Valtamediassa on toistettu viimeisen vuoden aikana satoja kertoja Venäjän vaikuttaneen Yhdysvaltain presidentinvaalin tulokseen.

Todisteeksi on esitetty esimerkiksi Facebookin edustajilta saatuja lausuntoja, joiden mukaan Venäjä on julkaissut kahden vuoden aikana noin 80 000 viestiä, joilla on ollut tarkoitus vaikuttaa Yhdysvaltain politiikkaan. Yleisradio on käyttänyt uutisointinsa lähteenä Reutersia, STT:tä ja New York Timesia, jotka kaikki edustavat Ylen tavoin vasemmistoliberaalia mediamaailmaa.

Kuriositeettina muistutus siitä, että suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden ykköstuholainen ex-presidentti Tarja Halonen (sdp) istuu Reutersin eettisiä periaatteita valvovan yhtiön hallituksessa. Erillisen valvojayhtiön tarkoituksena on estää Reutersin uutisia ja markkinointia rikkomasta uutistoimiston omia riippumattomuuden ja rehellisyyden periaatteita. Tämä ei ole vitsi vaan tosiasia, josta Yle uutisoi 22.12.2015.

Halosen jälkeen presidentiksi noussut Sauli Niinistö on Uuden Suomen 23.11.2017 julkaiseman artikkelin mukaan esittänyt, että ”Suomessa alettaisiin pohtia sosiaalisen median alustojen omaa kontrollia mahdollisten valeuutisten levittämisestä”.

Niinistö viittasi Turun yliopistossa pitämässään luennossa Saksan uuteen lainsäädäntöön, jossa vihapuheen levittäjiä uhkaavat miljoonakorvaukset. Levittäjiksi voidaan katsoa esimerkiksi Facebookin tapaiset toimijat.

Samalla luennolla Niinistö vastasi turvapaikanhakijoita koskevaan kysymykseen. Niinistön mukaan EU:n jäsenmaiden tulisi jakaa turvapaikanhakijat solidaarisesti. Lausunnolla Niinistö tarkoittaa yhteisvastuuta eli tasaista taakanjakoa.

Toisin sanoen Niinistö on pakkotaakanjaon kannattaja. Tämä taas tarkoittaa, että Niinistö hyväksyy EU:n käsityksen, jonka mukaan ulkoinen toimija (EU-komissio) voi päättää kenellä on oikeus saapua ja asettua asumaan Suomeen.

Kuten muistetaan, Turun terrori-iskun jälkeen Niinistö kertoi välittömästi, että Suomi ei voi aloittaa rajavalvontaa, koska siinä tapauksessa Suomi sulkeutuu ja käpertyy itseensä.

Samassa yhteydessä, suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa Niinistö totesi, että Suomella on velvollisuus noudattaa kansainvälisiä sopimuksia pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyen. Sen sijaan Niinistö ei kertonut, että EU-direktiivin perusteella Suomella olisi ollut syksyllä 2015 oikeus aloittaa rajatarkastukset ja ottaa säilöön joka ainoa tulija, jonka motiivi TAI henkilöllisyys on hiukankaan epäilyksenalainen.

Lausunnoillaan Niinistö asettui tukemaan hallituksen erittäin haitalliseksi ja vaaralliseksi osoittautunutta maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Politiikan seurauksia ovat olleet terrori-isku (kaksi murhaa ja kahdeksan haavoittunutta), miestappo, satoja raiskauksia ja seksuaalisia ahdisteluja, varkauksia ja ryöstöjä.

Rajavalvonnan aloittamista koskeva direktiivi kertoo seuraavaa:

”Jos alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu jäsenvaltiossa vakava uhka, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin rajoitetuksi, enintään 30 vuorokauden ajaksi tai, jos vakava uhka kestää pitempään kuin 30 vuorokautta, sen arvioidun keston ajaksi. Sisärajoille väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto eivät saa ylittää sitä, mikä on uhan vakavuuden vuoksi ehdottoman välttämätöntä.”

Säilöönottoa koskevassa direktiivissä todetaan esimerkiksi näin:

"Hakija voidaan ottaa säilöön

-jotta voidaan määrittää tai varmentaa henkilön henkilöllisyys tai kansalaisuus

-jotta menettelyn yhteydessä voidaan tehdä päätös hakijan oikeudesta tulla alueelle

-kun se [säilöönotto] on tarpeen kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vuoksi"

Suomeksi sanottuna presidentti Niinistö puhui palturia väittäessään, että ”Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse”. Suomi voi ”sulkea rajan” (aloittaa rajatarkastukset), jonka useat EU-maat ovat jo tehneet aloittamalla sisärajojen valvonnan. En ole kuullut, että ne olisivat käpertyneet itseensä tai että niiden ulkomaankauppa olisi tyrehtynyt.

Todellisuudessa Suomi voi sulkea rajansa (aloittaa rajatarkastukset) ja ottaa säilöön joka ainoan tulijan niin pitkäksi ajaksi, että tulijan motiivi ja oikea henkilöllisyys saadaan selville. Tosiasioiden selvittyä maahan pyrkivä joko passitetaan takaisin tulosuuntaan tai hänet ohjataan suomalaiseen yhteiskuntaan hallitusti.

Nykyisellä metodilla kumpikaan vaihtoehto ei ole toteutunut edes tyydyttävällä tavalla, kuten a) rikostilastojen, b) betoniporsaiden, c) rekkojen, d) yhteiskunnassa vaeltavan epämääräisen ulkomaisen aineksen ja e) kasvaneen terroriuhan perusteella tiedetään.

Sen sijaan, että Niinistö puolustaa hallituksen käytäntöjä, hänen pitäisi arvojohtajana asettua kansalaisten puolelle, jota hän ei ole tehnyt sen lisäksi, että käy pelaamassa ”pipolätkää” pikkupoikien kanssa. Tai puolustaa tummapintaista Valtteria, jonka bussipysäkki-tarinaa ei ole edelleenkään todistettu millään tavoin markkinoinnin ammattilaisena ja Ylen toimittajien ystävänä tunnetun äidin lausuntojen lisäksi. Äiti ei ollut paikalla vaan perusti sanansa poikansa puheeseen.

Moni on kokenut viimeisen parin vuoden aikana, että Niinistö ei ole asettunut kansalaisten asemaan, kuten hyvälle presidentille kuuluu. Sen sijaan hän on ollut hallituksen äänetön yhtiömies, joka lyö hyväksymisleiman lähes kaikkiin hallituksen päätöksiin, vaikuttivat ne kansalaisten terveyteen, turvallisuuteen tai oikeuskäsitykseen kuinka negatiivisesti hyvänsä.

Entä miten toimii Facebook, joka jakaa määrämittaisia (yksi päivä, seitsemän vuorokautta, 30 vuorokautta) käyttökieltoja henkilöille, joiden kirjoitusten katsotaan rikkovan ”yhteisönormeja”.

Millaiset henkilöt ja asiat ovat Facebookin sensuurin kohteena? Varmoja tapoja päästä fb-kontrollin alle ovat esimerkiksi islamin kritisointi sekä positiivinen suhtautuminen Trumpin päätöksiin tai Vaihtoehto Saksalle –puolueeseen (AfD).

Facebookin kyseenalaisesta roolista avoimen viestinnän ja tiedonvälityksen estäjänä saa erinomaisen kuvan katsomalla haastattelun, jossa fb:n sensuuriyksikön palveluksessa ollut saksalaisnainen kertoo kokemuksistaan. Suomeksi tekstitetty haastattelu kannattaa ehdottomasti katsoa loppuun asti ymmärtääkseen millaisessa maailmassa elämme. 

Yleisradion roolista tiedon pimittäjänä ja vääristäjänä olen kirjoittanut useita blogeja, joista löytyvät myös linkit ja todisteet Ylen harhaanjohtavaan uutisointiin tai pimitykseen, jos uutinen on sotinut Ylen maahanmuutto- ja monikulttuuriagendaa vastaan.

Kuin pisteeksi iin päälle Yle nimitti toimittaja Elina Ravantin Ylen uuden Journalismin akatemian päälliköksi. Tehtävässään hän aloittaa 1.2.2018.

Journalismin akatemian tehtävänä on Ylen mukaan laajentaa [Ylen] journalistien osaamista sekä vahvistaa journalistisia standardeja ja etiikkaa.

Ravantti toteaa haluavansa ”olla tukemassa Ylen ammattilaisia, kun he taistelevat näitä voimia vastaan mahdollisimman laadukkaalla ja luotettavalla journalismilla”.

”Näillä voimilla” Ravantti tarkoittaa valeuutisia ja sosiaalisen median algoritmeja. Algoritmeista puhuu myös saksalainen nainen kertoessaan yllä mainitulla videolla Facebookin sensuurista.

Way to go Elina Ravantille, jonka mielestä sveitsiläiset äänestivät täysin väärin torpatessaan avoimen maahanmuuton vuonna 2014. Samalla sveitsiläiset päättivät, että sveitsiläiset asetetaan ulkomaalaisten edelle työnhaussa. Ravantin artikkelin otsikkona on Sveitsiläisten Impivaara.

Ravantilla on lähtökohtaisesti asenne, joka estää häntä tuottamasta hyvää uutisjournalismia. Uutisjournalistin tehtävä ei ole kertoa mielipidettä vaan ainoastaan se, mitä oikeasti tapahtuu tai millaisia päätöksiä tehdään. Ravantti on tyypillinen nykyajan toimittaja, joka haluaa lyödä uutiseen puumerkkinsä osoittaakseen kuinka hyvä ihminen on.

Kuten on uutisoitu, Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan moneen asiaan, mitä maailmalla tapahtuu. Varmasti näin on, en epäile tätä sekuntiakaan. Keinoja kaihtamatta, kuten vuosikymmenien saatossa on nähty.

Mutta missä viipyy Yleisradion ja monen muun median laaja artikkeli länsimaiden vaikuttamisyrityksistä, siitä, millä tavoin eri mieltä olevat ajetaan lännessä nurkkaan samalla, kun suodatetaan näkyville vain tietoa, joka palvelee omaa agendaa? Tällainen toiminta tuo mieleen DDR:n ja Neuvostoliiton, jonka perilliseltä EU alkaa yhä enemmän näyttää paitsi rakenteellisesti myös pakkopolitiikkaa ja sensuuritoimintaa luodessaan.

Kuinka rehelliseksi toimijaksi Yleisradio kokee itsensä vaietessaan laajoista, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista Saksassa ja Ruotsissa? Entä miksi Yle viestii hyvin yksipuolista kuvaa Unkarista, joka pyrkii suojelemaan omia kansalaisiaan islamin vyöryltä?

On kymmeniä kysymyksiä, jotka odottavat vastauksia, joita ei luultavasti koskaan saada. Tai jos saadaan, ne saadaan vaiheessa, josta on hyötyä vain historioitsijoille ja historiasta kiinnostuneille.

Länsimaailma saattaa olla tiedonvälityksen suhteen avoimempi kuin muutama vuosikymmen sitten. Ikävä kyllä, samaan aikaan länsimaat ovat tekemässä juuri sitä, mistä ne kritisoivat sosialismin kovan kouran alla olleita maita viime vuosisadalla.

Sensuuri, pelottelu, vihapuhekuulustelut, näytösoikeudenkäynnit, valtamedian liitto johtavien poliitikkojen ja puolueiden (The Puolue) kanssa ja mitä kaikkea muuta, josta totalitarismistaan tunnetut sosialistimaat olivat ja ovat tunnettuja?