiin ei kannata liikaa huomiota kiinnittää. Ne ovat yhtä tyhjänpäiväisiä kuin luonnollisiakin. Kiinnostava on kuitenkin kysymys siitä, mikä on aikakauden kulttuurin kieli, missä sen valtavirta kulkee.

Pelkäänpä, että tilanne muistuttaa sitä, minkä Nietzsche jo omana aikanaan näki. Ei ole mitään innostavaa päämäärää, ei ole neroutta, älyä tai edes henkevyyttä, joka elähdyttäisi edistyksen vankkurien vetäjiä. Sieltä kuuluu vain älyttömien nautojen yninää ja nähdään lihavia akkoja särkemässä vaakoja, jotka ovat yrittäneet orjuuttaa heitä.  Muita esimerkkejä voi lisätä mielin määrin.

Joskus sieltä sentään kajahtaa sonnivasikan mölähdys, kuin kirkas, nostalginen tervehdys niiltä ajoilta, jolloin kärryt vielä valjastettiin raisujen hevosten eteen. Mutta sen jälkeen kaikki taas jatkuu ennallaan. Mihin vedätte noita rattaita? Eteenpäin, siis tarkoittaa minne? Ei vastausta. Eteenpäin vierivät rattaat ja ihmeissään katsovat normaalin järkensä säilyttäneet kansat tuota menoa…

 

Timo Vihavainen ke 25.10. 10:13

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Apinain kuningas ja karvaiset kaverit

ma 13.08. 23:07

Pederastian ihanuus ja kurjuus

su 12.08. 20:10

Suvaitsemisen vaikeudesta

la 11.08. 22:33

Avoin kirje Professoriliitolle

pe 10.08. 22:31

Uusi normaali?

to 09.08. 22:24

Jyväskylän mielensäpahoittajat

ti 07.08. 21:58

Kaikkea kaikille!

ma 06.08. 22:37

Kustavilaista aikaa

ma 23.07. 22:20

Historia ja henkilöt

su 22.07. 21:02

Kaksi miljoonaa tuli täyteen

la 21.07. 19:43

blogit

Vieraskynä

"Viisi syytä, miksi olen muuttanut mieleni Donald Trumpista"

ke 08.08.2018 23:00

Juha Ahvio

Onko meneillään kampanja pedofilian laillistamiseksi?

su 12.08.2018 20:12

Professorin Ajatuksia

Ajatuksia herättävä mainos

ma 13.08.2018 23:05

Jukka Hankamäki

Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa

la 11.08.2018 22:34

Petteri Hiienkoski

Yliopistorehtori nakertamassa demokratian ja tieteen perusteita

pe 10.08.2018 20:43

Tapio Holopainen

Tapparan mies

ma 13.08.2018 23:16

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Irakilaismies runkkasi ja kopeloi naisia yleisessä saunassa

la 28.07.2018 06:20

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mikä Tapio Puolimatkan kirjoituksessa raivostutti suvaitsevaiston?

to 09.08.2018 12:51

Arto Luukkanen

KYLMÄSYDÄMISTEN BUDJETTI

to 09.08.2018 22:27

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Vihdoin normijournalismia Pekka Haavistosta

ke 01.08.2018 20:23

Heikki Porkka

Mitä Yle ei kerro?

ma 06.08.2018 12:25

Olli Pusa

Demokratia vaarassa

su 05.08.2018 11:59

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ylen valeet

ke 08.08.2018 19:45

Reijo Tossavainen

Avoin kirje Suomen Kuvalehden päätoimittajalle

ti 07.08.2018 18:42

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Apinain kuningas ja karvaiset kaverit

ma 13.08.2018 23:07

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40