Islam - yhdestoista vitsaus -kirjan julkistamistilaisuus vietettiin eilen, sunnuntaina Itäkeskuksessa. Kirjan on kirjoittanut norjalainen toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Hege Storhaug. Rankka kirjan nimi, mutta hienoa, että kirjaa saa silti ainakin jopa Suomalaisesta ja Prisman verkkokaupastakin - vaikka meillä on yhä uskonrauhan lakipykälä!

Kirja julkaistiin alun perin v. 2015 Norjassa - nyt kyse oli suomenkielisen version julkistamisesta. Kirjan kehotti kirjoittamaan alun perin eräs nuori sunnimuslimityttö. Storhaug on työskennellyt kaikkiaan 25 vuotta naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta. Storhaug koki, että hänen kokemuksensa muslimiyhteisöistä eri puolilta maailmaa suorastaan velvoitti hänet kirjoittamaan islamista.

Teos sai arvatenkin virallisilta tahoilta ankaran ryöpytyksen osakseen, koska siinä ei suhtauduta islamiin sovinnaisesti. Sen sijaan moni tavallinen kansalainen kertoi ostaneensa kirjan silkasta tuesta kirjailijaa kohtaan, jota kokivat kohdellun väärin. Kirjasta tuli myyntihitti ja sitä myytiin heti ensimmäisenä kuukautena 20 000 kpl siitä huolimatta, ettei sitä markkinoitu. Vuoden 2015 turvapaikanhakuaalto vaikutti menekkiin. Moni Storhaugia tukeva on kritisoinut päättäjiä siitä, etteivät nämä keskustele islamin ongelmista, vaan vaikenevat aiheesta. Storhaugin mukaan poliitikot pelkäävät kaiketi islamilaista väkivaltaa, jos käsittelevät islamin ongelmia. Tällä tiellä muutosta ei ole luvassa.

Mikä sai kirjailijan kiinnostumaan islamista alunperin? Hege Storhaug halusi oppia islamista tavattuaan 18-vuotiaan pakistanilaistytön, jonka tämän vanhemmat halusivat ampua, jos hän ei suostu menemään naimisiin serkkunsa kanssa. Storhaug järkyttyi tästä syvästi ja hän erikoistui journalistisessa työssään pakko- ja lapsiavioliittoihin, sekä sukupuolielinten silpomiseen. Toimittaja asui kaksi vuotta Pakistanissa ja koki valtavan kulttuurishokin, kun kohtasi empatian puutteen erilaisia vähemmistöjä, kuten naisia ja lapsia - heikompia kohtaan.

Aluksi Storhaugia perehdytti islamiin Pakistanissa mukava sunnitaiteilija, mutta tämä poimi rusinat pullasta ja kertoi Storhaugille vain islamin myönteisiä puolia. Taiteilijaparka oli itse naimisissa sosiopaattisen lääkärin kanssa, josta halusi epätoivoisesti avioeroa.

Tilaisuudessa oli rönsyilevä paneelikeskustelu, johon osallistui myös tunnettu ruotsalainen, somalitaustainen islam-kriitikko Mona Walter - Ruotsin ayaanhirsiali. Hän opiskelee työnsä ohella islamin historiaa. Walter oli shokissa, kun kuuli, kuinka islamin historioitsijat romantisoivat islamia Tukholman yliopistolla. Todellisuudessa esimerkiksi islamin levittäydyttyä Andalusiaan säädettiin islamilaiset nöyryytyslait muun uskoisia kohtaan.

Toisinaan väitetään, että islam vei kehitystä naisten ja lapsien osalta parempaan suuntaan esi-islamilaiseen aikaan verrattuna. Walterin mukaan yhteiskunta oli kuitenkin vapaampi ennen islamia. Naiset saivat valita, kenen kanssa harrastivat seksiä. Miehet adoptoivat naisten lapset, jos näillä oli lapsia avioiduttaessa. Lapset saivat myös äitinsä, eikä isänsä nimen ja kuuluivat äideilleen ennen islamia.

Storhaug lisäsi tähän, että ihmiset Andalusiassa juhlivat joka vuosi viimeisen muslimin karkoittamista. Olisiko tilanne tämä, jos islam olisi tuonut alueelle hyvää? Islamin edistyksellisyys perustui ilmeisesti islamin valloittamien alueiden ihmisten filosofiaan ja tieteisiin. Muslimit vain välittivät näitä eteenpäin.

Mona Walterin mukaan yliopistoilla ollaan poliittisesti korrekteja, vaikka niissä tulisi olla objektiivisia ja keskittyä faktoihin.

Mona Walter muutti Ruotsiin teini-ikäisenä v. 1994 Somaliasta. Somaliassa oli tuohon saakka ollut sosialistinen hallitus ja siksi elämä oli ollut vapaata, eivätkä tytöt myöskään pukeutuneet islamilaisittain. Maan hallitus on kuitenkin islamistisoitunut, eikä Walter ole voinut enää edes vierailla entisessä kotimaassaan, koska nykyhallitus tappaisi hänet tunnettuna islam-kriitikkona. Myös Ruotsissa Walter törmäsi maahan muutettuaan islamilaisiin vaatimuksiin esimerkiksi pukeutumisesta, mikä oli hänelle shokki, kun hän luuli tulleensa vapauden maahan. Ruotsalaista kantaväestöä kutsuttiin somaliyhteisössä vääräuskoisiksi "infidels". 

Islamissa elää Walterin mukaan voimakkaana periaate, jonka mukaan valloitetaan uusia alueita tavalla tai toisella, eikä saa integroitua. Eräs valloituksen muoto on korkea syntyvyys, joka on tunnusomaista useampine vaimoineen etenkin islamisteille. Toisaalta islamistien tulee näytellä integroituneita ja pyrkiä puolueisiin ja vaikuttaviin asemiin. Storhaug mainitsee, että Obaman hallinto palkkasikin paljon Muslimiveljeskuntaan kuuluvia työntekijöitä! Walter painottaa, ettei islam ole pelkkä uskonto. Ruotsissa ei kuitenkaan haluta Monan Walterin, eikä muiden ex-muslimien puhuvan islamin ongelmista ja syyksi Walterille on sanottu se, että tuo lisäisi ruotsidemokraattien kannatusta.

Kysyin panelisteilta lopuksi, että pitäisikö länsimaiden yrittää auttaa islamin vallan murtamisessa muslimimaissa - muuten kuin sotilaallisesti. Mona Walterin mukaan mitään ei ole tehtävissä ennen kuin muslimit itse tunnistavat ja tunnustavat profeettansa todellisen luonteen. 

Hege Storhaug mainitsi lähinnä yhteistyön lopettamisen ihmisoikeuksia rikkovien muslimimaiden kanssa ja erityisesti asekaupan lopettamisen Saudi-Arabian kanssa. Storhaug on kiinnostunein suojaamaan länsimaita islamilta ja ehdottaa ideologisia testejä maahanmuuttajille samaan tapaan, mitä USA:ssa tehtiin aikoinaan kommunismin leviämisen ehkäisemiseksi. 

Storhaugin mukaan islamistien kohdalla on unohdettava ihmisoikeudet siinä mielessä, ettei näitä päästetä maahan missään tilanteessa, koska oman maan kansalaisia on suojeltava. Islamisteja ei pidä ottaa edes kiintiöpakolaisina. Eräskin tunnettu jihadisti oli tullut kiintiöpakolaisena Norjaan ja kustannukset siitä ovat olleet valtavat.

Paneeliin myös osallistuneen tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan muslimimaihin tulisi pyrkiä vaikuttamaan, kuten Kylmän sodan aikana kommunistisiin maihin. Yhteistyötä tulisi tehdä vain edistyksellisimpien muslimimaiden kanssa.

Eräs ajatuksia herättävimpiä kommentteja tilaisuudessa oli Fortress Europen virolaisen Maria Kaljusteen järvivertaus: Monikulttuurisuus tekee järvestä laajan, mutta matalan; syvyys menetetään kulttuurista.