Blogi: Timo Vihavainen, la 02.12.2017 12:29

Kun hovista kartano tuli

Hovin valtojen hiipuminen

 

Näin yleisissä Suomi 100 (mikä typerä otsikko!) tunnelmissa meidän tulee muistella muutakin kuin sitä sinänsä tärkeää poliittista prosessia, jonka tuloksena maamme itsenäistyi.

Siinä samassa tohinassahan vietiin läpi erinäisiä lakeja kuten niin sanottu torpparivapautus.

Torppari ei ollut mikään maaorja, toisin kuin asiaa ymmärtämättömät joskus yrittävät selittää ja hyvin usein torpparit meillä olivat maanomistajan lähisukulaisia. Perheen nuoremmille pojille piti antaa torppa, kun ei taloakaan voinut loputtomiin jakaa. Kukas se saikaan ja millä tavoin kerran Kekkurin torpan ja kuka taas Vuohenkalmon torpan?

Mutta olihan meillä myös joitakin suuria aateliskartanoita, jotka olivat yläluokan omistamia. Sellainen luokkahan on vielä nykyään Englannissa, mutta meillä se on hävinnyt tai ainakin käynyt kovin hiljaiseksi. Onko sitä koskaan ollutkaan? Naistenlehtien tutkivat journalistit saattavat tietää sen nykytilasta enemmän, itse en ole kiinnostunut.

Yläluokka sentään toki oli, vaikka pienikin, ja kuten kaikkialla, se viihtyi maalla. Verrattuna kapitalisteihin maataomistavalla yläluokalla oli oma elämäntapansa ja sen mukaiset säätypiirteet.

Toki patriarkaalinen tehtailijakin saattoi olla henkilökohtaisessa kosketuksessa alaistensa kanssa, mutta rahan ja rahatalouden ominaisuuksiin kuului joka tapauksessa ennen muuta persoonattomuus. Työntekijän ja työnantajan suhde muuttui modernissa yhteiskunnassa rahasuhteeksi, joka oli persoonaton.

Tämä, jo Kommunistisessa manifestissa todettu asia vaikutti tietysti myös Suomessa ja sitä voimakkaammin mitä kauemmas modernisaatio edistyi.

Uusi aika suorastaan pakotti aateliston luopumaan vanhakantaisesta taloudesta, jossa rikkaus revittiin maasta ja työn suoritti alustalaisten armeija, joka oli ainakin määräpäivin herran käskettävissä ja määräiltävissä.

Työpalkkojen noustessa uusilla ja tuottavilla aloilla olisi ollut pelkkää hulluutta jatkaa käsityönä tehtävää maanviljelyä. Työ oli koneistettava ja saman tein joutivat työntekijät lähtemään, minne mieli teki.

Tilanherratkin muuttivat pois maalta ja alkoivat kansoittaa suurten kaupunkien vauraampia osia. Kaupunkiinhan väki muutenkin muutti ja maaseutu menetti prestiisiään joka suhteessa. Myös sen poliittinen merkitys romahti vähenevän väestön myötä.

Tämä oli toki vuosikymmenten mittainen prosessi, mutta olihan siinä omat hyppäyksenomaiset hetkensäkin.

Yhdestä sellaisesta kertoo juvalaisen Wehmaan kartanon kronikan kirjoittanut Nils Gustav Grotefelt. Tarina kärjistyy trilogian toisessa osassa Hovista kartanoksi, WSOY 1997, 183 s.

Savon hovit olivat yleensä pienehköjä virkataloja, mutta Wehmaa oli niiden joukossa poikkeus. Sen pinta-ala oli vuonna 1917 yli 4500 hehtaaria. Siitä kartanon viljelyksessä oli 81 hehtaaria ja torppien viljelyksessä 232 hehtaaria. Niittyjä oli lisäksi kartanolla 135 hehtaaria ja torpilla 385 hehtaaria.

Torpparivapautuksen myötä muodostettiin 56 itsenäistä tilaa, joilla oli maita yhteensä yli 2000 hehtaaria. Kaupat tehtiin vapaaehtoista tietä, tarvitsematta valtion puuttumista, vaikka toki se Lex Kallio taustalla häämötti tarvittaessa käytettäväksi.

Eihän tämä vielä mikään Kytäjän kartano ollut, vaan yli puolta pienempi, mutta samankaltaisten ongelmien kanssa siellä oli saatu askarrella. Viljelyksen modernisointi oli ajan mittaan yksinkertaisesti pakko ja niinpä sitä ostettiin kaiken maailman amerikkalaista leikkuukonetta, puimakonetta ja muita ihmeitä. Lokomobiili ja traktori ilmaantuivat myös maalaisia ihmetyttämään.

Elintasoakin sentään ylläpidettiin ja automobiili ilmestyi Juvalle siinä kuin jo aiemmin Kytäjän kartanoon. Tiet taisivat kuitenkin olla vähemmän houkuttelevia sellaiseen käyttöön aina siihen saakka, kun harrastuksesta tuli kansanomaisempi, mikä muuten tapahtui yllättävän nopeasti.

Kaskisavujen Savoa on syytäkin pidetty varsin tasa-arvoisena alueena, mutta toki siellä 1700-luvun raja-alueena oli myös melkoinen määrä upseerinvirkataloja, muun muassa Joroisten pikku Pariisiksikin kutsuttu kolkka.

Feodalismi ei meillä koskaan päässyt todella kehittymään, mutta tekee hyvää muistaa, että vain sata vuotta sitten oli siitä vielä tiettyjä henkisiä ja ainaallisia jäänteitä, jotka ulottuivat hamaan Savoon saakka.

Ja hyvä on muistaa sekin seikka, ettei maaseutu silloin ollut pelkään talonpoikaisuutta. Siellä asusteli myös yläluokkaa, jonka elämänpiiriin kuuluivat tai olivat kuuluneet Euroopan keskukset ja vallasväen kokoontumiset, siirtomaasodat Amerikassa ja Aasiassa ja niin edelleen.

Suomessa tietenkin Venäjä ja erityisesti Pietari olivat tälle joukolle tuttuja, mutta keisarikunnan palvelus vei monia vielä paljon kauemmas, aina Kaspian taakse, Kaukoitään ja Venäjän Amerikkaan eli Alaskaan saakka.

Näistä ovat kertoilleet muun muassa Matti Klinge teoksessaan Kaukana ja kotona ja nyttemmin muun  muassa Mirko Harjula, joka yhdessä Jarmo Hoikkasen kanssa on kirjoittanut kirjan Kaarlo Kivekkäästä. Siihen pitää vielä palata.

Kuten Klinge kertoo, tämä suuren maailman elämä ulottui myös Wehmaan kartanoon. Eversti N.A. Grotenfelt, joka oli taistellut Kaukasiassa, toi mukanaan kartanoon kaikenlaista eksoottista.

Viipuriin saapuessaan hänellä oli ollut mahtava kuorma sotasaalista (joka saatiin sisään portista vain repimällä sitä…) ja muun muassa kymmenen orlovilaista hevosta.

Wehmaan kartanoon tuli ja lienee siellä vieläkin, myös kahdeksan itämaista mattoa ja jälkeen jäi melkoinen määrä ylellisyystavaroita, etenkin silkistä ja sametista valmistettuja vaatteita sekä muun muassa kauniit Tulassa valmistetut kaksintaistelupistoolit. Niihin oli uurrettu neljä viivaa menestyksekkäiden kaksintaistelujen muistoksi.

Perinnöksi jäivät myös sotilasansioista myönnetty Pyhän Yrjön kunniamerkki ja lisäksi Pyhän Annan kunniamerkit, joiden myöntämisen perusteista en tiedä.

Joka tapauksessa, kertoo Klinge, everstin esimerkki lienee vaikuttanut siihen, että neljä sukulaispoikaa antautui niin ikään sotilasuralle ja taisteli, kuka Kaukasuksella, kuka Turkin sodassa ja kuka peräti Yhdysvaltain sisällissodassa.

Näiden suhteista Juvalle en tiedä, mutta omalta osaltaan Wehmaan kartanon tarina, voisipa miltei sanoa, sen nousu ja tuho, ellei kartano yhä olisi olemassa, kertoo siitä huikeasta matkasta, jonka Suomi on vain sadassa tai vähän yli sadassa vuodessa suorittanut.

Se on toisaalta ollut enemmistön matka kohti hyvinvointia, tasa-arvoa ja urbanisoitumista, joista ainakin kaksi ensimmäistä ovat useimpien kannattamia asioita.

Toisaalta se on merkinnyt vanhan säätyläisyyden hiipumista ja muuttumista merkityksettömäksi marginaaliryhmäksi. Sitä meillä tuskin on syytä valittaa, mutta onhan siinä samalla kyllä myös kyläympäristö menettänyt entistä värikkyyttään ja maaseutu prestiisiään. On hyvä muistaa, että sellaistakin on ollut.

Timo Vihavainen la 02.12. 12:29

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44