Maanantaina neljätoista Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston jäsentä äänesti Egyptin sponsoroiman päätöslauselman puolesta, jolla haluttiin kumota presidentti Trumpin päätös Jerusalemin tunnustamisesta Israelin pääkaupungiksi kaksi viikkoa sitten. Turvallisuusneuvoston viidennentoista jäsenen, Yhdysvaltain, veto-oikeuden vuoksi päätös ei tullut voimaan.
 
YK:n Yhdysvaltain-suurlähettiläs Nikki Haley yhdisti maanantain äänestyksen viime vuonna turvallisuusneuvostossa toimitettuun äänestykseen, joka periaatteessa totesi, että Israelilla ei ole oikeutta Vihreän linjan toisella puolella oleviin alueisiin. Nämä ovat alueita, jotka Israel valtasi kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Obaman hallinto antoi tuon äänestyksen mennä läpi pidättäytymällä äänestämästä ja siten hylkäsi Yhdysvaltain vuosikymmeniä jatkuneen politiikan, jossa mainitut alueet ovat neuvottelujen kohteena. Päätöslauselmaa 2334 on pidetty laajalti seurauksena presidentti Obaman inhosta Netanyahua kohtaan. Päätöslauselma hyväksyttiin kuukautta ennen kuin entinen Yhdysvaltain presidentti siirtyi pois virastaan huolimatta tulevan presidentin tekemistä vetoomuksista. Kun Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, jonkin verran tasapainoa palautui.
 
Kaksi muuta turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenmaata, Ranska ja Iso-Britannia, puolustivat päätöslauselmaa puolustavaa äänestyskäyttäytymistään viitaten pitkäaikaiseen politiikkaansa, jonka mukaan yksipuolisia päätöksiä Jerusalemista ei hyväksytä. Tämä on neuvottelukysymys, maiden edustajat sanoivat. Britannian YK-suurlähettiläs toisti oman maansa tekemää päätöstä, jonka mukaan Jerusalemin "olisi lopulta oltava Israelin ja Palestiinan valtioiden jaettu pääkaupunki". Nikki Haley kutsui heidän käyttäytymistään sellaiseksi "loukkaukseksi",  jota ei unohdettaisi.
 
Palestiinalaishallinto on saanut Turkin ja Jemenin kutsumaan koolle YK:n yleiskokouksen torstaina pidettävään hätäistuntoon äänestääkseen samanlaisesta päätöslauselmasta, eli että Trumpin tunnustus torjuttaisiin. Tällainen äänestys tullaan hyväksymään valtavalla marginaalilla, sillä YK:n 193 jäsenmaiden joukossa on automaattinen enemmistö kaikkien Israelin tuomitsevien päätöslauselmien puolella. YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat eivät kuitenkaan ole sitovia, toisin kuin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat. Nikki Haley twiittasi istuntosalista: "Torstaina on äänestys, jossa kritisoidaan päätöstämme. Yhdysvallat ottaa nimet muistiin."
 

Kommentti

Kansainvälisen yhteisön tekopyhyys näyttää olevan rajaton Israelin tapauksessa. Egyptin päätöslauselma viittasi useisiin aiempiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin oikeuttaakseen kritiikkinsä Trumpin Jerusalem-tunnustuksen suhteen. Mikään näistä päätöslauselmista ei viittaa siihen, että palestiinalaisarabeilla olisi mitään oikeuksia alueeseen, josta kansainvälinen yhteisö puhuu Länsi-Jerusalemina. Jokainen niistä rauhan ehdotuksista, joista molemmat osapuolet ovat keskustelleet viimeisen 25 vuoden aikana, on pitänyt itsestään selvänä, että Jerusalemin länsiosat kuuluvat Israelille. Eniten hyväksyntää keränneet ns."Clinton-parametrit" jopa ehdottivat uutta rajaa idän ja lännen välillä.
 
Kun Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, hän nimenomaan totesi, ettei hän puhu rajoista. (Tämä oli suuri virhe tämän raportin kirjoittajan mielestä, mutta niin hän sanoi.) YK:n turvallisuusneuvostossa ei siis ollut tarvetta äänestää. Trump ei tehnyt mitään, mistä Iso-Britannia, Ranska tai jopa Kiina, Venäjä, Egypti, Ruotsi, Japani, Italia ja muut turvallisuusneuvoston jäsenet eivät olisi samaa mieltä: Jerusalemin länsiosat tulevat kuulumaan Israelille.
 
Myöskään Isolla-Britannialla, jolla on moraaliseksi ja kaunopuheiseksi väitetty kanta siitä, että "Jerusalem on israelilaisten ja palestiinalaisarabien yhteinen pääkaupunki", ei ollut mitään tunnonvaivoja viime vuoden äänestyksessä, jossa se puolsi kantaa, jossa annettiin palestiinalaisarabeille koko Vihreän linja itäpuoli, Itä-Jerusalem mukaan lukien. Mutta läntisten osien tunnustamista Israelin osana oli mahdotonta hyväksyä. Tällaiselle käyttäytymiselle on sana: tekopyhyys.
 
Tämän tekopyhyyden voi paljastaa tarkemminkin. Jerusalemin oikeudelliseen taisteluun on voimakkaasti vaikuttanut YK:n äänestys 29. marraskuuta 1947. Tuolloin Jerusalem erotettiin tulevaksi kansainväliseksi alueeksi. Omistusoikeus ei ollut sen enempää arabeilla kuin juutalaisillakaan. Kun arabit alkoivat hyökätä juutalaisia ​​vastaan, kansainväliset omistajat eivät kuitenkaan ilmaantuneet paikalle puolustaakseen kaupunkia, joten tilanne päättyi siihen, että kaupunki jaettiin niiden kesken, jotka siitä taistelivat: Israelin ja Jordanian. Tämä tilanne jatkui siihen saakka, kunnes Israel valloitti koko kaupungin puolustussodassa vuonna 1967. Huolimatta siitä, että kansainvälinen yhteisö ei nostanut kättään puolustaakseen kaupunkia, se pitää nykyään edelleen oikeutenaan sanoa sanansa kaupungin tulevaisuudesta.  
 
Mielenkiintoista on se, että sama YK:n päätös vuodelta 1947 sisällytti myös Beetlehemin tähän kansainväliseen vyöhykkeeseen.  Mutta yllätys, yllätys, sinnekään ei ilmestynyt kansainvälistä armeijaa, joten Jordania miehitti Beetlehemin laittomasti, kunnes Israel valloitti sen vuonna 1967. YK:n turvallisuusneuvosto ei koskaan vaatinut Jordanian vetäytymistä Jerusalemista tai Beetlehemistä. Jordaniaa kohtaan ei ollut mitään kansainvälistä vastustusta. Voisiko olla, että kunhan nämä alueet eivät ole Israelin käsissä, kaikki on hyvin?
 
Maanantaina Yhdysvallat pelasti YK:n turvallisuusneuvoston nöyryyttämästä itsensä vielä kerran. Yhdysvallat ei kuitenkaan voinut estää muita 14 jäsenmaata paljastamasta tekopyhyyttään. Parhaimmillaan tämä tekopyhyys on peräisin Israelin-vastaisista asenteista ja politiikasta. Pahimmassa tapauksessa tässä ovat kyseessä antisemitistiset asenteet ja politiikka. Oletettavasti valistuneiden kansakuntien kuten Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Ruotsin, Japanin ja Italian pitäisi olla huolestuneita, kun niiden Israelia koskevat äänestystulokset alkavat muistuttaa muslimivaltioiden, roistovaltioiden ja diktatuurien äänestystuloksia. Jos näin ei ole, maailma on syvissä vaikeuksissa.
 

Lähde: Israel-raportti, Livets Ord