Blogi: Juha Ahvio, su 12.11.2017 11:04

Isänpäivä on edelleen isänpäivä

Tänään, 12.11.2017, on isänpäivä. Tämän päivän tulee todellakin olla edelleen nimeltään isänpäivä. Sosiobiologiset todellisuudet ovat edelleen voimassa: on olemassa kaksi vastakkaista sukupuolta, mies ja nainen, jotka täydentävät toisiaan. Uudet ihmissukupolvet, lapset, jälkeläiset, syntyvät edelleen miehen ja naisen yhteenliittymisen tuloksena. Jokaisella lapsella on isä ja äiti. Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin.

Viime aikoina esiin nostettu gender-ideologinen ajatus isänpäivä-termin korvaamisesta ”neutraaliksi” katsotulla läheisenpäivä-termillä on sosiobiologisten ja perhesosiologisten todellisuuksien näkökulmasta tarkasteltuna harhainen, tuhoisa ja kaikkea muuta kuin ”neutraali”.

Radikaalifeministisessä ja gender-ideologisessa pyrkimyksessä hävittää isyyden käsite ja isänpäivä kielellisenä ilmauksena on ennen kaikkea kyse avoimesta kapinasta ja sodasta kristinuskon mukaista Jumalaa vastaan.

Inhimillisen isyyden käsitteen merkityksen ja isänpäivä-nimikkeen tyhjäksi tekemiseen ja tuhoamiseen pyritään, jotta inhimillisen isyyden analogisuus eli vastaavuus Jumalan taivaallisen Isyyden kanssa muuttuisi käsittämättömäksi ja jopa vastenmieliseksi.

Raamatullisen ilmoituksen ja kristillisen uskon kannalta luovuttamattomiin uskonopillisiin perustotuuksiin lukeutuu näkemys Jumalasta taivaallisena Isänä, Taivaanisänä, patriarkaalisena Herrana ja Luojana, koko olevaisuuden ja ihmiselämän alkuun saattajana.

Apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti kristitty tunnustaa ensimmäisen, luomista käsittelevän uskonkohdan, seuraavasti:

”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…”

Tämä merkitsee Lutherin Vähän katekismuksen mukaan seuraavaa:

”Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa…kodin ja konnun, vaimon ja lapset…kaiken omaisuuden…Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan…Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.”

Ison katekismuksen ensimmäisen uskonkohdan selityksessään Luther kirjoittaa erittäin oikeaan osuvasti ja raamatullisesti:

”Näin me voimme tästä uskonkohdasta oppia, ettei kukaan meistä ole voinut itse aikaansaada elämäänsä…kaikki tämä sisältyy sanaan ’Luoja’”.

Usko Jumalan Isyyteen merkitsee kutsumuksellista sitoutumista Jumalan hyviin luomisjärjestyksiin kuten ”kontuun” – kotimaahan, isänmaahan – ja perheeseen sekä rehellisellä ja tuottavalla työllä ja yrittämisellä hankittuun yksityiseen omaisuuteen. Yhteiskunnallista elämää käsittelevä kirkkomme päätunnustuksen Augsburgin tunnustuksen uskonartikla XVI lausuu selkeästi, ettei evankeliumi kumoa näitä Jumalan hyviä patriarkaalisia luomisjärjestyksiä. Päinvastoin:

”…evankeliumihan…ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa…”

Isyyden ja äitiyden sosiobiologisten sukupuolisten todellisuuksien varaan nojaava heteronormatiivinen perheinstituutio ja alueeltaan rajattu isänmaa ja sen maaperä ovat niitä jumalallisia järjestyksiä, joiden puitteissa oma henkilökohtainen elämämme ja identiteettimme on taivaallisen Isämme tahdosta ja kaitselmuksesta muodostunut ja joiden puitteissa myös meidän tulee harjoittaa evankelista lähimmäisenrakkautta. Me emme ole itse aikaansaaneet elämäämme emmekä sen ajallis-historiallisia puitteita. Me emme voi konstruktivistisesti luoda itse itseämme millaisiksi hyvänsä haluamme. Olemme saaneet nämä kuten sukupuolemmekin hyvinä ja velvoittavina lahjoina Luojalta, Taivaanisältä.

Kymmentä käskyä Isossa katekismuksessa selittäessään Luther toteaa neljännen käskyn kohdalla seuraavasti:

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Jumala on antanut isän ja äidin tehtävälle erityisarvon, joka ylittää kaiken muun arvon ja aseman, missä ihminen voi olla. Hän ei käske vain rakastaa, vaan myös kunnioittaa vanhempia…Hän siis erottaa isän ja äidin kaikista ihmisistä maan päällä ja asettaa heidät rinnalleen…”

”Nuorten mieleen on siis painettava, että heidän tulee pitää vanhempiaan Jumalan sijaisina ja ajatella, että he yhtä kaikki ovat isä ja äiti, jotka Jumala on antanut, miten vähäpätöisiä, köyhiä, raihnaisia tai omituisia he sitten ovatkin. Hairahdusten ja virheiden vuoksi heitä ei saa lakata kunnioittamasta. Sen vuoksi ei pidä kiinnittää huomiota siihen, millaisia he ovat ihmisinä, vaan Jumalan tahtoon ja hänen luomakuntansa järjestykseen. Jumalan silmissä me kaikki tosin olemme samanarvoisia, mutta ihmisten kesken emme tule toimeen ilman erilaisuutta ja järjestykseen kuuluvaa eriarvoisuutta. Sen vuoksi on pidettävä Jumalan käskynä myös sitä, että sinä olet poikana isällesi kuuliainen ja alistut hänen käskyvaltaansa…”

”…Jos kerran Jumalan sana ja tahto tapahtuvat ja toteutuvat, mikään ei saa olla arvokkaampaa kuin vanhempien sana ja tahto. Kuitenkin myös sen on alistuttava kuuliaiseksi Jumalalle, eikä se saa johtaa ristiriitaan edellisten käskyjen kanssa…Tämän käskyn yhteydessä tulee edelleen puhua kaikenlaisesta kuuliaisuudesta, joka kohdistuu esimiehiin, niihin, joiden tehtävä on käskeä ja hallita, sillä vanhempien esivalta-asemasta virtaa ja levittäytyy kaikki muu valta…Näin siis kaikki vallankäyttäjät edustavat vanhempia, ja näiltä heidän on saatava valtuutus hallitsemiseensa. Raamatun mukaan heitä kaikkia kutsutaankin isäksi, koska he hallitessaan toimittavat isän virkaa ja heidän tulee suhtautua alaisiinsa isällisesti. Antoivathan roomalaisetkin ja muut muinaiset kansat samalla tavoin talon isännille ja emännille nimityksen patres et matres familias, mikä tarkoittaa ’perheenisät ja -äidit’. Samoin he antoivat ruhtinailleen ja hallitsijoilleen nimityksen patres patriae eli ’koko maan isät’…”   

”…Eihän tässä ole kysymys vain yksittäisestä isästä, vaan hallitsija on isä yhtä monelle kuin hänellä on alamaisia. Sillä Jumala antaa ja säilyttää meille ravinnon, kodin ja konnun, suojan ja turvallisuuden hallitsijoiden välityksellä aivan kuin he olisivat vanhempia..”

Meidän tulee sekä rakastaa että etenkin kunnioittaa omia biologisia vanhempiamme, isäämme ja äitiämme, ja pitää heitä erityisessä arvossa. Heidän myötään meidän tulee rakastaa ja kunnioittaa ja erityisesti arvostaa myös niitä kaikkia aikaisempia sukupolvia, joista verenperinnöllisesti polveudumme ja joiden pohjalle oma identiteettimme Jumalan eli Luojan isällisessä tahdossa ja kaikkivaltiaassa kaitselmuksessa on muodostunut.

Kansalliset juuremme, isänmaamme ja äidinkielemme, ovat meitä velvoittavia Jumalan hyviä järjestyksiä, joita meidän tulee kunnioittaa, vaalia, puolustaa ja pitää erityisessä arvossa ja joiden puitteissa meidän tulee harjoittaa kristillissosiaalista lähimmäisenrakkautta. Luojan hyvään ja isälliseen kaitselmukseen vakaasti ja horjumatta luottaen miehekkäänä mottonamme tulee maallisen regimentin alan asioissa olla: Suomalainen työ, perhe ja isänmaa!

Toisen, lunastusta käsittelevän uskonkohdan, kristitty tunnustaa lähtien liikkeelle seuraavasta:

”…ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta…”

Vähän katekismuksen mukaan tämä merkitsee ennen kaikkea seuraavaa:

”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani…”

Ison katekismuksen toisen uskonkohdan selityksessä Luther avaa Jumalan Pojan, meidän Herramme, meidän hyväksemme suorittamaa miehekkään voittoisaa ristintyötä ja sen tosiasiallisia vaikutuksia muun muassa seuraavasti:

”Sillä kun meidät oli luotu ja kun olimme saaneet Jumalalta, Isältä, kaikenlaista hyvää, Perkele tuli luoksemme ja johdatti meidät tottelemattomuuteen, syntiin, kuolemaan ja kaikenlaiseen onnettomuuteen. Niin me jouduimme Jumalan vihan alaisiksi ja menetimme hänen armonsa. Saimme omasta syystämme ja ansiostamme tuomion ikuiseen rangaistukseen. Siihen ei löytynyt mitään apuneuvoa eikä lohdutusta, kunnes tämä ainoa ja iankaikkinen Jumalan Poika armahti pohjattomassa hyvyydessään meitä hätään ja kurjuuteen vajonneita ja astui taivaasta avuksemme. Näin karkotettiin kaikki nuo hirmuvaltiaat ja vanginvartijat.”

”Heidän tilalleen astui Jeesus Kristus, elämän, vanhurskauden, kaiken hyvyyden ja autuuden Herra. meidät kurjat ja kadotetut ihmiset hän tempaisi helvetin kidasta, voitti meidät vapaiksi ja saattoi takaisin Isän suosioon ja armoon. Hän otti meidät omikseen, turvaansa ja suojaansa, hallitakseen meitä vanhurskaudellaan, viisaudellaan, vallallaan, elämällään ja autuudellaan. Uskonkohdan ydin on siis siinä, että sana ’Herra’ yksinkertaisesti tarkoittaa lunastajaa, joka on siirtänyt meidät Perkeleen vallasta Jumalan tykö, kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen sekä varjelee meidät siinä…Hän kärsi ja kuoli ja haudattiin, jotta hän toimittaisi hyvityksen minun puolestani. Hän maksoi sen, mihin minä olin syyllistynyt. Tätä hän ei tehnyt kullalla eikä hopealla, vaan omalla kalliilla verellään. Kaiken tämän hän teki tullakseen minun Herrakseni…Sen jälkeen hän nousi kuolleista, nieli kuoleman ja astui viimein taivaaseen ottaen vallan Isän oikealla puolella. Perkeleen ja kaikkien valtojen on pakko kumartua hänen jalkojensa alle…”

Kristinuskolle on ainutlaatuisen ja luovuttamattoman tärkeää Jeesuksen puhe Isästään taivaallisena Isänä, jonka pohjalta Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen omiensa mallirukoukseksi. Rukouksen ”Isä meidän, joka olet taivaissa” -kohdan merkitystä selittää Luther Vähässä katekismuksessa seuraavasti:

”Jumala tahtoo näin rohkaista meitä uskomaan, että hän on oikea Isämme ja me hänen oikeita lapsiaan, niin että voisimme häntä pelottomasti ja täysin luottavaisesti rukoilla niin kuin rakkaat lapset rakasta isäänsä”.

Kristillisen uskon kolminaisuusoppia – käsitystä yhdestä jumalallisesta olemuksesta, joka on olemassa kolmena persoonana, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä – ja kaksiluontokristologiaan nojaavaa käsitystä Kristuksen inkarnaatiosta ja persoonasta on mahdotonta ymmärtää ilman isän ja pojan, Isän ja Pojan, välisen suhteen perustavanlaatuisuuden käsittämistä ja hyväksymistä.

Inhimillinen isyys on analogista taivaallisen Isän ja Pojan välisen suhteen kanssa ja patriarkaalinen isyys ja perheestä huolehtiminen on analogista Jumalan hyvän ja oikeudenmukaisen herruuden ja luoduistaan huolehtimisen kanssa.

On syytä ymmärtää, että inhimillisen isyyden turhentamisella ja radikaalin feministisellä gender-ideologisella isyyden, patriarkaatin ja herruuden merkityksen vastustamisella pyritään tuhoamaan ihmisten kyky ymmärtää kristillistä uskoa.

Avioliitto ja perhe (Kuva ja Sana, 2013) -kirjani sivuilla 170–171 kirjoitan seuraavasti:

”…perinteisen perheen kaikinpuolinen heikentyminen on heikentänyt kristillisen uskon asemaa lännessä. Lapsen syntymä ja sen kokeminen on aina pieni ihme ja palauttaa kokijansa olemassaolon syvimpien ulottuvuuksien äärelle todistaen siitä, että loppujen lopuksi olemme täysin riippuvaisia elämän antajasta ja Luojasta, Jumalasta. Mitä enemmän äidit ja myös isät tämän perustodellisuuden kanssa tulevat tutuiksi, sitä elävämmin he myös tiedostavat Jumalan perimmäisimpänä todellisuutena. Mitä elävämmin ja kokemusperäisemmin tunnetaan inhimillisen lapseuden ja isyyden todellisuudet, sitä paremmin myös kyetään sisäistämään Raamatun ja kristinuskon opetus oikeudenmukaisesta ja rakastavasta taivaallisesta Isästä ja Hänen Pojastaan, joka otti todellisen ihmisluonnon yhteyteensä inkarnoitumalla ihmiseksi todellisen inhimillisen syntymän kautta. Toisaalta taas mitä vähemmän tällaisten uuden elämän syntymiseen ja hoivaamiseen liittyvien inhimillisten perusperhetodellisuuksien kanssa ollaan omakohtaisen kokemusperäisesti tekemisissä, sitä vieraammilta alkavat tuntua myös kristinuskon Jumala-oppi ja kristologia.”

Inhimillisen isyyden ja niin muodoin myös isänpäivän merkitys on edelleen erittäin suuri ja luovuttamaton.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Juha Ahvio su 12.11. 11:04

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07. 12:03

Suomalainen sanan- ja mielipiteenvapaus orwellilaisen aivopesun kourissa

la 23.06. 17:03

Amerikkalaiset konservatiiviset kirkkokunnat Soros-solutuksen kohteina

ke 20.06. 17:42

Tapaus Aki Ruotsala ja sananvapauden tila Suomessa

pe 08.06. 14:26

Aborttioikeus, ihmisoikeudet ja nykykokoomus

la 02.06. 17:31

Paljastuiko salainen ultrakonservatiivinen Agenda Europe -verkosto?

pe 04.05. 15:50

Salaperäisen suomalaisen voimahahmon taustat paljastuvat

pe 20.04. 16:04

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04. 19:12

Viktor Orbanin Unkari taistelee Sorosin suunnitelmaa vastaan

to 12.04. 10:58

Etelä-Afrikan kristittyihin afrikaaneribuureihin kohdistuu kansanmurha

la 24.03. 20:45

blogit

Vieraskynä

Trump ja liberaalien epätoivo

ma 09.07.2018 12:55

Juha Ahvio

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07.2018 12:03

Professorin Ajatuksia

Donald Trumpista Suomen puolustusvoimien hankintoihin ja Euroopan puolustus

ma 16.07.2018 08:14

Jukka Hankamäki

Jakavatko Trump ja Putin Suomen?

ke 11.07.2018 21:03

Petteri Hiienkoski

Klassisen liberalismin puolustajia ja vastustajia

pe 13.07.2018 15:52

Tapio Holopainen

London Calling

to 21.06.2018 18:59

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Somalityttö Aman: Ympärileikkaamattomalla naisella on lehmän pimppi

ke 11.07.2018 22:31

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Huippukokouksen tulos: nyt Suomi tarkkana!

ma 16.07.2018 23:58

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suonpää: "Paunio, tuo kauhea äärioikeistolainen"

pe 13.07.2018 10:01

Heikki Porkka

Hajahuomioita Trumpin vierailusta

ma 16.07.2018 22:00

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Hillotolppaloikkareiden kohtalonpäivä lähestyy

ma 16.07.2018 11:04

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Mielen osoittelua

ma 16.07.2018 23:56

Matti Viren

Wir schaffen das!

ma 25.06.2018 01:52