Blogi: Timo Vihavainen, ma 04.12.2017 13:46

Mies suomalainen

Mies suomalainen, maailman katolla

 

Jarmo Loikkanen, Mirko Harjula, Kaarlo Kivekäs. Kolmen armeijan kenraali. Docendo 2017, 288 s.

 

Kuten tunnettua, suomalaisia palveli autonomian aikana Venäjän armeijassa upseereina useita tuhansia, ylimpiin arvoihinkin noista maanmiehistämme -våra landsmän- pääsi satoja.

Tämä joukko värväytyi etupäässä ruotsinkielisen aateliston keskuudesta. Tokihan upseerin ura vanhastaan kuului tuolle sotilassäädylle ja ruotsinkielisyys seurasi siinä sitten jo luonnostaan.

Haminan kadettikoulu, jossa suurin osa tätä joukkoa aloitti uransa, oli todellinen ruotsalaisuuden linnake, joka piti sitkeästi pintansa niiden vuosikymmenten aikana, jolloin vuoden 1863 kielimanifestin toteuttamisesta taisteltiin. Suomenkieliset olivat siellä harvinaisuus.

Käytännössä jokainen koulutusta hankkiva -tai herraksi pyrkivä, mikä siihen aikaan oli sama asia- suomenkielinen joutui vielä viime vuosisadalla ensin opettelemaan ruotsin kielen päästäkseen koulutukseen. Aiemmin kaikki kouluja käyneet myös aina ruotsinsivat nimensä, mikäli se ei jo valmiiksi ollut ruotsinkielinen, kuten hyvin usein oli laita myös puhtaasti suomenkielisissä suvuissa.

Sellaiset huippulahjakkuudet kuin A.J. Sjögren saattoivat näissäkin oloissa menestyä ja nousta huipulle, mutta vaikea tiehän se oli. Kaarlo Backman, joka oli kotoisin samoilta seuduilta kuin Sjögren, saattoi jo sentään mennä suomalaiseen oppikouluun Hämeenlinnaan ”kätevästi” junalla Riihimäen kautta…

Käytyään ylioppilaaksi Kaarlo suomensi nimensä Kivekkääksi isonvihan aikaisten inkeriläississien mukaan. Suomalainen identiteetti pysyi hänelle aina läheisenä ja kieliasiassa hän pysyi aina suomenmielisenä. Aikanaan, 1920-luvulla hän herätti pahennusta tervehtiessään Ruotsin prinssi Eugenia suomeksi. Tämä tapahtui itsenäisessä Suomessa, Suomenlinnassa.

Kivekäs siis osasi toki ruotsia ja eräitä muitakin kieliä, mukaan lukien venäjää, saksaa ja ranskaa. Palveluspaikassaan Keski-Aasiassa hän opetteli myös puhumaan sujuvasti sekä tadžikkia että uzbekkien ja kirgiisien kieliä.

Tämä erottikin hänet monista muista palvelustovereista. Komennettuna Pamirille, ”maailman katolle” juuri siihen aikaan, kun Venäjän ja Englannin välinen ”suuri peli” siellä oi kuumimmillaan, Kivekäs ei suhtautunut ympäristöönsä siirtomaaherran tapaan.

 Kaikesta päätellen hän eläytyi vuoristokansojen moniin vakaviin huoliin ja murheisiin ja sai mainetta horjumattoman rehellisenä imperiumin edustajana.

Englannin ja Venäjän suhteet olivat taas kerran kärjistyneet sodan partaalle 1880-luvun puolivälissä ja Suomenkin lehdet saattoivat tuolloin pitää sodan puhkeamista varmana asiana. Tämä saatiin toki vältettyä, mutta asiaan kuului, että englantilaisia vakoilijoita tunkeutui myös Venäjän Turkestaniin.

Kivekäs vangitsi yhden tällaisen upseerin, mutta ei häntä tyrmään heitetty, vaan hän jopa pääsi metsästelemään yhdessä vangitsijansa kanssa.

Kivekäs oli todellinen sotilasurheilun moniottelija ja sitä paitsi kuuluisa hirmuisista ruumiinvoimistaan, joille ei vertoja löytynyt. Lisäksi hän oli miekkailu- ja ratsastusmestari ja erinomainen ampuja ja nämä ominaisuudet hankkivat hänelle paljon ihailua ja arvostusta, jos kaiketi myös kadehtijoita.

Varmasti tärkeintä oli kuitenkin oikeudenmukaisuus. Se hankki hänelle kunnioitusta seudulla, joka nykyään tunnetaan Vuoristo-Badahšanin autonomisena alueena. Siellä, Horogin kaupungissa toimii nykyään Kivekäs-säätiö ja Kivekäs-niminen hotelli ja sankarille on myös nimetty katu.

Suunnitteilla on myös patsas Kivekkään ja Gul-Begimin muistoksi sekä Kivekäs-museo. Gul-Begim oli tadžikkityttö, jonka Kivekäs adoptoi ja koulutti.

Gul-Begim avioitui sitten myöhemmin Kekkosen tulkkina tunnetuksi tulleen Kustaa Loikkasen kanssa ja vuonna 1969 pariskunta pääsi vielä matkustamaan Pamirille Gul-Begimin eli Olgan lapsuudenmaisemiin ensimmäisinä länsimaalaisina vuosikymmeniin.

Olgan/Gul-Begimin kohtalo oli varsin ainutlaatuinen ja tuli hänen synnyinseudullaan kuuluisaksi. Hän oli ensimmäisiä tuon alueen naisia, jotka olivat hankkineet koulutusta ja vapautta.

Kivekkään vaimo, Olgan äitipuoli Natalia oli tanskalais-puolalaista juurta ja opiskellut Mosovassa ja Sorbonnessa, vaikka olikin syntynyt Kokandissa. Edellisen vaimon Kivekäs oli löytänyt Ferganasta. Hän oli puolalaistaustaisen kenraalimajuri Viktor Medinskin ja puoliksi suomenruotsalaisen paronitar Natalia Silfverhjelmin tytär Jelizaveta. Se liitto jäi melko lyhytaikaiseksi.

Maanmiehiä Venäjältä joka tapauksessa löytyi kaikkialta, vaikka Pamirille asti heitä ei sentään useampia liiennyt. Kaspianmeren laivojen kapteeneistakin Kivekäs arveli useimpien olevan suomalaisia, mikä taisi olla jo liioittelua. Muistan kyllä useampienkin siellä matkanneiden huomanneen saman asian. Näin taisi tehdä myös Mannerheim muistelmissaan, joita nyt ei ole ulottuvillani.

Kivekäs oli tykistön miehiä ja eteni urallaan erinomaisesti. Venäjällä hän sai kaikki mahdolliset kunniamerkit lukuun ottamatta yrjönristiä ja eteni kenraalimajuriksi ja divisioonan komentajaksi. Hän ehti palvella myös Ukrainan armeijassa.

Miksi juuri tämä kunniamerkki jäi saamatta, on hieman yllättävää. Toki tykistön miehet eivät yleensä osallistuneet rynnäköihin, mutta jopa everstinä Kivekäs johti henkilökohtaisesti tulta ja joutui tulituksen kohteeksi.

Sattuma ja suhteethan ne taitavat kunniamerkkien jaossa eniten painaa. Isävainaa, joka oli rintamamies, tokaisi joskus, että nehän ne prenikoita saavat, jotka ovat siellä, missä niitä jaetaan.

Oudompaa on havaita, että ”ryssänupseerien” ja jääkärien välisissä kiistoissa mentiin jopa sille tasolle, että Harald Öhquist nimitti Kivekästä ”vaaralliseksi” ja koko ryhmää ”suorastaan isänmaanpettureiksi”. ”Ryssänvihaajien” pääideologi E.E. Kaila leimasi Kivekkään ”armeijan häpeäksi” ja A.H. Saastamoinen jopa ”naurettavaksi narriksi”.

Kivekäs sai vastaansa sekä saksalaisittain suuntautuneen jääkäriupseeriston, että erityisesti vielä ruotsinkieliset, jotka jälkimmäisten piirissä olivat korkeimmalle noussut ryhmä, monet entisiä Pfadfindereitä.

Mihin perustuivat niin tylyt arviot miehestä, jonka maine yleensä hänen palveluspaikoillaan oli ollut mitä parhain?

Kuten kirjassa päätellään, Kivekäs astui liian monille ja liian isoille varpaille. Hän halusi pysyä ammattisotilaana, jolle politikointi ei kuulu millään tavoin ja tämän hän teki selväksi myös ollessaan v.t. ylipäällikkönä silloin, kun upseeristo halusi osoittaa mieltä Mannerheimin presidentiksi valinnan puolesta.

Tämä ei miellyttänyt enempää Mannerheimia kuin ns. Kadettiklubia ja kenraalin ura kääntyi laskuun. Tätä ajatellessa tulee mieleen Kekkonen, joka päiväkirjassaan sätti kahta ihmistä tyhmiksi. He olivat Väinö Valve ja L.A. Puntila.

Ainakin Puntilan tapauksessa arvelen asian johtuneen siitä, että kyseessä oli, paitsi lahjakas, myös hyvin suora ja rehellinen mies. Tällainen saattoi vanhan juonittelijan mielestä olla vain tyhmyyttä.

Olipa asia tässä tapauksessa kuinka tahansa, on hienoa, että Kivekkään huikea tarina on nyt saatettu julkisuuteen osaavien tekijöiden toimesta.

Kirja perustuu osittain Kivekkään omiin muistelmiin, mutta lisäksi myös kirjeenvaihtoon sekä muihin lähteisiin ja kirjallisuuteen. Koska tekstin taustalla on aikakauden ja aihepiirin syvällinen tuntemus, palvelee sen lukeminen laajemmaltikin aihepiirin ymmärtämistä. Sen kääntäminen ainakin venäjäksi olisi hyvin toivottavaa.

Timo Vihavainen ma 04.12. 13:46

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Venäjän synnit

la 16.12. 16:03

Sheriffit tulevat!

pe 15.12. 10:05

Joulukertomus, osa II

to 14.12. 08:38

Joulukertomus, osa I

ke 13.12. 12:59

Pietarin joulukuu

ti 12.12. 14:38

Kulttuurin perässä naapurissa

ma 11.12. 08:16

Mitä on sota Suomelle?

ke 06.12. 08:50

Mies suomalainen

ma 04.12. 13:46

Nyt vain toimeen!

su 03.12. 13:15

Kun hovista kartano tuli

la 02.12. 12:29

blogit

Vieraskynä

Muslimijohtajat muotoilevat Jerusalem-strategiaansa

la 16.12.2017 16:07

Juha Ahvio

USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi

pe 08.12.2017 13:21

Professorin Ajatuksia

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

la 16.12.2017 16:02

Jukka Hankamäki

Rotudenialismin lyhyet jäljet

to 14.12.2017 08:39

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Toimintakyvytön hallitus on uhka turvallisuudelle

su 17.12.2017 10:38

Henry Laasanen

Heikko ja naisellinen mies ei kelpaa

pe 15.12.2017 06:59

Arto Luukkanen

Niinistö - Iso Vilunki!

to 14.12.2017 17:25

Mika Niikko

Valtion rahoittamaa Jumalan pilkkaa

pe 24.11.2017 12:47

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Hämmästyttävän epäluotettava Yle

pe 15.12.2017 21:24

Olli Pusa

EU Suomen turvallisuusuhkana

pe 15.12.2017 21:30

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Helsingin Sanomien missio

su 17.12.2017 17:21

Reijo Tossavainen

Helsingin Sanomat otti oikeuden omiin käsiinsä ja vaaransi maan turvallisuuden

su 17.12.2017 10:14

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Venäjän synnit

la 16.12.2017 16:03

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49