Blogi: Timo Vihavainen, ke 28.02.2018 14:22

Rajattomuuden kaamea syvyys

Onko tyhmyydellä rajoja?

 

Tyhmyys on valtava luonnonvoima, jonka voittamiseksi ihmiskunta on paljon saanut työskennellä ja kärsiä. Mitään lopullista voittoa ei kuitenkaan ole edes näköpiirissä, sillä edellisten sukupolvien saavutukset periytyvät vain osittain, kasvatuksen kautta, tai eivät ollenkaan.

Vaikka voisi kuvitella, että lisääntynyt koulunkäynti ja tiedotusvälineiden kautta tulviva informaatio vähentäisivät tyhmyyttä, eivät ne ole saaneet aikaan mitään oleellista parannusta itse ydinasiassa. Ehkäpä asia peräti on aivan päinvastoin.

Tyhmyydessä, sanan syvimmässä ja tärkeimmässä merkityksessä, ei nimittäin ole kysymys älyllisestä suorituskyvystä tai siis sen puutteesta, vaan henkisten ja muidenkin kykyjen käyttämisestä tolkuttomalla tavalla.

Generalissimus Suvorov, jota myös presidentti Kekkonen siteerasi, sanoi joskus, että pölkkypäisyys tuottaa paljon onnettomuutta ja tässä juuri on asian ydin. Tyhmyri ajaa alkuvoimaisella innolla asiaa, jonka luulee onnellistuttavan koko ihmiskunnan, mikäli se vain ymmärtää tulla tähän toimintaan mukaan.

Hänen ei tarvitse koskaan olla yksin, sillä niin suurta tyhmyyttä ei olekaan, ettei se saisi puolelleen laumaa, joka haluaa luopua omasta ajattelustaan eli heittää aivot narikkaan, kuten on tapana sanoa.

Toki kaikki tyhmyys ei ole yhtä puoleensavetävää, kaikkein suurinta suosiota nauttivat yleensä sellaiset alan kehitelmät, joissa tuomitaan vallitseva todellisuus ankarasti moralisoiden ja vaaditaan vielä menneisyyttäkin, hamaan maailman tappiin saakka, tilille siitä, ettei se ole ollut vallitsevan muodin (R-chic) mukaista.

No, eihän asiassa mitään uutta ole. Jo Aldous Huxleyn dystopiassa tarina menneisyydestä oli väännetty noudattamaan hallitsevan järjestelmän tarpeita ja George Orwell saattoi todeta, että se, joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee myös tulevaisuutta. Jokainen totalitarismi pyrkii hallitsemaan historiaa.

Menneisyys, tai pikemminkin historia, eli tarina menneisyydestä, onkin yksi tärkeimmistä taistelukentistä, jolla kulloinkin vallitseva tyhmyys joutuu kohtaamaan terveen järjen muodostaman vastarinnan ja yrittää sen murtamista.

Historia ja erityisesti menneisyydestä periytyvät dokumentit ovat kiusallinen muistutus siitä, ettei maailma ole aina ollut sellainen, jollainen sen pitäisi.

Neuvostoliiton järjestelmän Akilleen kantapäänä oli klassinen kulttuuri, jota opiskelemalla oppi piankin ymmärtämään, ettei järjestelmän vakuuttelu siitä, että se olisi ihmiskunnan suurten humanistisen perinnön oikeutettu jatkaja, voinut pitää paikkaansa.

Vapaa historiantutkimus puolestaan saattoi helposti osoittaa, ettei tarina hirveästä sorrosta ja taantumuksesta ja vallankumouksen tuomasta edistysloikasta kohti suurinta mahdollista onnentilaa voinut pitää paikkaansa.

Niinpä kriittinen historiantutkimus kiellettiin, mutta kulttuuria ja sen dokumentteja ei. Toki niitä voitiin paikoin käyttää menneisyyden mustamaalaukseen, kuten Domostroita, jossa määriteltiin perheen pään isäntävalta osana jumalallisen järjestyksen hierarkiaa.

Siinähän todettiin tähän liittyvän myös rangaistusvallan. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettu henkilö saattoikin sitten päätellä menneisyyden olleen tältäkin osin yhtä helvettiä. Siitä oli sitten kuitenkin päästy eroon, kiitos puolueen ja vallankumouksen.

Tässä Kalevalanpäivän merkeissä näyttää meilläkin, maamme päälehdessä ilmestyneen artikkeli, jossa pöyristytään Kalevalaan sisältyneiden vaimon kuritusohjeiden takia. Suorastaan joku amerikkalainen tutkija on syyttänyt kirjaa tästä syystä.

No, onhan sekin nyt kiinnostavaa, että kirjoja syytetään. Tässä on näköjään kyseessä naisvihamielisyys, mikä R-chic -näkökulmasta onkin aikamme ja maailmamme keskeinen ongelma, myös meillä, turha kiemurrella.

Onneksi Kalevala on löytänyt puolustajankin, mutta en oikein usko, että hänen sanomansa tässä esityksessä pääsee voitolle. Olennaista, katsokaas, ei ole se, että Kalevala on historiallinen dokumentti, jolla on kulttuurissamme oma asemansa, vaan se, että löydämme siitä niin sanotusti poliittisesti epäkorrekteja asioita.

Olisi varmasti turha huomauttaa, että sellaisia löydämme kaikesta menneisyyteen liittyvästä, aivan kaikesta. Sitä paitsi löydämme sellaista myös nykyisyydestä, sillä asia johtuu siitä, että tuo poliittinen korrektius on aikamme R-chic ja sellaisten ominaisuuksiin kuuluu, että ne ovat aina sovittamattomassa ristiriidassa sekä vallitseva todellisuuden, että terveen järjen kanssa.

Tiedämme kyllä, ettei menneisyys ei ole sellainen, kuin sen pitäisi parhaimmillaan olla. Eipä ole nykyisyys eikä tulevaisuuskaan, ei sikäli.

Mutta mitä sitten voisimme tehdä, että ainakin tulevaisuudesta tulisi parempi?  Pitäisikö meidän lakata lukemasta Kalevalaa, tai mikäli olemme jo lakanneet, kuten näyttää, estää sen kappaleita tulevaisuudessa joutumasta ihmisten käsiin?

Ehkä voisimme ainakin avoimesti puhua Kalevalaan sisältyvästä pahuudesta, tarkoittaen nyt perheväkivaltaa eikä esimerkiksi murhia ja tappoja, jotka kuuluvat jokaiseen kunnon lukemistoon?

Miksei perheväkivallan teemasta ole puhuttu tutkijapiirien ulkopuolella, kysyy Helsingin Sanomien kirjoittaja?

Niin, miksi? Tuntuuko sinustakin, rakas lukija, siltä, että vastuun raskas taakka lankeaa yllesi? Olemmeko me kaikki syyllisiä? Vai ovatko tutkijat erityisen syyllisiä, kun kerran tietävät, eivätkä sittenkään puhu? Kirjoittajaa voimme varmaankin kiittää siitä, että hän on paljastanut taas yhden tabun.

Mahtaako niitä kuitenkin vielä olla jäljellä? Ehkä niitä on rajattomasti?

Timo Vihavainen ke 28.02. 14:22

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Lukijaa palkitaan

ti 25.09. 21:34

Venäläisen elämän ensyklopedia

ma 24.09. 22:34

Imperialismin kanssa tanssiessa

pe 21.09. 22:40

Raakuuden koulussa

to 20.09. 22:31

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

blogit

Vieraskynä

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09.2018 22:03

Juha Ahvio

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09.2018 22:46

Professorin Ajatuksia

Kusi päässä, paskat seinillä

ti 25.09.2018 21:33

Jukka Hankamäki

Moniosaajat loihtivat kaikille miehille porttikiellon omilla raiskauksillaan

ke 19.09.2018 22:12

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Peruskouluissa opetetaan fundamentalistista islamia

la 22.09.2018 20:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Venäjän sisäpoliittinen värinä

ma 24.09.2018 22:36

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Globaalit punavihreät tutit

ti 25.09.2018 12:24

Olli Pusa

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09.2018 22:35

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Vihreiden töppäilyt auttavat Petteri Orpon pääministeriksi

ke 26.09.2018 09:41

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Lukijaa palkitaan

ti 25.09.2018 21:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40