Blogi: Timo Vihavainen, su 19.11.2017 12:38

Kiova kasvaa

Pikavisiitti Kiovassa

 

On ilmeistä, että monien mielestä on sitä hienompaa, mitä suurempia kaupungit ovat. Niinpä monet mielellään aina kertovat niistä esimerkiksi metropolialueen asukasluvun, joka useinkin on moninkertainen verrattuna ydinkaupungin vastaavaan.

Pariisin voidaan kertoa olevan vajaan kolmen miljoonan asukkaan kaupunki tai sitten kahdentoista miljoonan Molemmat luvut ovat ilmeisesti oikeita.

Noin viiden-kuuden miljoonan kaupunkeja suurten lukujen ystäville ovat Euroopassa Berliini, Manchester, Madrid ja Kiev. Samaa luokkaa on väkimäärältään myös Ruhr, jonka haluttaessa voidaan kuitenkin sanoa olevan jopa viidentoista miljoonan ihmisen koti.

Meillä Suomessa halutaan aina ehdottomasti kertoa Helsingin käsittävän vain samannimisen kunnan asukasmäärän ja huokaillaan sitten, että meillä, toisin kuin suuressa maailmassa kun ei ole noita metropoleja…

Kuten antiurbanistit jaksavat muistuttaa, kaupungistuminen on kuitenkin epäterve ja vaarallinen ilmiö, joka tarpeettomasti moninkertaistaa ne vaarat, jotka nykyaikainen elämänmuoto aiheuttaa. Suurkaupunkien resilienssi tulevissa ekologisissa koettelemuksissa on ilmeisen huono, mutta silti niiden kasvua ei näköjään kukaan kykene rajoittamaan. Tyhmimmät vihreätkin kaipaavat mahdollisimman suuria kaupunkeja.

Toisaalta suurkaupungit ovat paikkoja, joissa taloudellisen aktiivisuuden vaihtelut on helppo havaita. Muistan hyvin, miten Pietarissa aloitettiin suuren ostoskeskuksen rakentaminen Moskovan aseman viereen vuonna 1998. Kun kuuluisa defolt sitten syksyllä tuli, pysähtyi työ kuin seinään. Nosturit jäivät joutilaina törröttämään monttuunsa.

Putinin ajan öljynhinnan kehitys polkaisi kuitenkin taas vauhtia talouden kehitykseen ja siellä se valtava ylellisyyskauppojen kokoelma nyt seisoo, valmiina palvelemaan niitä, joilla on liikaa rahaa ja halua tulla sitä näyttämään.

Kuten Moskova 2000-luvun alussa, Kiova on nyt täynnä rakennusnostureita ja yhä uusia valtavia kerrostaloja nousee kovaa tahtia. Taksikuskit kertovat mielellään, että asukkaita on jo viisi miljoonaa ja lisää vain tulee. Toisaalta kyllä monet uusista asunnoista kuulemma jäävät tyhjilleen, koska hinnat ja vuokrat ovat liian korkeita. Kuplaa siis tässä pullistetaan.

Ukrainan talous näyttää piristyneen, mutta ei se tilanne kansan kannalta helppo ole ja herrojen varastelu jatkuu vanhaan tapaan, vakuuttaa taksikuski. Hukkaan siis menivät hyvät Maidanin mellakat.

Tyydynpä tässä tähän pinnallisimpaan mahdolliseen analyysiin maan talouden tilasta. Turistille se joka tapauksessa tarkoittaa erittäin halpoja hintoja ja kyllä kaupungissa virkeä toimeliaisuus näyttää vallitsevan, vaikka hyvinvointi jakaantuu kovin epätasaisesti. Tulee parinkymmenen vuoden takainen Venäjä mieleen.

Korruptio on tunnetusti se ongelma, joka vaivaa kaikkia Neuvostoliitosta erkaantuneita maita. Suomi puolestaan on kansainvälisillä mittareilla onnistunut pääsemään vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon ja se on yksi syy sen nauttimaan arvostukseen.

Suomea nimittäin arvostetaan, minkä nyt tietenkin huomaa ainakin juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä seminaarissa. Olisihan siinä ympäristössä asiaankuulumatonta puhua juhlakalusta kovin kriittisessä sävyssä.

Kyseessä on kuitenkin enemmän kuin pelkkä kohteliaisuus. Skandinaavisesti orientoituneen lukion oppilaat  ovat tehneet vaikuttavan upean filmin Suomesta. Sitä katsoo suorastaan tippa silmässä, vaikka sen historiankuva taitaa olla hieman vapaalla kädellä piirretty, mutta eipä tällaisessa yhteydessä mitään tutkimuksia voi vaatia.

Asiaankuuluvasti Suomen koululaitos saa seminaarissa kehuja ja pari entusiastia on myös innostunut naisen asemasta Suomessa. Talvisota tunnetaan ja huolimatta sen monista hyvin traagisista sivuista myös ukrainalaisten kannalta, se on ehdottoman myönteinen saavutus.

”Suomalaiset eivät luovuta”, otsikoi muuan talouskysymyksistä kirjoittava henkilö Suomea käsittelevässä erikoisnumerossa. Tietty mainehan meillä tuli joskus ansaittua.

Kuunnellessa seminaarin ukrainankielisiä esitelmiä tulee taas kerran mieleen, miten outoa oli nimittää tätä kieltä venäjän murteeksi. Nykyäänhän itäkarjalaisia murteitakin pidetään omina kielinään mutta toki jopa livvin kieli on paljon lähempänä suomea kuin ukraina venäjää.

 On selvää, että kansojen keskinäisen ymmärryksen mahdollisti aikoinaan vain kielen, siis venäjän opiskelu. Eivät virolaisetkaan Suomessa omalla kielellään pärjää.

Mutta toki venäjällä yhä pärjää Kiovassa erinomaisesti eikä se herätä mitään aggressioita. Tosiasiahan on, etteivät monet ukrainalaiset nationalistitkaan ole osanneet ukrainaa. Osa esitelmöitsijöistä puhuu täälläkin venäjää ja miksei puhuisi, sitähän kaikki osaavat.

Kestityksen ylenpalttisuudessa on muistumia vanhemmilta ajoilta ja jopa 1970-luku tulee mieleen. Lounas ei kestä tuntia tai kahta, vaan ainakin kuusi. Siinähän sitä sitten ehtii penkoa kaikki sielua vaivaavat kysymykset ja panna maailman arvot järjestykseen.

Itsenäisyyden aukiolla, Maidan nezalezhnostilla kävin viimeksi ennen tunnettuja mellakoita. Nyt oli vastapaisen talon seinään kirjoitettu lakanaan valtavin kirjaimin, että vapaus on ukrainalaisten uskonto. Teksti oli sekä englanniksi että ukrainaksi. Olikohan tämä se ammattiliittojen talo? Siinä ihan vieressä aikoinaan opiskelijoiden kanssa joka tapauksessa majailtiin hostellissa.

 Turistin bongattuaan tuli maidanilla viereen heti nuoria, joilla oli käsissään valkoisia kyyhkyjä ja jotka tarjosivat mahdollisuutta tulla valokuvatuksi niiden kanssa.

No, rauha on ainakin kaunis asia ja pitää vain toivoa, että sellainen pian maahan saataisiin. Mikään ei ole tehokkaampi tapa pilata suhteita toiseen maahan kuin riistää siltä aluetta väkivalloin.

Venäläis-gruusialaiset suhteet toimivat taas, mutta palautuvaksi ne enää ennalleen? Entäpä venäläis-ukrainalaiset? Monien ihmisyksilöiden tasolla kaikki luultavasti saattaa yhä toimia kuten ennenkin ja Putinin suosio saattaa pysyä omassa kotimaassaan korkealla, mutta poliittinen hinta naapureiden suuntaan on kova. Umpikuja näyttää täydelliseltä.

Ehkäpä Putin pääsee historiaan sekä Venäjän uuden nousun aloittajana että sen lopullisena pilaajana. Poliittisesti nuo vielä hiljattain suuret suunnitelmat euraasialaisesta blokista voi jo nyt haudata ja ellei hiilivetyjen hinta jälleen yllättäen nouse, voi samaa sanoa myös visioille taloudellisesta suuruudesta.

Vertasin joskus Venäjän ja Ukrainan erottamista toisistaan siamilaiset kaksoset erottavaan leikkaukseen. Se ei ole kivuton eikä vaaraton operaatio, mutta taisihan siitä nyt tässä tapauksessa tulla todellisuutta. Saapa nyt sitten nähdä, miten veljekset pärjäävät erikseen.

Timo Vihavainen su 19.11. 12:38

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Apinain kuningas ja karvaiset kaverit

ma 13.08. 23:07

Pederastian ihanuus ja kurjuus

su 12.08. 20:10

Suvaitsemisen vaikeudesta

la 11.08. 22:33

Avoin kirje Professoriliitolle

pe 10.08. 22:31

Uusi normaali?

to 09.08. 22:24

Jyväskylän mielensäpahoittajat

ti 07.08. 21:58

Kaikkea kaikille!

ma 06.08. 22:37

Kustavilaista aikaa

ma 23.07. 22:20

Historia ja henkilöt

su 22.07. 21:02

Kaksi miljoonaa tuli täyteen

la 21.07. 19:43

blogit

Vieraskynä

"Viisi syytä, miksi olen muuttanut mieleni Donald Trumpista"

ke 08.08.2018 23:00

Juha Ahvio

Onko meneillään kampanja pedofilian laillistamiseksi?

su 12.08.2018 20:12

Professorin Ajatuksia

Ajatuksia herättävä mainos

ma 13.08.2018 23:05

Jukka Hankamäki

Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa

la 11.08.2018 22:34

Petteri Hiienkoski

Yliopistorehtori nakertamassa demokratian ja tieteen perusteita

pe 10.08.2018 20:43

Tapio Holopainen

Tapparan mies

ma 13.08.2018 23:16

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Irakilaismies runkkasi ja kopeloi naisia yleisessä saunassa

la 28.07.2018 06:20

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mikä Tapio Puolimatkan kirjoituksessa raivostutti suvaitsevaiston?

to 09.08.2018 12:51

Arto Luukkanen

KYLMÄSYDÄMISTEN BUDJETTI

to 09.08.2018 22:27

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Vihdoin normijournalismia Pekka Haavistosta

ke 01.08.2018 20:23

Heikki Porkka

Mitä Yle ei kerro?

ma 06.08.2018 12:25

Olli Pusa

Demokratia vaarassa

su 05.08.2018 11:59

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ylen valeet

ke 08.08.2018 19:45

Reijo Tossavainen

Avoin kirje Suomen Kuvalehden päätoimittajalle

ti 07.08.2018 18:42

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Apinain kuningas ja karvaiset kaverit

ma 13.08.2018 23:07

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40