Blogi: Timo Vihavainen, su 11.02.2018 13:02

Onnitteluja tuli

Onnea nyt sitten vaan

 

Valtioiden väliset suhteet ovat aika erikoinen asia. Jos vakuutellaan oikein kovasti ystävyyttä, saattaa se herättää epäluuloja. Esimerkiksi O.W. Kuusisen ns. hallituksen ja Neuvostoliiton välillähän suhteet olivat tällaiset, suorastaan hyvin makeat, mikä heti ilmeni jopa suurena aluelahjoituksena.

Tämä tietenkin vei koko asialta uskottavuuden. Suomalaiselle mentaliteetille on tietty epäluuloisuus, etten sanoisi vihamielisyys aina ollut tyypillisempää kuin hyväuskoisuus. Tulee ihan mieleen Nietzschen epigrammi:

Besser aus einem Holz eine Feindschaft

als eine geleimte Freundschaft

 

Ongelmana meillä onkin ollut pitää kyräily tolkullisissa rajoissa. Viime vuosina asia on taasollut aktuelli ja tuntuu, ettei mitään asiaa, joka itäiseen naapuriin liittyy, ole ns. laatulehdissä kyetty tulkitsemaan muuten kuin kielteisesti.

Jopa se, ettei Putin onnitellut Suomea puoli vuotta ennen juhlapäivää, kiirehdittiin tulkitsemaan siten, ettei hän näköjään siis anna asialle arvoa, ehkäpä ei tunnusta sen itsenäisyyttä lainkaan! Mikä häpeämättömyys!

Tämän asteinen paranoia alkaa jo kuulua lääketieteen alaan, mutta vielä pahemmalta kuulostaa kyllä se jaaritus, jota ns. sotilasasioiden kommentaattoreilta (en tarkoita sotilaita) saa kuulla. Siellä käytellään luontevasti sellaisia käsitteitä kuin ”Suomen tappaja-ohjus” ja niin edelleen.

Journalistien hengentuotteista käy ilmi, että meidän ja naapurin poikien oletetaan ilman muuta joutuvan jonnekin rintamalle vastakkain ja laskeskellaan sitten, kenellä on minkinlaista rauta ja paljonko.

Onhan tällä nyt sen verran saatu aikaan, että tietynasteista epäluuloa Venäjää kohtaan on herännyt, kuten gallupit osoittavat. Naton kannatus sen sijaan ryömii pohjamudissa. Ei se aivopesu ihan niin yksinkertaista siis ole. Jo viime sotien aikana huomattiin, että suomalaiset olivat allergisia kaikelle, mikä haiskahti propagandalle.

Se sitten siis siitä hybridivaikuttamisesta ja mitä niitä satuja Venäjän informaatiomahdista niitä liikkeellä lieneekään. Sen vaikutus esimerkiksi Suomen vaaleihin on ollut aina kovin vaatimatonta. Kyllä se meillä haistetaan ja tehdään päinvastoin.

Itseään vastaan neuvostopropaganda toimi jopa niin hyvin, että sodan aikana suomalaiset levittivät sen hulluimpia tuotteita ihan itse. Jahvetin alias Yrjö Kilpeläisen kirja Suomi Neuvostoliiton radiossa on tästä mainio esimerkki.

No, tulihan se Putinilta se virallinen tervehdys itsenäisyyden johdosta sitten kun itse merkkipäiväkin tuli. Sehän kai on normaali järjestys.

Hieman epävirallisempi asian noteeraus voidaan havaita Russkaja mysl-lehdestä, joka nykyään ilmestyy Pariisin sijasta Lontoossa ja on selkeästi Kremlin äänenkannattaja. Aikoinaanhan sillä oli kunniakas historia toisinajattelevien forumina.

En rupea sen kummemmin selostamaan Russkaja myslin vuoden 2017 tammikuun numeron sisältöä, totean vain, että se on liki kauttaaltaan Suomesta.

Kirjoittajat ovat enimmäkseen venäläisiä, mutta muutama suomalainenkin mahtuu mukaan. Sävy on hyvänsuopa, kuten tällaiseen yhteyteen toki kuuluukin. Koska koko numerolla on tietyssä määrin virallinen sävy, haistaa epäluuloinen suomalainen siinä tietenkin propagandaa ja moni tarrautuu mielessään heti sanaan ”suomettuminen”, joka on jälkijättöisesti löydetty kuvaamaan tietyn aikakauden tiettyjä ilmiöitä.

Yhä uudelleenhan sitä saa todeta, että varsinainen aivoilla ajatteleminen on ihmiselle useimmiten liian suuri rasitus ja sen takia hän turvautuukin jonkinlaisiin ajatusblokkeihin hieman samaan tapaan kuin puhuessa suolletaan valmiita blokkeja ajattelematta niiden merkitystä sen kummemmin.

Eipä tässä lehdessä näytä mitään sensaatiomaista olevan. Suomalais-venäläisiä kontakteja löytyy Aurora Karamzinista lähtien (fregatti ”Aurora” mainittu!) ja Lyyli Latukan tarinassa julkaistaan myös häntä panetelleen V. Rekolan ilmiantokirje. Latukka ammuttiin vuonna 1938, kuten niin monet muut.

Liittyyhän tähän Suomen ja Venäjän naapuruuteen siis yhtä jos toistakin. Naapureille on suurlähettiläs Kuznetsovin mukaan ominaista toisen osapuolen kunnioitus ja sen intressien pragmaattinen huomiointi ja raja kuuluu maailman rauhallisimpiin ja vakaimpiin.

Mitäpä tuohon sanomaan? Onko tämä jotenkin epäilyttävää? Pitäisikö asioihin saada radikaali muutos?

Kun itse olen konservatiivi ja jonkin verran taantumuksellinenkin (vaikka en nyt sentään mikään vihreä!), olen asiain tilaan varsin tyytyväinen enkä taida olla ainoa.

Russkaja myslin Suomi-numero saattaa monelle tuoda mieleen neuvostoajat ja sama tulee minunkin mieleeni.

Sanoisin kuitenkin, että mieleen tulevat noiden aikojen parhaat puolet, kas kun sellaisiakin oli eivätkä ne huonoja olleetkaan.

Se, mitä on ruvettu –typerästi-  meilläkin nimittämään suomettumiseksi, oli aikoinaan olennaiselta osin kotimaista perua ja ne, jotka sen saivat aikaan, voisivat suorittaa itsekritiikkiä sen sijaan, että nyt säntäävät soveltamaan samoja aivottomia mallejaan toiseen ilmansuuntaan.

Lyyli Latukka ammuttiin toki venäläisten toimesta ja siinä maassa myös luotiin se järjestelmä, joka asian teki mahdolliseksi. Jokainen järjestelmä kuitenkin vaatii myös rattaansa ja ruuvinsa. Se, joka sellaiseksi ryhtyy, saa osakseen myös vastuun seurauksista, halusipa sitä tai ei.

Timo Vihavainen su 11.02. 13:02

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44