Blogi: Timo Vihavainen, la 11.11.2017 08:35

Sydämetttömyyden merkitys

Sitä sydäntä! (Y tenía corazon)

 

Bertrand Russell oli aikoinaan kyllästynyt höpötyksiin sydämestä ja sen viisaudesta ja sanoi pitävänsä enemmänkin pernasta. Mitä tämä käytännössä tarkoitti, jäi avaamatta. Ehkä tämä suuri mies tällä kertaa vain päästi puujalkavitsin.

Joka tapauksella sydämelle on annettu yleensä suuri rooli. Sehän ilmentää tunnetta, sellaista herkkyyttä, joka heti suoraan näkyy pulssin muutoksina. Se voi merkitä pahaa sisua (Aleksis Kivi), rohkeutta (se jääkiekkovalmentaja) ja rakkauttapa tietenkin.

Toki sydän viittaa myös armeliaisuuteen. Sydämettömiähän tässä maailmassa on, luoja paratkoon ollut maailman sivu. Muuan ikituore kirjallinen hahmo on sydämetön kaunotar (la belle dame sans merci).

Kansantarut kertovat prinsessasta, joka surmautti kosijansa, elleivät nämä sattumalta osanneet jotakin, mitä he eivät varmasti osanneet. Niinpä tuosta sydämettömästä oliosta tuli turhien toiveiden ja epäoikeudenmukaisuuden vertauskuva.

Vai ansaitsivatko nuo kosiomiehet tulla surmatuiksi? Ehkä enemmistön oli pakko kokea toiveidensa vararikko, että yksi valittu viimein saisi armon (merci) valtiattarensa silmissä.

Eikös tämä ole normaalin elämänmenon kaava? Sata piirittää, mutta vain yksi saa. Ehkä sen täytyykin olla niin? Vai olisiko hiljattain esitetty tunnus panemisesta yleisenä ihmisoikeutena nyt muuttamassa maailmaa?

Näinhän voisi kaikin mokomin olla. Lajinkehityksen kannalta keskeinen valintaprosessi, jossa nainen on portinvartijana, loukkaa sentään verisesti miessukupuolen enemmistöä ja tekee sen elämästä pahimmillaan helvetillistä.

Kun nyt kuitenkin elämme pillerien ja muiden ehkäisykonstien aikaa, ei tässäkään asiassa pitäisi olla mitään erityistä: ei kun toimeksi, jos siltä tuntuu!

Mutta onko vanha roolijako yhä ihmiskunnan onnen tiellä? Eikö pihtailun aika olekaan ohi? Joskus tuntuu siltä, että tätä kulttuuriamme koetettaisiin sen sijaan voimaperäisesti ohjata kohti uutta suvaitsemattomuutta, jossa miehinen intohimo alennetaan kaikkien paheiden äidiksi.

Málagan museossa on tunnettu maalaus, jossa kaunotar makaa obduktiovuoteella ja partaniekka ruumiinavaaja pitää kädessään jotakin möykkyä. ”Y tenia corazon!” ajattelee tuo miesoletettu, jota feministit ovat keksineet pitää koko miehisen halun olennoitumana.

Tuossahan on kuvattu se penetraation viimeinen aste! Eikö kaunottaren tappaminen ja hänen sisuksiensa raatelu olekin viime kädessä se, mitä miessukupuoli haluaa?

Mitään näin perverssiä ei 1800-luku olisi osannut keksiä, mutta tuonkin syvällisyyden olen jostakin lukenut, en keksi sitä itse, vaikka minulla ei juuri nyt olekaan kunnia muistaa ajatuksen äitiä.

Feministinen perversio kääntää valtasuhteet päinvastaisiksi: naisraukat pakotetaan miesten toimesta inhottavaan toimintaan, jonka perimmäisenä mielekkyytenä on vallan osoittaminen. Niinpä ”sydämetön” on ja voikin olla vain mies ja tuokin ruumiinavauksen kohde kuuluu hänen uhreihinsa. Nyt se lurjus on viimein päässyt perille…

Itse asiassa koko vanhan maailman kirjallisuus on täynnä armottoman naisen ja hänen orjakseen joutuneen miehen kuvauksia. Bizet’n Carmen, jonka sankaritar on mustalaistyttö, on tässä suhteessa poikkeuksellisen selvä esimerkki.

Intohimonsa orjiin toki kuului myös naisia, madame Bovary yhtenä skandaalimaisena esimerkkinä ja jo Manon Lescaut kuului tähän sarjaan, mutta miehen lankeemus, joka aina edelsi naisen lankeemusta oli sittenkin se kauheampi ja totaalisempi asia. Se merkitsi arvokkuuden menetystä, jota ennen pidettiin kovin kauheana. Nythän tilanne on muuttunut.

Ajatellaanpa nyt vaikka Karamazovin veljesten isäpappaa.  Eiväthän Dušenkan sydäntä sytyttäneet lainkaan ukko Karamazovin seniilit himot. Mutta rahaa pantiin tarjolle siinä määrin, että kenen tahansa rationaalisen ihmisen kunniallisuus oli jo suuressa vaarassa. Oli se niin väärin.

Sydämettömien naisten vallassa olevat urokset alkavat usein laulaa. Iltana muutamana täälläkin Málagassa muuan mustalainen flamencoesityksessä ilmiselvästi itki: murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa, niin sanoakseni. Ihan selvästä märinästä oli kyse: aayy, ay, ay, ay, ayy…! Ja päälle hirmuinen itkupotkukolistelu kengillä.

Eläinkunnassa toimii sama kuvio. En tiedä, vieläkö kukaan kehtaa pitää kanarialintuja sukupuolittain eroteltyinä. Mutta vasta silloinhan se koiras alkaa laulaa ja kauniisti laulaakin. Se on tyypillinen miesoletettu runoilija, johon sitä usein on syystä verrattu.

Mikäli siis ajattelemme asiaa tasa-arvon kannalta, on huonommassa asemassa tietenkin se, joka on kovimmassa puutteessa. Aikanaan muutamissa utopistisosialistien lahkokunnissa asiaa pyrittiin ratkaisemaan yleisen paritteluvapauden avulla. Kaikki saivat tarpeensa mukaan.

 Saint Simonin mielestä lihan vapauttaminen oli tulevan sosialistisen utopian tärkeimpiä, ellei tärkein asia. Tšernyševskillä asia ilmeisesti oli aivan samoin, vaikka hän sattuneesta syytä puhuu verhotusti.

Nykyään me itse asiassa olemme jo sellaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa, että nuo menneisyyden profeettojen visiot ovat lähellä toteutumistaan tai ainakin ne voisivat olla.

Mutta mitä näemmekään ympärillämme? Uuspuritanismi, joka on verhottu feministiseen kapulakieleen, sen kuin valtaa alaa ja harva, kovin harva uskaltaa sanoa, mistä on kyse.

Joukkopahastuminen ja pannajulistus vaanivat aina jopa niitä, jotka vain rohkenevat ajatella väärin eli nostaa esille vaivatun ja alistetun miessukupuolen ongelmia ja sanoa jonkin lempeän sanan ulvovan koiraan puolesta.

Koko miehistä seksuaaliviettiä on tällä postrationaalisella ja posteettisellä aikakaudella yhä enemmän ja enemmän demonisoitu ja selitetty kurjaksi raadollisuudeksi, jolla ei ole enää sijaa kunniapaikoille nostettujen perversioiden rinnalla.

Vaan entäpä se kaunotar? Pitäisikö siis jakaa kaikille vai?

Itse asiassa oma mielikuvitukseni ei veny niille leveysasteille, joilla se muuan naisoletettu tässä taannoin julisti tuoreeelta vaikuttavaa oppiaan pihtaamisen aikakauden loppumisesta.

Eiköhän se säily niin kauan kuin ihmiskunta täällä vielä seksistä kiinnostuu. Mutta ymmärtäkäämme edes, että myös seksin puute todella on tragedia eikä komedia. Monille se on pakko, jota he eivät kohtuudella olisi ansainneet.

Mutta tätähän ei kannata selittää niille, joilta syystä tai toisesta puuttuu kyky empatiaan. Niinpä saanemme odottaa vain perversioiden vapauttamista ja edistämistä samaan aikaan kun normaali miesoletettu saa toimia paremmiston sylkykuppina ja rankaisuvaatimusten kohteena.

Timo Vihavainen la 11.11. 08:35

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kiova kasvaa

su 19.11. 12:38

Suomen onnea valvomassa

la 18.11. 07:37

Hölmöillä on ongelma

pe 17.11. 05:57

Sota ja demokratia

to 16.11. 04:21

Orgaaninen solidaarisuus

ti 14.11. 09:19

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

ma 13.11. 09:00

Sydämetttömyyden merkitys

la 11.11. 08:35

Kun muusat vihastuvat

pe 10.11. 10:12

Cordova

to 09.11. 13:00

Malagaa

ti 07.11. 10:21

blogit

Vieraskynä

Kordelinin säätiö jälleen äärivasemmiston tulilinjalla

la 18.11.2017 07:42

Juha Ahvio

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11.2017 16:34

Professorin Ajatuksia

Havaintoja globaaleista ilmastoestimaateista ja arktisista jäätilastoista

ma 20.11.2017 07:40

Jukka Hankamäki

Miksi Pisan kalteva torni kaatuu?

to 16.11.2017 04:38

Petteri Hiienkoski

Oma maa viimeiseksi -politiikan kova hinta

su 19.11.2017 12:49

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Seksuaalinen häirintä: valta, vastuu ja syyllisyys

ma 20.11.2017 09:18

Arto Luukkanen

Vaiteliaat ortodoksit Kiovassa vuonna 1957

la 18.11.2017 12:26

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 39, Sananvapaudesta

to 16.11.2017 15:47

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Kokoomuksen ja kepun nokittelun seurauksena sotesoppa paloi pohjaan

ma 20.11.2017 10:13

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Kiova kasvaa

su 19.11.2017 12:38

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49