Iltalehti kertoi perjantaina, että Ruotsin evankelis-luterilainen kirkko alkaa käyttää Jumalasta sukupuolineutraalia nimitystä viitatessaan korkeimpaan jumaluuteen ja pidättäytymään käyttämästä miespuolisia termejä.

Huolimatta raskaasta arvostelusta, kirkko äänesti torstaina hyväksyvänsä uudet kiistanalaiset "uudistukset" sen kirkkokäsikirjaan selvällä enemmistöllä.

Kirkon naisarkkipiispa, 62-vuotias Antje Jackelén on juuri viimeistellyt kirkon ohjesääntöjen laajamittaisen uudistamisen. Päätavoitteena oli tehdä palvontakielestä "osallistavampi ja kattavampi" ja poistaa miespuoliset viittaukset Jumalaan, kuten "Hän" tai "Herra".

Nykyinen kirkkokäsikirja on vuodelta 1986 ja näistä uudistuksista päätettiin jo kahdeksan vuotta sitten vuonna 2009, mutta poliittisesti radikaalilla johtoryhmällä on ollut merkittäviä ongelmia saada tukea niiden muuttamiseen konservatiivisesti ja perinteisesti ajattelevista ihmisistä kirkon sisällä ympäri maata.

Iltalehden mukaan arkkipiispa Antje Jackelén oli kertonut ruotsalaiselle TT-uutistoimistolle, että sukupuolineutraalista termistä on puhuttu jo vuoden 1986 konferenssissa.

Ruotsin paikallisissa seurakunnissa on ollut paljon vastustusta useita Jackelénin valvonnassa suosimia muutoksia kohtaan.

23. marraskuuta hyväksyttiin kuitenkin "marginaalin" esittämät "korjaukset" ja päätöksen teki torstaina kirkon 251 jäsenestä koostuva kirkolliskokous. Kokous kesti kahdeksan päivää. Uusi ohjesäännöstö astuu voimaan ensi vuoden helluntaina, 20. toukokuuta.

Riemuitseva Jackelén julisti:

"Näyttäkäämme maailmalle olevamme kirkko, joka voi käsitellä monimuotoisuutta."

Jumalaan tulisi nyt viitata yhtä hyvin "äitinä" ja "isänä" joissakin rukouksissa käsikirjan ohjeiden mukaisesti esimerkiksi seuraavasti:

"Jumala, Pyhä Kolminaisuus, Isä ja Äiti, Poika - Sisar ja Veli, ja Henki - Hengen pelastaja ja Inspiraation antaja, johdata meidät vaurautesi, viisautesi ja tietämyksesi syvyyksiin."

Ruotsin Ekumeenisen kirkon varapuheenjohtaja Sofia Camnerin puolusti kirkon "osallistavaa kieltä" ilmoittamalla, että sen tarve perustuu "tietoisuuteen syrjinnän eri tyypeistä ja eriarvoisuudesta yhteiskunnassamme".

"Viittaaminen Jumalaan Herrana vahvistaa sukupuolten hierarkioita ja naisten alistamista valkoisessa, länsimaisessa feministisessä kontekstissa", Camnerin väitti blogissaan.

Hän totesi, että "vapautuksen teologit sekä feministiset ja jälkikolonialistiset teologit ovat olleet ratkaisevassa asemassa selvittäessään, kuinka hierarkioiden oikeuttaminen johtaa väkivaltaan ja alistamiseen".

Pappi Helena Edlund sen sijaan jyrähti kirkon osoittamasta "täydellisestä haluttomuudesta kuunnella kritiikkiä" ja ilmaisi huolensa uuden kielen "ohjeistuksista".

"Riski on se, että emme huomaa pieniä muutoksia ja sitten vähitellen ajan mittaan huomaamme katselevamme radikaaleja muutoksia, joita emme koskaan olisi hyväksyneet, jos ne olisi otettu käyttöön välittömästi", hän painotti viime vuonna Världen Idagille.

Edlund aprikoi, voisiko viiden vuoden kuluttua olla mahdollista, että kirkoissa rukoillaan "Äiti meidän, joka on taivaassa".

"Muutama vuosi sitten tätä kutsuttiin mahdottomuudeksi, mutta kirkon käsikirjaehdotus mahdollistaa sen", hän arveli reilu vuosi sitten.

Småland Ljungbyn seurakunnan edustaja Mikael Löwegren totesi käsikirjan hyväksymisäänestyksen jälkeen, että päätös merkitsee ruotsalaisen kirkon "lakkaavan olemasta yhtenäinen hengellinen yhteisö".

Hän tähdensi, että "monimuotoisuuden valepuvussa yhteiskunta hajoaa eri ryhmiin" ja uuteen käsikirjaan on sisällytetty "niin monia vaihtoehtoja ja valinnaisia muunnelmia", että "on vaikea väittää tämän olevan sama kirkko".

Löwegren varoitti myös jumalanpalveluskielen ohjesäännöistä, joissa korostetaan suosittelemaan Jumalaa esitettävän sukupuolineutraalisella tavalla:

Uusi käsikirja "vie Ruotsin kirkon kauemmaksi pääkirkoista sen sijaan, että se lähentyisi niitä".

"Kristinuskon perusopinkappaleissa todetaan, että on olemassa kolmiyhteinen Jumala - Isä, Poika ja Pyhä Henki", hän huomautti.

Vuonna 2006 julkaistun teoksen "Kun Eurooppa nukahti: Miten radikaali islam tuhoaa lännen sisältä" ja vuonna 2009 "Antautuminen: islamin tyynnyttely, vapauden uhraaminen" sekä uuden romaanin "Alhambra", tarina islamin todellisuudesta Euroopassa, kirjoittanut Bruce Bawer pohtii Gatestone -instituutin artikkelissaan Ruotsin kirkon "uudistamista".

Bawer kirjoittaa:

"Ruotsin poliitikot, media ja akateemiset vallan pitäjät ovat kärkkäitä ja ahneita heittämään yli laidan kaiken, mikä tekee Ruotsista ruotsalaisen."

Bawer toteaa, että millään muulla instituutiolla ei ole keskeisempää asemaa kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämisessä kuin kansankirkolla. "Etniset ja maallistuneet ruotsalaiset" pitävät edelleen kansallista kirkkoaan perinteen ylläpitäjänä ja mielivät siellä kastaa ja konfirmoida lapsiaan sekä pitää häitään ja hautajaisiaan, silti myös Ruotsin kirkko on mukautunut muun ruotsalaisen yhteiskunnan kanssa islamin nousuun maan rajoilla.

Paaveilla ja arkkipiispoilla on perinteisesti virallisia mottoja eli tunnuslauseita.

Paavi Francisin mottona on "Miserando atque eligendo" ("armo ja valinta").

Ruotsin arkkipiispa Jackelénin motto on "Jumala on suurempi", ruotsiksi "Gud är större".

Juuri tällaista ilmaisua "Jumala on suurempi" ensisijaisesti muslimit käyttävät.

Arabiaksi se on "Allahu Akbar".

"Sanat, joita huudetaan moskeijoiden minareeteista ympäri maailmaa ja tietenkin myös ne viimeiset sanat, joita monet ihmiset ympäri maailmaa kuulevat, ennen kuin itsemurhapommittajat räjäyttävät heidät kappaleiksi tai jihadistit ajavat heidän ylitseen kuorma-autoilla", Bawer muistuttaa.

Muslimien jumala on erilainen kuin kristinuskon Jumala, mutta Jackelén on eri mieltä: hän on selvästi sanonut, että nämä kaksi jumalaa ovat yksi ja sama.

"Jumala on suurempi" oli Jackelénin tunnuslause hänen edellisessä tehtävässään Lundin arkkipiispana. Se on myös hänen vuonna 2011 julkaisemansa kirjan nimi.

Hän on aina väittänyt lainanneensa sen Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä.

Sanat esiintyvät todella tuossa kirjeessä, mutta vain osana 1. Joh. 3: 20 jakeen lausetta, jossa todetaan. että "jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki".

Jackelénin motto joutui valtakunnalliseen syynäykseen, kun hänet valittiin johtamaan Ruotsin kirkkoa vuonna 2013.

Kriitikot syyttävät häntä "flirttailusta islamin kanssa".

Östersunds-Posten -sanomalehti kutsui häntä "tietämättömäksi" ja totesi, että ruotsiksi sanat "Gud är större" kuulostavat yksinään "kireiltä ja luonnottomilta".

Jackelénin "suhde islamiin" on aiheuttanut laajalle levinnyttä kritiikkiä. Viime vuoden maaliskuussa Morgonbladet haastatteli häntä "saadakseen paremman kuvan siitä, mitä hän todella ajattelee kristinuskon ja islamin välisestä yhteydestä".

Kysyttäessä Muhammedista hän torjui kristillisen näkemyksen siitä, että hän olisi "väärä profeetta" ja väitti, että "aikana, jolloin islamia käytetään oikeuttamaan väkivaltaa ja terroria, on tärkeää muistaa Muhammedin innoittavan nykyään miljoonia ihmisiä heidän pyrkimyksissään oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja hyveelliseen elämään".

Kysyttäessä uskooko hän Koraanin väittämään enkeli-Gabrielin ilmestymiseen Muhammedille, Jackelén "kieltäytyi vastaamasta".

Puhuminen Muhammedista rauhan ja hyveellisyyden esikuvana on Bruce Bawerin mielestä silkkaa valkopesua. Muhammed on Bawerin mielestä sotilaallinen valloittaja ja väkivallan ja kauhun esikuva.

Viime vuonna kolme Ruotsin kirkon naispappia käynnisti # Mittkors -kampanjan Lähi-idän islamistisen terrorismin kristittyjen uhrien tueksi.

18. elokuuta 2016 Aftonbladetissa todettiin, että Jackelénin tiedottaja Gunnar Sjögren oli julkisesti tuominnut tämän kampanjan kutsumalla sitä "epäkristilliseksi" viittaamalla sen olevan kutsu "uskonnolliseen sotaan" ja varoitus, että "risti on vaarassa olla etäännyttävä merkki, joka jakaa meidät 'meihin' ja 'heihin'".

Twitterissä Jackelén selitti kiemurrellen, miksi hän kieltäytyi auttamasta vainottuja kristittyjä islamilaisessa maailmassa:

"Emme auta ihmisiä, koska he ovat kristittyjä, vaan siksi että me olemme kristittyjä."

Bawer korostaa, että jokaiselle epäileväiselle on tullut siitä lähtien selväksi Jackelénin "moton motiivit".

Jackelén väheksyy Jeesuksen tärkeyttä ja toteaa, että kun kysymys on pelastuksesta, Jeesuksella ei Vapahtajana ole varsinaisesti väliä, Bawer lisää.

Bawer pitää Jeesusta "kiistattomasti miespuolisena" ja hän näkee, että uuden "korjatun kirkonkäsikirjaversion" tarkoituksena on "työntää Jumalan Poika niin paljon taustalle kuin mahdollista".

Bawerin mukaan olisi "typerää olettaa, että Jackelénin kirkollinen vallankumous päättyy tähän voittoon".

"Päinvastoin on täysi syy uskoa, että hänen torstainen kirkolliskokouksensa menestys innostaa hänen pyrkimyksiään muuttaa Ruotsin kirkko islamilaisemmaksi ja ennen kaikkea lopulta korottaa Muhammad samanveroiseksi Jeesuksen kanssa", Bawer tähdentää.

Emme voi tietää, mitä tämän naisen sydämessä liikkuu, mutta yksi asia on varma. Kun islam lopulta ottaa Ruotsin haltuun, Jackelénin huomattava islamin historian rauhoittelu ja lepyttely ei pelasta häntä eikä hänen kirkkoaan julmalta ja raa'alta tilinteolta, Bawer päättää.