Blogi: Juha Ahvio, ti 09.01.2018 17:58

Mistä on kysymys Trumpin ja Bannonin vastakkainasettelussa?

Amerikkalaisen journalistin ja kirjailijan Michael Wolffin juuri ilmestyvä Donald Trumpin Valkoisen talon sisäpiiriasetelmia kuvailemaan pyrkivä teos on jo ennen virallista ilmestymistään saanut aikaan laajan kohun USA:ssa ja kansainvälisesti. Brittiläiset ja amerikkalaiset liberaalilehdet toivat julkisuuteen joitakin lainauksia kirjasta, johon kootut haastattelut ja lausumat ovat peräisin presidentti Trumpin ensimmäisen hallintovuoden ajalta. Kirjalainausten aiheuttama kohu on syntynyt ennen kaikkea niistä muutamasta tekstinkohdasta, joissa Wolff muotoilee Trumpin Valkoisen talon entisen päästrategin ja konservatiivivaikuttaja Stephen K. Bannonin lausahduksia.  

Näissä lausahduksissa Bannon ilmaisee vahvaa kritiikkiä presidentti Trumpin lähipiirin vaikuttajia kuten Jared Kushneria ja Donald Trump Junioria kohtaan. Wolffin kirjan kohutut Bannon-lainaukset liittyvät Bannonin jo aiemminkin julkisesti tunnettuihin sanomisiin siitä, että Donald Trump Juniorin osallistuminen presidentinvaalitaistelun meneillään ollessa yhteisiin keskusteluihin venäläisen juristin Natalia Veselnitskajan kanssa on ollut arvostelukyvyttömän tyhmää, koska Veselnitskaja oli todellisuudessa Hillary Clintonin kampanjatoimijoiden täky, jolla Trumpin kampanjaväkeä yritettiin saada juuri sellaiseen tilanteeseen, johon vedoten voitiin aloittaa Trump-toimijoiden Venäjä-collusion -syyttely.   

Mutta että tällainen Donald Trump Juniorin ”tyhmyys” olisi ollut "treason" eli maanpetos, kuten Michael Wolffin kirjan mukaan Bannon on sanonut ja jonka lausahduksen perusteella presidentti Trump ilmoitti katkaisevansa välinsä Bannoniin ja haastavansa Bannonin edesvastuuseen sanomisistaan, on kokonaan toinen kysymys, kuten on sekin, onko Bannon todella käyttänyt tätä treason-termiä? Michael Wolff toki väittää näin, mutta pitääkö Wolffin väite paikkansa? Kirjailija Michael Wolffin journalistinen tyyli ja luova suurpiirteisyys tekevät tämän kysymyksen erittäin perustelluksi tässä yhteydessä.

Toisaalta Stephen Bannon – entinen USA:n laivaston upseeri ja sota- ja poliittisen historian tuntija – ei todellakaan ole sinisilmäinen Venäjän nykypyrkimysten suhteen ja on varoittanut sekä katteettomasta russofobiasta että myös tällaisesta naivista Venäjään ja sen asiamiehiin kohdistuvasta sinisilmäisyydestä, kuten nostaa esiin Oliver J. J. Lane ”Deplorables Don’t Have to Choose Between Trump and Bannon” Breitbart-artikkelissaan 4.1.2018.

Ei Bannonin Venäjä-aihepiirin alaan kuuluvissa näkemyksissä eikä myöskään hänen toisiin Trumpin neuvonantajiin kuten Jared Kushneriin ja hänen poliittisiin näkemyksiinsä kohdistamassa kritiikissä ole sellaisenaan mitään hämmästyttävää uutisarvoa juuri nyt.

Kysymys kuuluukin, miksi Michael Wolffin kirja tulee ulos juuri nyt ja miksi media kohdistaa erityisen kohuhuomionsa juuri tiettyihin Bannon-sitaatteihin?

Vastauksen tarjoamisen kannalta oleellinen merkitys on sillä tosiasialla, että nyt, alkaneen vuoden 2018 tammikuun viikkoina, presidentti Trumpin on pakko ratkaista lopullinen kantansa laittomaan maahanmuuttoon liittyvään niin sanottuun DACA-armahdukseen, Meksikon vastaisen rajamuurin rakentamisen aloittamiseen sekä Kiinan-vastaisiin taloudellisiin puolustustoimiin. Stephen Bannon on Trumpia jatkuvasti näihin kampanjalupausten mukaisiin ratkaisuihin kehottanut ja nyt alkavat käsillä olla viimeiset hetket tehdä totta kampanjalupauksista. Toisaalta Kushner ja muut merkittävässä asemassa Valkoisessa talossa olevat Trumpin neuvonantajat ovat koko ajan pyrkineet hillitsemään Trumpia näiden lupausten täyttämisessä.

Juuri nyt Trump joka tapauksessa joutuu tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti koko USA:n tulevaisuuteen. Nyt julkisesti leimahtanut vakava vastakkainasettelu presidentti Trumpin ja hänen presidentinvaalikampanjateemansa johdonmukaiseksi konservatiiviseksi kokonaisohjelmaksi muotoilleen ja aiemmin Trumpin päästrategina toimineen Bannonin välillä palvelee hyvinkin juuri niitä vaikuttajia, jotka haluavat lopullisesti vieroittaa presidentti Trumpin ja republikaanisen puolueen siitä kansalliskonservatiivisesta ja niin kutsutusti populistisesta ohjelmasta, jota Bannon on voimallisesti pitänyt esillä ja johon sitoutuen Trump voitti vaalit.

Juuri nyt, USA:n kansalliseen tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttavien presidentillisten päätösten aattona, on kansalliskonservatiivista ohjelmaa vastustavien ja globalistisesti asennoituvien tahojen edullista pyrkiä lietsomaan sekä epäsopua konservatiivikentän keskuuteen että presidentti Trumpin haluttomuutta toteuttaa sitä ohjelmaa, jota nimenomaan Bannon on pitänyt USA:lle elintärkeänä.   

USA:n konservatiivikentällä vallitsevaa tilannetta kuvaa hyvin S. A. Miller artikkelissaan ”As Trump-Bannon blood feud erupts, battle begins for loyalty of base” The Washington Times -julkaisussa 3.1.2018. Paljastava avainlause on tässä artikkelissa lainattu republikaanisen puolueen strategin Ford O’Connellin toteamus:

”Valtavirran republikaanit ovat iloisia, koska Trump näkee nyt, että Bannon on ollut rasite koko ajan…”

Kansalliskonservatiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna sellainen tilanne, jossa valtavirran republikaanit nyt yllättäen ovatkin ”iloisia” inhoamansa Trumpin toimista, on perin arveluttava. Viitatussa artikkelissa lainattu Bannonin Trump-henkisellä MAGA- eli Make America Great Again -hashtagilla varustettu Twitter-twiitti on myös syytä noteerata:

”Tämä [Michael Wolffin kirjasitaattiuutisointi] on totaalista ja asiayhteyksistään irrotettua valeuutisointia (total Fake News), älä usko liberaalia propagandakonetta!”

On perusteltua olettaa, että nyt meneillään olevassa Michael Wolffin kirjaan liittyvässä kohussa ja sen seurauksena mahdollisesti syntyvissä konservatiivivaikuttajien lopullisissa välirikoissa ja vastakkainasetteluissa on melkoiselta osaltaan kyse pyrkimyksestä estää Trumpin kampanjaohjelman mukaisen politiikan toteutuminen ja hajottaa Trumpin konservatiivikannattajien rivit.

Stephen Bannon ei tällaista hajottamista halua eikä toivo. Kuten Breitbartin Lontoon-päätoimittaja Raheem Kassam tuo esiin edellä viitatussa Breitbart-artikkelissa, Trump ja Bannon ovat perimmiltään samalla puolella; amerikkalaisten konservatiivien ei pidä nyt lähteä mihinkään keinotekoisiin vastakkainasetteluihin eikä tällaisen mukaiseen puolten valitsemiseen, ei siitäkään huolimatta, että Trump itse jo reagoi täyslaidallisen vahvasti Bannonia vastaan.  

Mutta Trumpin on pidettävä kiinni kampanjaohjelmastaan, sitä Bannon haluaa. Ja tätä haluaa myös se laaja kansalliskonservatiivinen ruohonjuurikenttä, jonka äänillä Trump pääsi Valkoiseen taloon.

Trump on tähän mennessä toteuttanut jo useitakin vaalilupauksiaan, mutta jos Trump ei tosiasiallisesti toteuta USA:n tulevaisuuden kannalta kaikkein ratkaisevimpia avainlupauksiaan laittoman maahanmuuton pysäyttämisestä ja laittomien palauttamisesta, Meksikon-vastaisen etelärajan laittoman ylittämisen tehokkaasti estävästä muurista ja USA:n teollisuutta ja työläisiä puolustavista ja Kiinan käymän avoimen kauppasodan pysäyttävistä riittävän kovista talouspoliittisista vastaliikkeistä, on hän käytännössä tehnyt kampanjalupauksensa ja America First -ohjelmansa tyhjäksi ja mukautunut kiltisti juuri siihen Washingtonin ”suo-olioiden” (swamp creatures) eli globalististen raha ratkaisee -valtavirtarepublikaanien tavanomaiseen poliittiseen menoon ja vehkeilyyn, jonka lopulliseksi kuivattamiseksi konservatiivinen ruohonjuurikenttä Trumpin presidentiksi äänesti.

Juuri nyt Trumpin hallinnon globalistiset ja kaiken aikaa Bannoniin ja hänen edustamaansa kansalliskonservatiiviseen ohjelmaan kriittisesti ja vihamielisestikin suhtautuneet neuvonantajat – joiden painostuksen tuloksena Trump jo aiemmin erotti Bannonin Valkoisen talon johtoryhmästä – pyrkivät voimakkaasti vieroittamaan Trumpin kampanjalupaustensa mukaisesta ”populistisesta” politiikasta ja siirtymään ”maltillisille” linjoille pohjustaakseen vuoden 2020 uudelleenvalintaohjelmaansa, kuten selviää Mike Allenin 3.1.2018 Axios-artikkelista ”Politics: Trump’s 2020 strategy”.    

Bannonin huoli ei siis ole tuulesta temmattu.

Sekä Bannonia että Trumpia tukenut konservatiivinen miljardöörirahoittaja Rebekah Mercer ilmoitti nyt meneillään olevan kohun vuoksi ottavansa etäisyyttä Bannoniin mutta jatkavansa Trumpin tukemista. Kuitenkin, kuten ilmenee Washington Post -artikkelista 4.1.2018 ”Mercer issues rare public rebuke of former ally Bannon”, myös Mercer kaikesta huolimatta haluaa, että Trump jatkaa nimenomaan vaaliohjelmansa – joka oli pitkälti Bannonin käsialaa – toteuttamista. Bannonin tapaan Mercerkin haluaa siis tukea vaaliohjelman mukaista Trumpia.

Keith Koffler puolestaan muistuttaa, aivan oikein, artikkelissaan ”Steve Bannon Is Not Done Yet” Politico -julkaisussa 4.1.2018, ettei myöskään Stephen K. Bannonin peli ole suinkaan vielä pelattu. Bannonin ajattelua perusteellisemmin ymmärtääkseen kannattaa tutustua Keith Kofflerin teokseen Bannon: Always the Rebel (Regnery, 2017).

Palaan tähän aihepiiriin ja valotan laajemmin sen taustoja ja merkitystä Patmos-talon Savenvalajan pajan 15.1.2018 tilaisuuden luennossani

 

Juha Ahvio ti 09.01. 17:58

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Mistä on kysymys Trumpin ja Bannonin vastakkainasettelussa?

ti 09.01. 17:58

Jeesus Kristus on Herra myös jouluna 2017

pe 22.12. 14:35

USA:n presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi

pe 08.12. 13:21

Trumpin politiikka ei edistä Venäjän strategista etua

su 03.12. 13:19

Trumpin politiikka ei edistä Venäjän strategista etua

su 26.11. 15:13

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11. 16:34

Isänpäivä on edelleen isänpäivä

su 12.11. 11:04

Ajankohtainen Vaarallinen vihreä valhe -kirja ilmestyy

ma 06.11. 17:31

Martin Luther ja evankelisen uskonpuhdistuksen 500-vuotinen perintö

su 29.10. 11:06

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla

su 08.10. 18:14

blogit

Vieraskynä

Gazan rintamalta kuuluu kyllä jotakin

to 04.01.2018 16:15

Juha Ahvio

Mistä on kysymys Trumpin ja Bannonin vastakkainasettelussa?

ti 09.01.2018 17:58

Professorin Ajatuksia

Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus

to 18.01.2018 16:15

Jukka Hankamäki

Gallup-kannatusten salaisuus

ke 17.01.2018 18:42

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Feminististä ei ole miesliikkeen johtoon

pe 05.01.2018 08:15

Arto Luukkanen

Tänään Ylessä: matelevaisuuden huippu?

ma 15.01.2018 16:49

Mika Niikko

Toinen kierros konservatiivien käsissä

to 18.01.2018 16:21

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Vuosi 2017 ja terroriunohdusteollisuuden nousu

la 30.12.2017 11:36

Heikki Porkka

Ruotsi on ihmiselle EU:n vaarallisin maa

ma 15.01.2018 19:37

Olli Pusa

Onko Ruotsi menetetty maa?

to 18.01.2018 20:16

Alan Salehzadeh

Ääri-islamisteissa on myös naisia, ja he pystyvät miehiä tehokkaammin radikalisoimaan lapsia

ke 03.01.2018 19:52

Janne Suuronen

Sauli Niinistö uudenvuodenpuhe ja ilmastonmuutos

ma 01.01.2018 17:10

Reijo Tossavainen

Huhtasaaren poliittinen ajojahti on perusteeton

to 18.01.2018 09:58

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Vuoden 1918 sodan syyt

to 18.01.2018 16:16

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49