Blogi: Timo Vihavainen, ke 29.11.2017 15:18

Terveen järjen puolustus

Terveen järjen puolustus

 

Hege Storhaug, Islam, yhdestoista vitsaus. Kiuas 2017, 501 s.

 

Pientä Kiuas-kustantamoa on syytä heti onnitella siitä, että se on julkaissut suomeksi tämän norjalaisen bestsellerin.

Kirjan otsikko viittaa kirjaan, joka kertoi kristillisyydestä ”kymmenentenä vitsauksena” ja nostatti aikoinaan Norjassa kohua ja jopa sen viimeisen jumalanpilkkaoikeudenkäynnin.

Todettakoon heti, ettei Storhaugin kirja ole mikään sensaatiota tavoitteleva vuodatus tai tarkoitushakuinen pamfletti, jonka anti perustuisi vain asenteisiin ja hälyotsikoihin. Kirjoittaja on syvällisesti perehtynyt islamiin ja matkustellut paljon sekä islamin maissa että Euroopan muslimialueilla. Sitä paitsi hänellä on paljon muslimiystäviä ja hän tuntee hyvin tuon uskonnon moninaisuutta.

Kirjoittajalla on kuitenkin tavallista paljon enemmän sekä rohkeutta että kriittistä kykyä, minkä johdosta hän on säästynyt jäämästä sen kliseisen ”rauhanuskonto”-hokeman vangiksi, jota poliitikot Euroopassa ja Amerikassa lähes yksinomaisesti tarjoilevat äänestäjilleen.

Storhaug kertaa länsimaisten poliitikkojen reaktiot useisiin suuriin terrori-iskuihin ja tulos on yhtä hätkähdyttävä kuin masentava.

Karkeana yleistyksenä voi sanoa, että mitä törkeämpi rikos on kyseessä, sitä suurempaa suitsutusta saa osakseen islam, se oikea islam, jolla ei ole mitään tekemistä terrorin kanssa. Rauhanuskontohan se islam on ja taitaa ollakin lajissaan maailman ainoa, vai onko joku kuullut mitään muuta uskontoa kunnioitettavan tuolla ylevällä epiteetillä?

Poliitikkojen intresseissä toki on, paitsi saada mahdollisimman paljon äänestäjiä, myös olla kärjistämättä ristiriitoja. Väärän todistuksen antaminen islamin luonteesta palvelee hyvin tätä tarkoitusta tai niin ainakin näköjään uskotaan.

Itse asiassa kyse on ilmeisesti ennen muuta pelkuruudesta, toiveajattelusta ja törkeästä piittaamattomuudesta niiden ryhmien oikeuksista, joita islam polkee. Kyseessähän ovat paitsi naiset, homot ja juutalaiset myös viime kädessä kaikki ”vääräuskoiset”.

Itselleni tulee tästä valikoivasta suvaitsevaisuudesta mieleen toinen totalitarismi, kommunismi, joka niin ikään ylisti itseään rauhan puolustajana ja kaikkien heikkojen ja sorrettujen tukijana. Asian kääntöpuoli vain oli, että ne, jotka eivät olleet sen puolella, luettiin sen vihollisiksi ja ansaitsivat vain likvidoinnin, jotta vanhurskaus voisi toteutua.

Absurdius ei tunne rajoja ja G.B. Shaw julisti aikoinaan, että antikommunismi (eikä siis itse kommunismi) oli aikakauden suurinta järjettömyyttä. Aivan vastaavaan rooliin on nyt nostettu islamofobia sen sijaan, että itse islamia olisi haluttu tarkastella kriittisesti. Eipä siihen tunnu juuri olevan kykyjäkään.

Mutta onhan toki ero islamin ja islamismin, poliittisen islamin välillä, huudahtaa tässä kohtaa hurskas ihmisystävä, joka pelkää leimaamista rasistiksi ja ksenofobiksi enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.

Storhaug ei ole samaa mieltä ja liittyy tässä suureen joukkoon islamin tuntijoita, joihin kuului myös ajatollah Khomeini. Islamin erityisyyksiin kuuluu juuri se, että se antaa koko elämälle sangen tarkat säännöt ja ohjeet, joihin on alistuttava kyselemättä. Itse islamin nimi ei suotta merkitse alistumista. Omalle ajattelulle ei tällaisessa uskonnossa jää mitään tilaa.

Toki on maallistuneita muslimeja, joilla uskonto liittyy vain hurskauselämään, mutta heitä voidaan syyttää ja syytetään uskonnottomuudesta. Islam on parin viime vuosikymmenen aikana palannut rajusti alkuperäiseen muotoonsa eli jokapäiväistä elämää sääteleväksi laiksi.

Kirjoittaja erottaa kyllä kaksi islamin muotoa: maltillisemman ei mekkalaisen version, jossa korostetaan Muhammedin sitä vaihetta, kun hän vielä oli ilman maallista valtaa ja asui Mekassa.

Medinalainen versio on kuitenkin se, joka nykyään on vallassa ja jota valtavilla rahasummilla edistetään kaikkialla maailmassa muun muassa Saudi-Arabian toimesta. Suurmoskeijat ja hieman pienemmätkin julistavat militantin islamin ilosanomaa kaikille alueensa muslimeille myös täällä Pohjolassa.

 Naiivit poliitikot suosivat tätä liikettä ja samalla sulkevat silmänsä siltä barbarialta, jota edistävät. Puheet dialogista islamin kanssa ovat pelkästään surkuhupaisia. Pidettiinhän sitä dialogia myös kommunismin kanssa, mutta tulokset taisivat olla aika vaatimattomia.

Kirjoittaja ottaa esimerkkinsä useista maista. Ranskan Marseille ja Lontoon Tower Hamlets ovat syväluotauksen kohteina. Myös Ruotsin Malmön sekä Norjan tiettyjen paikkakuntien kokemukset tuodaan esille.

Se on korutonta kertomaa. Marseille’ssa savustetaan kantaväestö systemaattisesti pois asuinseuduiltaan ja samaa tapahtuu kaikkialla muuallakin, missä muslimit kerääntyvät yhteen ja ennen pitkää valloittavat itselleen reviirin, jossa vallitsee sharialaki.

Ranskassa on jo nyt enemmän uskovaisia muslimeja kuin uskovaisia kristittyjä.

Häpeämättömät yhteiskunnan elätit julistavat itsensä herrakansaksi, joka katsoo jopa olevansa sodassa elättäjiään vastaan. Ympäröivään yhteiskuntaan sen siteen ovat hyvin heiveröiset. Kotoutuminen on vain  hurskasta toiveunta ja tosiasiassa uudet muslimisukupolvet ghetoissaan ovat selvästi radikaalimpia kuin vanhempansa.

Tämä jos mikä on huolestuttavaa kehitystä. Radikalisoitumista koetetaan selittää sosiaalisilla ja taloudellisilla syillä, mutta se tekijä, joka on kaikkein ilmeisin ja välttämättömin tuossa yhtälössä unohdetaan. Se on islam, elefantti makuuhuoneessa.

Koko islamin hyökkäys Eurooppaan, kolmas jihad, on uusi ilmiö. On lähes käsittämätöntä, miten paljon vaivaa uhrataan sen todistelemiseksi, ettei islamista (”oikeasta islamista”) ole kenellekään haittaa eikä vaaraa.

Tosiasiassa kysymys on länsimaiselle kulttuurille jyrkästi vihamielisestä totalitaarisesta liikkeestä, jonka mielistely ei voi tuottaa eikä tule tuottamaan muuta kuin onnettomuutta. Sen hedelmät ovat jo selvästi nähtävissä niillä alueilla, jotka nyt ovat islamin vallassa.

Kirjoittajan rohkeutta ja viileää analyyttisyyttä voi vain kiitellä. Yhtä halveksuttavaa on se pelkuruus, jota erilaiset ”moraalisäteilijät” osoittavat hyväksymällä niitä keskiaikaisia tapoja, jotka halutaan tehdä normiksi myös länsimaissa.

Salman Rushdien kirjalle annettu fatwa oli kirjoittajan mielestä maailmanhistoriallinen tapahtuma. Se oli paljon enemmän kuin isku sananvapautta vastaan. Se oli isku länsimaista sivistystä vastaan ja pyrki röyhkeästi tekemään islamista lain koko maailmassa.

Kehitys on ollut hyvin nopeaa ja ellei käännettä tule, on tien pää näkyvissä. Mikäli hyväksymme islamin ja Muhammedin pyhyyden ja loukkaamattomuuden täällä, sekulaarisessa lännessä, olemme hyvin liukkaalla tiellä. Se merkitsee eurooppalaisen kulttuurin arvoista luopumista ja alistumista totalitaariselle ideologialle, joka on sille sovittamattomasti vihamielinen.

Tämä kirja on niin hyvä ja niin vakuuttavasti ja asiallisesti perusteltu, että ainakin jokaisen suomalaisen poliitikon pitäisi se lukea. Heidän on tiedettävä mitä maailmassa tapahtuu ja mitkä vaarat uhkaavat myös meidän maatamme. Sen he ovat velkaa valitsijoilleen.

Timo Vihavainen ke 29.11. 15:18

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Venäjän synnit

la 16.12. 16:03

Sheriffit tulevat!

pe 15.12. 10:05

Joulukertomus, osa II

to 14.12. 08:38

Joulukertomus, osa I

ke 13.12. 12:59

Pietarin joulukuu

ti 12.12. 14:38

Kulttuurin perässä naapurissa

ma 11.12. 08:16

Mitä on sota Suomelle?

ke 06.12. 08:50

Mies suomalainen

ma 04.12. 13:46

Nyt vain toimeen!

su 03.12. 13:15

Kun hovista kartano tuli

la 02.12. 12:29

blogit

Vieraskynä

Muslimijohtajat muotoilevat Jerusalem-strategiaansa

la 16.12.2017 16:07

Juha Ahvio

USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi

pe 08.12.2017 13:21

Professorin Ajatuksia

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

la 16.12.2017 16:02

Jukka Hankamäki

Rotudenialismin lyhyet jäljet

to 14.12.2017 08:39

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Toimintakyvytön hallitus on uhka turvallisuudelle

su 17.12.2017 10:38

Henry Laasanen

Heikko ja naisellinen mies ei kelpaa

pe 15.12.2017 06:59

Arto Luukkanen

Niinistö - Iso Vilunki!

to 14.12.2017 17:25

Mika Niikko

Valtion rahoittamaa Jumalan pilkkaa

pe 24.11.2017 12:47

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Hämmästyttävän epäluotettava Yle

pe 15.12.2017 21:24

Olli Pusa

EU Suomen turvallisuusuhkana

pe 15.12.2017 21:30

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Helsingin Sanomien missio

su 17.12.2017 17:21

Reijo Tossavainen

Helsingin Sanomat otti oikeuden omiin käsiinsä ja vaaransi maan turvallisuuden

su 17.12.2017 10:14

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Venäjän synnit

la 16.12.2017 16:03

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49