Blogi: Vieraskynä , ke 21.02.2018 20:37

Postmodernismin kritiikki - Jordan Peterson

Miljoonat ihmiset ovat klikanneet tätä BBC:n haastattelua. Toimittaja
Cathy Newman joutui vastakkain sanavalmiin ja poliittista korrektiutta
karttavan Jordan Petersonin kanssa. He puhuivat sananvapaudesta,
palkkatasa-arvon puutteesta, yliopistojen opiskelijaprotesteita ja
postmodernismista. Newman joutui sanattomaksi, kun Peterson vaati
vasatavuoroisuutta loukkaamiseen, miksi vain feministeillä ja
gender-politiikkaa kannattavilla on oikeus hyökätä toisen mielipiteitä
vastaan. Totuuden arvo on suurempi kuin ystävällisyyden. Ei pidä
lähteä siitä, että tietyt ideologiset uskomukset ovat totta, ne pitää
voida saada haastaa. Sosiaalisessa mediassa haastattelu on synnyttänyt
lukuisia analyysejä, ja feministien uhriutumisia. Newmania on
arvosteltu ettei hän edes kuunnellut Petersonin vastauksia, paahtoi
oman ideologiansa mukaista kantaa, ja pyrki vain dominoimaan
keskustelua.

Jordan Peterson on kanadalainen 55-vuotias psykologian professori,
joka on noussut youtube-maailman seuratuimpiin esiintyjiin. Hänestä
tuli kuuluisa kieltäydyttyään käyttämästä transsukupuolisten toiveen
mukaista persoonapronominia. Pian hän veti luentotilaisuuksiinsa yhä
enemmän väkeä. Vastustajien joukot olivat myös
identiteetti-politiikkaan hurahtaneissa yliopistopiireissä suuret,
eikä aikaakaan kun hän sai niskaansa myös mediassa alt-right -leiman
mukana kaikki muutkin haukkumasanat rasistista, homofoobikosta
suvaitsemattomaan  kiihkoilijaan.

Tosiasiassa hän on liberaali konservatiivi, jonka maailmassa
hierarkiat tulisi rakentaa arvojen ja pätevyyden, ei kuten
marxilaisuudesta käsitteensä omaksuneiden postmodernistien mukaan
alistamisen ja vallan kautta. Postmodernistille arvojärjestelmä on
patriarkaatti, joka on universaalisesti sortava rakennelma.
Postmodernismi on hyökkäävää  kahdessa mielessä, se on hyökkäys
kulttuurimme metafyysistä perustaa vastaan, mikä Petersonin mielestä
on lähes sama kuin uskonnollinen pohja, ja toiseksi se hyökkää
rationalismia, empirismia, tiedettä, mielen kirkkautta, dialogia ja
yksilöllisyyden ideaa vastaan.

Elämme polarisaation aikaa. Vasemmistoliberaalit ovat halunneet
vaientaa myös Petersonin. Hän on joutunut niin feministien kuin
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureiden hampaisiin. Eivätkä
postmodernistit vain kovistele ja kiihkoile, vaan ajavat koko
kapitalistisen järjestelmän tuhoa, totalitaarista järjestelmää
ikäänkin siitä ei olisi saatu tarpeeksi opetuksia viime vuosisadalla.
Esimerkiksi Antifassa näkyy Hitlerin ymmärrys ihmisen pimeän puolen
löytymisestä ja sen käyttämisestä väkivaltaisesti toisinajattelijoita
vastaan. Peterson sanoo, että maailmamme ei ole täydellinen,
oletettuun utopiaan verrattuna siinä on säröjä, mutta kun vertaamme
sitä koko muuhun maailmaan ja ihmiskunnan historian kaikkiin muihin
yhteiskuntiin, länsi on selviytynyt hyvin.

Meidän tulisi olla onnellisia siitä, että saamme elää parhaassa
mahdollisessa sivilisaatiossa. Postmodernissa ihmisessä täytyy olla
jotain patologisesti vialla, kun ei tunne kiitollisuutta saamastaan
mahdollisuudesta, kun tuntee päinvastoin kaunaisuutta ja
ylimielisyyttä pelatessaan valtapelejään. Postmodernisteille maailma
on hobbeslainen identiteettiryhmien taistelukenttä, ryhmät eivät
kommunikoi keskenään – kaikki keskinäinen yhteydenpito on taistelua
vallasta. Innokkaasti ajettu moninaisuus ei ilmene ryhmien kautta.
Peterson kutsuu strukturalisti Jacques Derridaa (1930-2004) todella
vaaralliseksi, sosiaalitieteellisen ajattelun myrkyttäjäksi.
Yliopistot eivät tuota enää tiedettä eteenpäin vievää tutkimusta,
mistä kertoo jo se, ettei tutkimuksia lueta, vain pieneen osaan
viitataan uusissa tutkimuksissa.

Uhriutuminen on yhteiskunnassa ryhmien menetelmä saavuttaa etuja.
Länsimaat on kuitenkin yksilön vapauksien sivilisaatio, ei
sortaja-uhri-ryhmä-identiteettien maailma. Valkoinen etuoikeus ei ole
todellisuutta. Peterson sanoo, että hänelle ratkaisu on aina
yksilökeskeinen, koska muut ratkaisut ovat kollektiivisia, ja
kollektiivisilla ratkaisuilla on aina taipumus muuttua
ongelmallisiksi. Peterson on nähnyt, kuinka varsinkin nuoret miehet
janoavat hänen sanomaansa: oikeutettua  maskuliinisuutta, miehisen
patriarkaatin synninpäästöä, yksilöllisyyden kunnioitusta, vastuun
ottamisen ja merkityksellisen elämän viestiä.

Jordan Petersonin filosofia on sidottu totuuden käsitteeseen. Hänen
mielestään on tärkeää ymmärtää länsimaisen yhteiskunnan mytologisia
pohjavirtoja, ja koska emme ole niitä ymmärtäneet, olemme joutuneet
kärsimystä aiheuttaneiden ideologioiden vietäviksi. Peterson haluaa
avata länsimaisen kulttuurin tarinan piilotettua viestiä, mikä menee
vuosituhansien taakse. Läntisen sivilisaation ytimeen kuuluu periaate,
joka on vanhempi kuin juutalaisuus tai kristinusko, jonka ansio on
ollut käsitteen voimakas kehittäminen, eli Logos-idea, mikä merkitsee
suurinpiirtein johdonmukaista ja yhtenäistä ihmisten keskeistä
totuus-kommunikaatiota. Arkkityyppi-näkökulmasta logoksen toiminta on
järjestyksen saamista kaaokseen.

Peterson ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon, vaan puhuu etiikasta,
mikä ylläpitää kulttuuriamme, ja mikä perustuu Jumalan idealle, eikä
perustuksille tukea antavaa ideaa voi poistaa, koska silloin etiikan
katsotaan nousevan rationaalisesti synnytettynä. Näinhän on jo käynyt
maailmassa, missä materiaalinen menestys on filosofiaksi nostettu.
Kristinusko toi kulttuuriin omat perusteensa, muutti ne symbolisiksi
doktriineiksi, Kristuksessa ruumis tuli sanaksi, Kristuksen hahmossa
logos uudistui, mikä näkyy toimivana lisäyksenä läntisessä
kulttuurissa. Nyt olemme menettämässä uskonnon tuoman perustan, emmekä
selviä ilman sitä.

Peterson kritisoi sellaisia uusateisteja kuin Richard Dawkins ja Sam
Harris, koska heidän naiiviutensa uskonnon ja tieteen välisestä
yhteydestä on saanut heidät edistämään materiaalista
omaneduntavoittelua ja lännen kulttuurin patologiaa. Tällaiset ihmiset
näyttävät ajattelevan, että kunhan ihminen vain luopuu
tuonpuoleisuuden uskomuksista, hän vääjäämättä kulkee kohti kirkasta
rationalismia ja oppii automaattisesti yhdenvertaisuuden periaatteet.

Totuus on sellaista, mikä polttaa. Totuuden yksi tunnusmerkeistä on,
että se kuroo asiat yhteen, koetaan asioiden loksahtavan paikoilleen.
Se on kuin Platonin ajatus siitä, että oppiminen on muistamista.
Peterson näkee prosessin totuuteen henkilökohtaisena kasvun ja
muuttumisen prosessina, mikä saattaa olla ihmiselle hyvin tuskallista
läpikäytäväksi. Meidän on ylitettävä egomme saavuttaaksemme
olemassaolomme totuuden. Kun alkaa käsittää, kuinka paljon siitä,
mille on itsensä omistanut, pohjautuu valheisiin ja petokseen, tuntee
todellisuuden realisoituvan kauhistuttavalla voimalla.

Jungilaisena psykologina Peterson yhdistää tämän matkan itseen
joutumiseksi vastakkain oman varjonsa kanssa. Olemme tottuneet
kieltämään ja tukahduttamaan oman pimeän puolemme. On opittava
puhumaan omilla sanoilla, ei ideologioiden ja manipuloinnin kautta,
omien sanojen löytäminen kasvattaa vahvuutta, ja ihminen on aidosti
olemassa vasta kun on löytänyt näin itsensä. Solženitsynin sanoin, on
yksi asia, mikä on pahempi kuin kuolema, ja se on sielun kuolema.

Peterson antaa ihmisille mielellään arkielämän ohjeita. Siivoa
huoneesi, sillä huoneesi ei ole erossa psyykestäsi. Suojele itseäsi,
kuuntele ja opi, älä tunne pelkoa valinnoista, joita teet. Ei se tee
ihmisestä hyvää, että hän noudattaa vain sääntöjä. Olet paljon parempi
kuin kuvittelet olevasi. Ihminen voi nykyisin tehdä itselleen paljon
sellaista hyvää, mitä on vain tekevinään muille sosiaalisen
oikeudenmukaisuuden soturien joukoissa. Kun toimit omaksi hyväksesi,
toimit kaikkien hyväksi.

Peterson neuvoo ihmistä, kuinka kasvaa ja olla aikuinen kypsällä ja
hyveellisellä tavalla. Rehellisyys on avain sivistyneeseen käytökseen,
rohkeus ja mielenlujuus ovat oleellisia sosiaalisessa
kanssakäymisessä. Kukaan ei välty kärsimykseltä, mutta ystävät ja
perhe luovat onnellisuutta. Seksuaalisuutta ei voi irrottaa muusta
elämästä, kun kohtelee toista ihmistä vain satunnaisena kumppanina,
tulee itsekin kohdelluksi samalla tavalla. Mitä enemmän ihminen ottaa
vastuuta kantaakseen, sitä enemmän hän saa mahdollisuuksia. Peterson
julkaisi kirjan elämänohjeista ”12 rules for life: an antidote to
chaos”, joka pomppasi heti bestseller-listojen kärkeen.
 

Lähteitä:

Dale Dunn, J. 2018. Why the academic left fears and loathes dr. Jordan
Peterson. American thinker 26.1.

Documentary: A Glitch in the matrix. (David Fuller productions).
Jordan B. Peterson. Youtube 17.2.2018.

Fuller, D. 2017. Insisting on the truth in the times of chaos – Jordan
Peterson. Perspectiva 17.5.

Youtube: Jordan Peterson debate on the gender pay gap, campus protests and postmodernism

 

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.

 

Vieraskynä ke 21.02. 20:37

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Vieraskynä

Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.

tuoreimmat

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09. 22:03

Suojeleeko oikeus ns. kansanryhmää sananvapauden kustannuksella?

su 16.09. 21:32

Kaikki mielipiteet ovat sallittuja, mutta toiset ovat vielä sallitumpia kuin toiset?

su 09.09. 00:15

Miksi pedofiliasta ei saisi varoittaa?

to 06.09. 22:30

"Asian vierestä puhumisen taidonnäyte" - Puolimatkan vastine Petri Luomaselle

ke 29.08. 22:28

Trump ja muuttuva media

ke 22.08. 22:28

Puolustuksen puheenvuoro

ma 20.08. 22:44

Je Suis Alex Jones

la 18.08. 23:18

Sananvapauden puolesta

to 16.08. 22:35

"Viisi syytä, miksi olen muuttanut mieleni Donald Trumpista"

ke 08.08. 23:00

blogit

Vieraskynä

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09.2018 22:03

Juha Ahvio

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09.2018 22:46

Professorin Ajatuksia

Kusi päässä, paskat seinillä

ti 25.09.2018 21:33

Jukka Hankamäki

Moniosaajat loihtivat kaikille miehille porttikiellon omilla raiskauksillaan

ke 19.09.2018 22:12

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Peruskouluissa opetetaan fundamentalistista islamia

la 22.09.2018 20:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Venäjän sisäpoliittinen värinä

ma 24.09.2018 22:36

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Jösse Järvenpää ja Marine Le Pen kulttuurivallankumouksen uusimpina uhreina

ke 26.09.2018 13:19

Olli Pusa

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09.2018 22:35

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Vihreiden töppäilyt auttavat Petteri Orpon pääministeriksi

ke 26.09.2018 09:41

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Lukijaa palkitaan

ti 25.09.2018 21:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40