Blogi: Timo Vihavainen, ke 25.10.2017 10:13

Edistyksen kärrymiehet

Edistyksen kärrymiehet

 

 

Nietzsche, jonka pelkkää nimeäkin hölmöt syystä pelkäävät, oli myös etevä runoilija. Ajatelkaamme nyt vaikka sitä miten hän tiivisti aikansa eturientäjien psykologian muutamaan pirulliseen säkeeseen:

Heil euch, brave Karrenschieber,

stets: ”Je länger, desto lieber”!

Unbegeistert, ungespässig,

unverwüstlich-mittelmässig,

steifer stets um Kopf und Knie

sans génie et sans ésprit!

 

J.A. Hollo käänsi tuon pätkän aikanaan ihan hyvin, mutta jäin käännöksestä kaipaamaan aavistusta siitä, miten edistys johtaa joukkoa ja sen suunta on aina vain eteenpäin, vaikka koko asia on jo muuttunut ylevästä naurettavaksi ja sitten naurettavasta tylsäksi yhdentekevyydeksi. Kunhan nyt sitten jatketaan vain.

Tässä vaihtoehtoinen suomennos, jonka myönnän monessa suhteessa avuttomaksi. Ideaa tässä kuitenkin ajan takaa:

 

”Hei, kärryt, aina eteenpäin!

Edistyksen siellä näin!”

On hinku sinne miekkosten,

vaan syytä siihen löydä en.

On joukko harmaa, iloton,

ja vailla järkeä se on.

Nuo jäykkäjalat, jästipäät

ei voi ne neron kipinää

tai leikkiäkään ymmärtää.

 

Tämähän kuulostaa jo aika hävyttömältä, mikäli pidämme tasa-arvoa ylimpänä arvona, kuten meidän kai nykyään pitäisi. Onneksi vanhojen kirjojen lukeminen on kuitenkin yhä sallittua, vaikka monia niistä ollaan remontoimassa uuteen uskoon, kuten tiedämme.

Ehkä tässä kannattaa mainita, että vanhojen klassikoiden sensurointi osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi myös Neuvostoliitossa, jossa sitä toki yritettiin.

Koska muutosten tekeminen klassikoihin olisi härskiydessään ylittänyt jo sikäläisenkin moraalin rajat, pyrittiin sensuuri hoitamaan ns. erikoisvarastoilla ja painosten lukumäärää säätelemällä.

Dostojevskin Riivaajat ja monet muutkin hänen teoksensa olivat hankalia hankkia eikä myöskään Puškin sopinut noin vain jokaisen luettavaksi joka kohdasta. Vähintäänkin sellaisia piti lukea oikeassa mielentilassa, ettei vaaraa väärän tietoisuuden tarttumisesta syntyisi.

Ehkä tässä on nykyäänkin jotakin tuttua? Kuvitelkaamme nyt ihminen, jonka ajatuksista kokonaan puuttuisi poliittisen korrektiuden suodatin. Jos me sellaisen laskisimme klassisen kirjallisuuden peltoon, mellastaisi se siellä kuin sika syksyllä ja kukaties pian viis veisaisi koko edistyksestä ja sen vaatimasta uudesta ajattelusta.

Paljon on edistyksen kärrejä vedetty ja työnnetty eteenpäin sitten Nietzschen päivien. Kauas on päästykin. Vain noin sata vuotta erottaa meidät siitä huipusta, jonka länsimaat saavuttivat maailmassa luotuaan ne ylivoimaiset työkalut, joilla luontoa saattoi alistaa ja muuta ihmiskuntaa hallita.

Oli varmaan väistämätöntä, että tähän liittyi hybris omasta poikkeuksellisesta erinomaisuudesta, korkeammasta rodusta ja niin edelleen.

Ehkä oli yhtä väistämätöntä, että edistys sitten, suurten sisällissotien jälkeen, jatkui aina mielettömyyksiin saakka ja sai masokistisia piirteitä. Syntyi kulttuurin flagellantismi eli itseruoskinta, kuten joku on asian mielestäni osuvasti esittänyt.

Suuri vapautumisen ja tasa-arvoistumisen projekti muuttui jossakin vaiheessa laadullisesti uudeksi halun palvonnan ja kulttuurisen entropian projektiksi.

Kun samaan suuntaan mentiin tarpeeksi kauas, menettivät tasa-arvoistumisen päämäärät mielekkyytensä, mutta kuin muitakaan ei enää ollut, jatkettiin yhä eteenpäin.

Freudin kuuluisa löytö, epäviihtymys kulttuurissa (Unbehagen im Kultur) synnytti taistelun koko kulttuuria vastaan ja pyrkimyksen palata takaisin villi-ihmisten leirinuotioille, joiden ääressä todellisen vapauden saattoi kuvitella vallinneen. Miksi ylpeä ihminen antaisi minkään hillitä halujaan?

Nämä vain tulivat mieleen, kun seurasi #metoo -pöhinää ja sen ympärille syntynyttä loiskiehuntaa. Mieleeni jäi erityisesti muuan kirjoitus, jossa nuori mies vetosi miehiin, joiden pitäisi kollektiivisesti ottaa vastuuta käytöksestään, ettei vain kukaan loukkaantuisi ihan vain miehisen seksuaalivietin olemassaolon takia.

Tuo hullunkurinen puheenvuoro toi tietenkin heti mieleen Stalinin, joka ainakin edes valehteli, ettei hänen säädyllisessä valtakunnassaan sentään lapsi vastannut isästään, joku tolkkuhan se oli sielläkin. Ja miten kertoikaan Runeberg maaherra Wibeliuksen sanoneen: ”Ei vastuuss’ ole isä lapsest’, poika isästään!”. Tai suunnilleen siihen tyyliin se meni.

Mutta nytpä otetaankin reipas askel eteenpäin! Ehkä perustetaan toverituomioistuimia, ehkä ei. Joka tapauksessa osoitetaan nyt oikein miehissä oikeaa asennetta, sellaista, jonka ansiosta hännystelyn kohteena oleva taho armeliaasti tarjoaa antimiaan joskus, kun sille sopii. Kohtuudella.

Toki tuon nuorten miesten orjailun taustat ymmärtää, vaikka moisen asenteen arvostaminen on sitten asia erikseen. Onhan maailmankirjallisuus täynnä nuorukaisten huokailuja ja vuodatuksia. Kovin vähäpätöisiksi ja vaatimattomiksi he aina käyvät valtiattariensa edessä ja ovat valmiita mihin tahansa suosiota saadakseen.

Siinä mielessä moisiin älyn välähdyksiin ei kannata liikaa huomiota kiinnittää. Ne ovat yhtä tyhjänpäiväisiä kuin luonnollisiakin. Kiinnostava on kuitenkin kysymys siitä, mikä on aikakauden kulttuurin kieli, missä sen valtavirta kulkee.

Pelkäänpä, että tilanne muistuttaa sitä, minkä Nietzsche jo omana aikanaan näki. Ei ole mitään innostavaa päämäärää, ei ole neroutta, älyä tai edes henkevyyttä, joka elähdyttäisi edistyksen vankkurien vetäjiä. Sieltä kuuluu vain älyttömien nautojen yninää ja nähdään lihavia akkoja särkemässä vaakoja, jotka ovat yrittäneet orjuuttaa heitä.  Muita esimerkkejä voi lisätä mielin määrin.

Joskus sieltä sentään kajahtaa sonnivasikan mölähdys, kuin kirkas, nostalginen tervehdys niiltä ajoilta, jolloin kärryt vielä valjastettiin raisujen hevosten eteen. Mutta sen jälkeen kaikki taas jatkuu ennallaan. Mihin vedätte noita rattaita? Eteenpäin, siis tarkoittaa minne? Ei vastausta. Eteenpäin vierivät rattaat ja ihmeissään katsovat normaalin järkensä säilyttäneet kansat tuota menoa…

 

Timo Vihavainen ke 25.10. 10:13

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Usko vastaan skepsis

to 19.04. 15:42

Viipuri meni ja saatiin

ke 18.04. 16:28

Käännekohdassa vai koskessa kolisten?

ti 17.04. 17:34

Suomen vaikutusvaltaisin mies

ma 16.04. 13:28

Aikansa sankari

ke 11.04. 10:19

Peilit on peilejä

ti 10.04. 10:53

Darkies are gay

su 08.04. 11:40

Eläköön anarkia. Muuttuva lukutapa

pe 06.04. 15:29

Preussin hovista

to 05.04. 13:27

Maailman ihmeitä

ke 04.04. 11:44

blogit

Vieraskynä

Ooppera too

la 14.04.2018 14:49

Juha Ahvio

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04.2018 19:12

Professorin Ajatuksia

Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa

to 19.04.2018 15:34

Jukka Hankamäki

Islamkirja loppui kaupasta kuin hehkulamput sosialismista

su 15.04.2018 14:12

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Venäläistä rähähtelyä ja Suomen päättömät päättäjät

ke 18.04.2018 16:29

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Pelle Neroth - Ruotsin punavihreän eliitin kauhu nro 1

su 08.04.2018 11:50

Heikki Porkka

Ähläm Sähläm - Yle käyttää, mutta salliiko facebook?

to 19.04.2018 11:04

Olli Pusa

Euroopan suuri huijaus

ti 17.04.2018 09:59

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Punikkitoimittajat taas vauhdissa

pe 06.04.2018 21:32

Reijo Tossavainen

Media ahkeroi Venäjän apuna valehtelussa

pe 13.04.2018 16:33

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Usko vastaan skepsis

to 19.04.2018 15:42

Matti Viren

Vehviläinen

ke 11.04.2018 00:52