Sen jälkeen kun presidentti Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi joulukuun alussa, Gazan terroristijärjestöt ovat ampuneet kymmeniä raketteja ja kranaattiammuksia Israelia kohti. Kaikki raketit eivät päätyneet Israeliin, vaan räjähtivät Gazan sisällä, ja siksi julkaistut luvut vaihtelevat. Eri terrorijärjestöt, ennen kaikkea Islamilainen jihad, ovat kuitenkin tulittaneet Israelia kohti yli 30 kertaa viime kuussa.
 
Useissa paikoissa lähellä raja-aitaa esiintyy lisäksi väkivaltaisia protesteja erityisesti perjantaisin. Palestiinalaisarabinuoret yrittävät sabotoida raja-aitaa, kun taas toiset käyttävät linkoja ampuakseen lasikuulia päin israelilaisia sotilaita. Koska joissakin kohdissa etäisyys on vain 40 metriä, lasikuulat ovat yhtä kuolettavia kuin luodit. Läheisissä vartiotorneissa aseistetut Hamasin jäsenet pitävät kuitenkin huolta siitä, etteivät mielenosoitukset ryöstäydy irti käsistä. Hamas tukee innokkaasti mielenosoittajia, mutta haluaa myös estää suuremman yhteenoton Israelin kanssa.
 
Samalla Gazan humanitäärinen tilanne pahenee. On puutetta vedestä ja sähköstä. Työttömyysluvut ovat korkealla, ja vaikka ruokaa olisi saatavilla, ihmisillä ei ole varaa siihen. YK lieventää osittain kärsimystä UNWRA:n kautta, mutta tilanne on lähenemässä kriittistä pistettä.
 
Pettymys ja turhautuminen on syvää myös siksi, että Fatahin ja Hamasin syksyllä allekirjoittaman sovintosopimuksen piti johtaa tilanteen paranemiseen Gazassa. Odotettiin, että palestiinalaishallinto olisi tuonut rahaa ja antanut työtä. Mutta palestiinalaishallinnon johtaja Abbas vaatii täyttä kontrollioikeutta Gazasta mukaan lukien Hamasin aseista ennen kuin hän kaataa sinne rahaa. Hamas ei tietenkään halua tätä, koska se vetäisi maton sen olemassaolotarkoituksen alta – mikä tarkoitus on pyrkiä tuhoamaan Israel. Samaan aikaan molemmat osapuolet antavat ihmisten kärsiä.
 

Kommentti

Gazassa kärsitään. Jos tähän ei tule parannusta, tilanne saattaa kohta räjähtää. Hamas yrittää ohjata turhautumista Israeliin ja palestiinalaishallintoon päin, mutta todellisuudessa se on itse Gazan korkein päätäntäelin. Siksi tilanne on uhka sen hallinnolle.
 
Hamas yrittää matkia Libanonin Hizbollah-terroristijärjestöä. Hizbollah on jättänyt kansalaisista huolehtimisen hallituksen käsiin, kun se itse keskittyy sotilasvoiman kasvattamiseen. Abbas ei kuitenkaan halua jakaa valtaa Hamasin kanssa, sillä se veisi pohjan pois hänen vaatimukseltaan olla "koko Palestiinan alueen presidentti". Juuri tähän tilanteeseen ollaan nyt pysähdytty: kumpikaan puoli ei halua antaa periksi.
 
Jos Gazan väestö lopulta nousee Hamasia vastaan, terroristijärjestö luultavasti yrittää suunnata haasteen toisaalle hyökkäämällä Israelia vastaan. Kansainvälinen media tulee sitten Hamasin avuksi suuntaamalla huomionsa Israelin reaktioon. Gaza saa maailman sympatian puolelleen, ja Hamas saa hengähdysaikaa. Hamasin ongelmana on tietenkin se, että seuraava suuri yhteenotto Israelin kanssa saattaisi hyvinkin johtaa järjestön eliminointiin. Israel on tullut pisteeseen, jossa kansa vaatii raketti-iskujen loppumista ja siis lopullista voittoa.
 
Kansainvälisen mediassa puolestaan hyvin harvat välittävät Gazasta tai Israeliin ammutuista raketeista. Ja jos konflikti puhkeaa, monikaan ei paneudu sen syihin. Mutta tulkoon tiettäväksi, että Israel etsii yhtä asiaa Gazasta: rauhallisia rajoja. Ongelmana on se, että Hamas istuu noiden rauhallisten rajojen avainten päällä.

Lähde: Israel-raportti, Livets Ord