Blogi: Timo Vihavainen, pe 10.11.2017 10:12

Kun muusat vihastuvat

Muusain pauloissa

 

 

Jokainen valistunut henkilö sivistyneistä puhumatta, tuntee velvollisuudekseen käydä museossa, mielellään mahdollisimman monessa. Siinähän itse asiassa tarjoutuu tilaisuus sivistyä todella yrittämättä, kunhan maleksii ja töllistelee.

Voihan museoharrastuksen takana olla myös vakavaa aatteellis-ihanteellista tavoitteellisuutta. Miten sanoikaan runoilija:

В воскресный день с сестрой моей

Мы вышли со двора.

- Я поведу тебя в музей! -

Сказала мне сестра.

¨

Ihanteellinen museokäynti onkin ehkä sellainen, joka sekä viihdyttää ja valistaa että myös kasvattaa ja karaisee.

Kaikkien kohdalla tavoitteet eivät samassa suhteessa toteudu, eikä ole tarpeenkaan. Itse asiassa monen museon voisi jättää käymättäkin samatta sielulleen vahinkoa, mutta tämä ei vähennä museoiden tärkeyttä.

Jokaisella paikkakunnalla pitäisi olla ainakin yksi sellainen museo, jollaista ei ole missään muualla. Silloin se olisi syy mennä tuolle paikkakunnalle.

Ei sen tarvitse kovin merkillinen olla. Oleellista tässä, kuten kaikessa show-bisneksessä on brändi. Brändi voi syntyä vaikka pelkästä rakennuksesta eli museon kuorista kuten Bilbaossa. Sisältö saakin sitten olla mitä tahansa.

Uskon, että tyhjistä huoneistakin voisi tulla vetonaula, mikäli laumat saataisiin ymmärtämään, että niiden täydellisellä tyhjyydellä ja hiljaisuudella on jokin hyvin tärkeä ja syvällinen viesti. Ja eikö sitä muka ole? Oletteko moukka?

Málagassa on ihan hyviä museoita, jotka kaikin mokomin tarjoavat pätevän syyn matkustaa sinne eikä esimerkiksi Torremolinokseen.

Picasson museosta saa taas kerran hyvän katsauksen siihen, miten mies, joka osasi piirtää ja maalata, alkoi sitten tehdä yhä epäselvempää ja sotkuisempaa jälkeä, jossa loputa oli tuskin muistokanaa alkuperäisestä. Saattaa oalla rienaavaa, mutta asia tuo mieleeni oman signeeraukseni kehityksen.

Jossakin vaiheessa Pablo alkoi taas piirtää ja maalata normaalimpaa jälkeä, mutta sitten vanha tyyli vei taas mennessään. Miksi? Oliko sen osakseen saama valtava hype sellainen asia, jota vastaan itse tekijänkin oli turhaa ja turhauttavaa taistella? Hyviä näköistaiteen tekijöitä oli paljon, mutta hyvä brändejä oli vähän.

Muistan, miten kerran satuin Lontoon National Galleryyn hetkellä, jolloin siellä oli Picasson näyttely. Tarjolla oli lyijykynällä tuherrettuja suhteettomien suuria vulvan kuvia, joita ympäröi jonkinlainen naisellisten muotojen kyhäelmä, joskus oli vain tuo pelkkä V viivan kera.

On selvää, ettei tällaista taidetta olisi tekijäkään eläessään kehdannut tarjota museolle, mutta nyt sitä ympäröivät valtavat fanittajien -lähinnä fanittarien- laumat. En huomannut, että kukaan olisi pettyneenä tuhahtanut saatuaan lopulta taisteltua tiensä vitriinien ääreen.

Vallinnutta tunnelmaa saattoi sen sijaan sanoa hartaan mietiskeleväksi: vai tuolla tavalla se suuri mies näki naisellisuuden- Ja hän kun kuuluu olleen niin mahtava häntäheikki. Tuossahan se jalon yksinkertainen perusasia taitaakin olla ja lopultakin se on itse kunkin housuissa. Miten ihmeellistä! Oliko Pablo päässyt siihen, mitä zen-buddhistit kutsuvat nimellä satori? Pääsenkö myös minä, vähäinen museovieras siihen, kun kehitän oikean mielentilan?

Näin ajattelen korkealle kurottavien ajatusten kulkeneen noiden karujen tuherrusten äärellä. Joka tapauksessa näyttely oli valtava menestys, eikä ihme. Olihan kyseessä yhden epookkialuovan hengen jättiläisen uuden ulottuvuuden avaaminen yleisölle.

Picasso on suuri brändi, jolla myydään esimerkiksi autoja, kuten tunnettua. Sillä myytiin myös flamencoesityksiä: Flamenco y Picasso. Jälkimmäistä edusti esityksessä seinälle heijastettu kollaasi, jossa oli otos Guernicasta ja muista maalauksista sekä itse mestari kitara sylissään.

Mutta mitä hän siellä teki? Ehkä haluttiin sanoa, että ellette ymmärrä Picasson suuruutta, ette ehkä ymmärrä meidänkään suuruuttamme. Molemmissa tapauksissa teidän on parasta pitää asia omana tietonanne.

No, kyllähän se viihdyttävä esitys oli omalla tavallaan ja muutkin Málagan museot olivat käynnin väärttejä, kuten kaikki museot yleensäkin.

Omassa sarjassaan oli kuitenkin Venäläinen museo, Pietarin kuuluisan jättiläisen filiaali. Sen mainoskuvassa vanha ystävämme Nikolai II poseerasi everstin uniformussa ja oli tunnistavinani siitä Suomen kaartin ja Edelfeltin. Itse asiassa osoittautui, että kyseessä olivat Preobraženskin rykmentti ja Repin. Mutta jotenkin tutultahan tuo näky tuntui täällä etelässä.

Koko näyttely oli varsin laadukas ja ajankohtaisuutta sille antoi vallankumousajan julisteiden kokoelma. Itse pääosa näyttelyä oli kehitetty Romanovien dynastian ympärille ja siihen kuului myös kuva Jakob de la Gardiesta ja Vasili Šuiskista saapumassa Moskovaan.

 

Näyttelyn tekstit olivat myös venäjäksi ja yhtäkkiä ymmärsin, mistä oli kyse. Eikö tässä ollut Venäjä levittämässä pehmeää valtaansa Euroopan lounaiskärkeen? Eikö jokainen kävijä teollaan osoittanut resonoivansa Kremlin signaaleihin ja siirtyvänsä tosiasiassa kybersodan nyökkäävän osapuolen joukkoihin?

 

Kauhistuneena pakenin raittiiseen ulkoilmaan, jossa saatoin pian todeta, että olemme vielä turvassa. USS Santana, valtava alumiininen katamaraani seisoi möljän kulmalla ja todisti Naton läsnäolosta. Sitä täällä kyllä nyt tarvittiin!

Kuinka olikaan mahdollista, että Venäläinen museo oli täällä saanut jalansijaa? Eivätkö nämä maurien jälkeläiset todellakaan ymmärrä, millaisista arvoista on kyse? Halutaanko tänne vierasta ideologiaa, jossa kumarrellaan ikoneita ja oligarkkeja? Eikö oma euroatlanttinen kulttuuriperintömme enää riitä?

 

Vaikeaa on sanoa, mikä täkäläisiäkin päättäjiä on liikuttanut. Ehkäpä tässä on vain juostu sokeasti rahan perässä. Bilbaossa on sentään Guggenheim ja sellaisen tulo oli meillekin niin lähellä…

 

А счастье было так возможно,
Так близко!.. Но судьба моя
Уж решена. Неосторожно,
Быть может, поступила я…

 

Ja, ja. Ich kenne meine Guggenheimer. Näitä miettien lähdin taivaltamaan kohti lahden toista rantaa kunnes saavuin Pompidoun mukanaan tuoman eleganssin äärelle. Valitettavasti itse perusnäyttely oli kiinni ja tarjolla oli vain yhdentekeviä väriheijastuksia, mitä lipunmyyjäkin pahoitteli.

Timo Vihavainen pe 10.11. 10:12

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kiova kasvaa

su 19.11. 12:38

Suomen onnea valvomassa

la 18.11. 07:37

Hölmöillä on ongelma

pe 17.11. 05:57

Sota ja demokratia

to 16.11. 04:21

Orgaaninen solidaarisuus

ti 14.11. 09:19

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

ma 13.11. 09:00

Sydämetttömyyden merkitys

la 11.11. 08:35

Kun muusat vihastuvat

pe 10.11. 10:12

Cordova

to 09.11. 13:00

Malagaa

ti 07.11. 10:21

blogit

Vieraskynä

Kordelinin säätiö jälleen äärivasemmiston tulilinjalla

la 18.11.2017 07:42

Juha Ahvio

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11.2017 16:34

Professorin Ajatuksia

Havaintoja globaaleista ilmastoestimaateista ja arktisista jäätilastoista

ma 20.11.2017 07:40

Jukka Hankamäki

Miksi Pisan kalteva torni kaatuu?

to 16.11.2017 04:38

Petteri Hiienkoski

Oma maa viimeiseksi -politiikan kova hinta

su 19.11.2017 12:49

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Seksuaalinen häirintä: valta, vastuu ja syyllisyys

ma 20.11.2017 09:18

Arto Luukkanen

Vaiteliaat ortodoksit Kiovassa vuonna 1957

la 18.11.2017 12:26

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 39, Sananvapaudesta

to 16.11.2017 15:47

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Kokoomuksen ja kepun nokittelun seurauksena sotesoppa paloi pohjaan

ma 20.11.2017 10:13

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Kiova kasvaa

su 19.11.2017 12:38

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49