Blogi: Timo Vihavainen, ma 15.01.2018 16:47

Näkökulma naapurista

Naapurin puolelta katsoen

 

Petroskoin yliopistossa tehdään parasta Suomen historian tutkimusta Venäjällä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on ainoa paikka, jossa tukijat osaavat suomea ja ruotsia. Niitä heille opetetaan samassa ohjelmassa kuin historiaa.

 Ilman kielen osaamista historiaa taas on mahdotonta tutkia. Suomen historiaa tutkittaessa tarvitaan suomen lisäksi myös ruotsia, välttämättä.

Niinpä myös paikallinen skandinavistien aikakauskirja Альманах североевропейских и балтийских исследований / Nordic and Baltic Studies Review on syytä ottaa vakavasti.

Sen uusin numero 2/2017 sisältää myös sosiologisen kyselytutkimuksen nykykarjalaisten tai siis Karjalan tasavallan asukkaiden Suomea koskevista käsityksistä: http://nbsr.petrsu.ru/journal/article.php?id=785.

Sivumennen sanoen: UM teetti viime kesänä Levada-keskuksella tutkimuksen venäläisten Suomi-kuvasta. Edustava otos sisälsi eri alueilla asuvia venäläisiä, joista suurella osalla tuskin oli mitään Suomi-suhdetta.

Tässä yleisvenäläisessä tutkimuksessa vastaajista 68% suhtautui Suomeen myönteisesti, kymmenen prosenttia kielteisesti ja loput eivät osanneet sanoa.  Maidemme välisiä suhteita piti 67% hyvinä ja rauhallisina, 16% arveli niitä viileiksi tai jännittyneiksi ja 0,2 prosenttia peräti vihamielisiksi.

Mielestäni tulos on kohtuullinen. Sitähän voinee verrata tutkimuksiin suomalaisten Venäjä-asenteista, jotka muutaman viime vuoden aikana ovat jonkin verran viilenneet, joskaan ei varmasti niin paljon, kuin ns. laatulehtemme haluaisivat.

Koko Venäjä on varsin suuri ja luulen, että monen mielestä saattaa olla kiinnostavampaa tietää, mitä meistä ajatellaan ja tiedetään Pietarissa ja muualla lähialueilla.

Seuraavassa nyt siis muutamia poimintoja yllä mainitun, Karjalan tasavallassa tehdyn ja paikallisessa tieteellisessä aikakauskirjassa julkaistun tutkimuksen tuloksista.

Kuten kunnon sosiologiset tutkimukset yleensä, tämäkin luokittelee vastaajat myös erilaisten taustamuuttujien mukaan. Ikä, sukupuoli, koulutus- ja tulotaso, kokemukset Suomesta, yhteydet sinne ja vastaavat seikat ovat tietysti kiinnostavia, kun vastauksia tulkitaan.

Otoksesta 35 prosenttia ei ollut käynyt Suomessa, mutta 19 prosenttia kävi ”säännöllisesti” ja 33 prosenttia oli käynyt usein, joten useimmilla oli kokemusta, mistä puhua. Mikähän muuten lienee Venäjällä käyneiden suomalaisten tämänhetkinen osuus väestöstä?

Vastaajista kahdeksalla prosentilla ei raha tehnyt lainkaan kiusaa, vaan he saattoivat kuluttaa, miten halusivat. Lopuista myös useimmat pitivät toimeentuloaan kohtuullisena tai ”keskinkertaisena” ja vain kolme prosenttia katsoi ansaitsevansa ”alle keskitason” ja joutuvansa tinkimään jopa ruuasta. Vaikuttaa siis siltä, että köyhimmät yleensä jättivät kyselyyn vastaamatta. Toisaalta kannattaa muistaa, ettei rajan takaisessa Karjalassakaan ihan niin köyhästi eletä, kuin moni kuvittelee.

Suomessa käymisen yleisimpiä syitä olivat ostosmatkat ja turismi, mutta peräti 49 prosenttia esitti syyksi myös käynnin tuttavien tai sukulaisten luona. 28 prosentilla syynä oli läpikulkumatka johonkin toiseen maahan.

Vastanneista 3 prosenttia pystyi puhumaan suomea sujuvasti ja lisäksi vielä 10 prosenttia pystyi tulemaan sillä toimeen. 87% ei siis kieltä osaa laoinkaan, mutta joka viides haluaisi sitä opiskella ja 7% on jo opinnot aloittanut. Taitaa olla parempi tilanne kuin venäjän kanssa meillä?

Tiedot Suomesta olivat yleensä peräisin tuttavilta tai sukulaisilta 43 prosentissa tapauksista ja suunnilleen saman verran lähteinä olivat toisten venäläisten(karjalaisten) kertomukset sekä tiedotusvälineet. Sosiaalisen median rooli oli hieman pienempi (36%). Kymmenen prosenttia kertoi, ettei yleensäkään ole Suomesta kiinnostunut.

22% oli sitä mieltä, että oli aiheesta (Suomesta) hyvin perillä, kun taas 12% arveli, ettei tiennyt siitä mitään. Loput 66% pitivät tietojaan vajavaisina.

41% oli huomannut, että vuonna 2017 juhlittiin Suomen itsenäisyyden satavuotisuutta, mutta peräti 50% ei osannut sanoa, mitä erikoista tuossa vuodessa oli Suomen kannalta.

Suomen osallistumisesta toiseen maailmansotaan 51% tiesi, että maa soti Neuvostoliittoa vastaan 1939-1940 ja sitten vuosina 1941-1944 oli Saksan rinnalla hyökkääjän roolissa. 32% tunsi vain jälkimmäisen seikan. 4% arveli Suomen olleen ”antifasistisen koalition” jäsen ja 2% puolueeton. 11% ei osannut sanoa.

Muista historiakysymyksistä mainittakoon, että Suomen kuulumisen aikoinaan Venäjän keisarikuntaan tiesi 57% ja EU-jäsenyys oli tuttu 77prosentille.

Ne, joilla ei ollut yhteyksiä Suomeen, tiesivät asioista paljon vähemmän kuin ne, joilla oli. Voitiin todeta kaksi ryhmää, joista toinen tunsi Suomea varsin hyvin ja toinen varsin huonosti.

Jälkimmäiseen -pienempään. ryhmään kuuluvista 93 prosenttia vastasi oikein virheelliseen väitteeseen, jonka mukaan Suomessa oli voimassa kieltolaki ja 98% siihen, että Suomella olisi Venäjän kanssa viisumivapaus. NATO-jäsenyydestä tiesi totuuden 87% ja 73% ei hairahtunut kuvittelemaan valtauskonnoksi katolisuutta.

Suomessa vallitseviksi oletettuja asioita pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, jolloin yli neljä pistettä saivat koko joukolta ympäristön suojeluun, lapsiperheiden tukemiseen ja väestön toimeentuloon liittyvät asiat.

Vähiten epäiltiin Suomea byrokraattisuudesta, korruptiosta, työttömyydestä ja valtion puuttumisesta yksityisten kansalaisten asioihin.

Kun kysyttiin eniten Suomi-kuvaan vaikuttavia asioita, olivat kärkipäässä elintaso, luontoon ja ilmastoon liittyvät seikat sekä ruoat ja juomat.

Suomalaisten positiivisista ominaisuuksista kärkeen nousivat hyväntahtoisuus ja optimismi sekä kohteliaisuus, negatiivisista taas sulkeutuneisuus ja saituus. Tulkoon mainituksi, että myönteiset asiat olivat vallitsevina miltei kolme kertaa useammin kuin kielteiset.

Tunnetuimpia suomalaisia olivat Mannerheim (30%), Kekkonen (15%), Sibelius (14%) ja Lönnrot (12%), joiden jälkeen tulivat heti Ville Haapasalo(11%), Kaisa Mäkäräinen (9%) ja Mika Häkkinen (8%). Tarja Halonen, Otto Viille Kuusinen ja Tove Jansson tulivat sen jälkeen aika tasavahvoina, 7-8%.

Myös Kustaa Rovio, Toivo Antikainen ja joku dosentti, jonka nimeä en juuri nyt muista, tulivat mainituiksi.

Suomen ja Karjalan tasavallan suhteita 65% piti hyvinä ja ystävällisinä. Venäjän ja Suomen välien suhteen oltiin hieman varovaisempia, mutta myönteisten arvioiden määrä (44%) oli toki lähes neljä kertaa kielteisiä (12%) suurempi. Suhteiden tulevan kehityksen suhteen oltiin myös optimistisia.

Merkittävää kyllä, jopa suurin osa vastaajista arveli Suomen haluavan pitää Karjalaa jonkinlaisena raaka-aineita tuottavana siirtomaana, mutta samaan aikaan katsoi sen kyllä myös olevan kiinnostunut sen kukoistuksesta.

23% arveli suomalaisten unelmoivan ns. luovutetun Karjalan palauttamisesta ja saman verran oli vielä niitä, jotka olivat jossakin määrin tätä mieltä. 38% ei osannut tähän kysymykseen vastata, joten voitaneen yleisesti todeta, että asia yhäkin koetaan aika arkaluontoisena.

Joka tapauksessa yli puolet katsoi, että Suomella ja Venäjällä oli paljon yhteisiä intressejä sekä talouden että kulttuurin alalla. Politiikan alalla katsoi näin olevan 26% ja sotilaallisellakin alalla sentään 12%.

Karjalan ja Suomen suhteista käsitykset olivat tekijöiden mukaan pysyneet parikymmentä vuotta varsin samanlaisina, ainakin nuorison keskuudessa. Sitä paitsi, pantakoon merkille, nuoriso suhtautuu naapuriin erityisen suopeasti.

 Muuan silmiinpistävä seikka on tutkijoiden mukaan Karjalan tasavallan asukkaiden vähäinen tietämys Suomesta. Siihen kai liittyen moni ei ole muodostanut itselleen selvää kuvaa Venäjän ja Suomen suhteista, kuten ”ei osaa sanoa”-vastausten suuri määrä osoittaa.
Jos tämän perusteella uskaltaisi vielä jonkin oman mielipiteen sanoa, voisi se olla, että turismia ja kontakteja tarvitaan lisää molempiin suuntiin. Mainosten ja kampanjojen merkitys on tiedon hankkimisessa omaan kokemukseen verrattuna varsin vähäinen.

Mikäli minulta kysyttäisiin, sanisin, että erilaiset viisumittomat rajanylitysmahdollisuudet olisivat luultavasti hyödyllisiä. Nykytekniikalla on kyllä aivan mahdollista saada tulijoista kaikki tarpeellinen tieto pelkän passin perusteella. Kallis ja ikävä paperirahti ei kuulu tähän aikakauteen.

Venäläiset ymmärtävät itse, että heidän tietonsa Suomesta ovat vähäiset. Pelkään, ettei suomalaisten enemmistö omaa syvää tietämättömyyttään edes ymmärrä. Tämä on suuri vahinko, eikä vähiten suomalaisille itselleen.

Timo Vihavainen ma 15.01. 16:47

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Muuan aikalaiskuvaus

ti 20.02. 17:48

Määrä ja määrättömyys

ma 19.02. 10:19

Suutarikin, suuri viisas

su 18.02. 06:04

Yliopisto muutoksen kourissa

pe 16.02. 19:16

Hulluuden voidaan todeta pääseen irti, mutta selittääkö se vielä mitään?

to 15.02. 16:58

Valtio ja kapina

ke 14.02. 10:50

Rikinkeltainen taivas

ma 12.02. 17:13

Onnitteluja tuli

su 11.02. 13:02

Aisankannattamisen peruskysymyksiä

la 10.02. 14:41

Ihmemaakysymys

pe 09.02. 15:45

blogit

Vieraskynä

Onko mahdollista tehdä alueliitoksia vastoin Trumpin toiveita?

pe 16.02.2018 21:55

Juha Ahvio

Uusimman ajan ensimmäinen kansanmurha kohdistui kirkkoon ja kristittyihin

pe 16.02.2018 19:19

Professorin Ajatuksia

Suomen irakilaistamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn

ti 20.02.2018 17:42

Jukka Hankamäki

Mykistävän typerää turvapaikkapolitiikkaa

su 18.02.2018 06:11

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Sukupuolineutraali muoti - mitä se on?

ti 23.01.2018 06:34

Arto Luukkanen

Uganda-Suvi ja suomalaisen korruption sudet?

ti 20.02.2018 18:02

Mika Niikko

Toinen kierros konservatiivien käsissä

to 18.01.2018 16:21

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Avoin kirje päätoimittajille ja JSN:lle

ke 07.02.2018 16:53

Heikki Porkka

Yle, Uganda ja uutisoinnin yleinen taso

ti 20.02.2018 09:55

Olli Pusa

USA:n vaalit ja Venäjä

su 18.02.2018 11:40

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Hurstin valinta

la 27.01.2018 15:30

Reijo Tossavainen

Orpo puhuu muunneltua totuutta. Aikoinaan sitä sanottiin valehteluksi.

su 18.02.2018 14:20

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Muuan aikalaiskuvaus

ti 20.02.2018 17:48

Matti Viren

Plagiointi

pe 19.01.2018 16:36