Blogi: Timo Vihavainen, to 29.03.2018 23:05

Yhteisen kansan maailma

Yhteisen kansan maailma

 

Perttu Immonen, Suomen rahvaan historia. Kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle. Atena 2017, 639 s.

Rahvaan silmin on tätä meidänkin maamme historiaa jo enimmäkseen katseltu aina 1960-luvulta lähtien. Se on aikaisempaan verrattuna merkittävä näkökulman muutos ja välillä jo tuntui siltä, ettei siitä enää mitään kiinnostavaa uutta heru.

Rahvaan elämä nyt oli aika köyhää, tylsää ja ennalta arvattavaa. Sukupolvi toisensa jälkeen hoiti samat perusasiat ja häipyi tästä maailmasta jättäen jälkeensä vain geeninsä, jos niitäkään.

Toisaalta, kuten vanha sananlasku sanoo, jokainen aikakausi on yhtä lähellä taivasta, tai yhtä kaukana ja sama koskee kansaluokkia. Rahvaan taholla jokainen kohtasi samat eksistentiaaliset kysymykset kuin yhteiskunnan huipulla, kieli ja ajattelu vain poikkesivat toisistaan. Yläluokat kykenivät ilmaisemaan asioita ja jättämään niistä muiston.

Suomessa on rahvaan historialle poikkeuksellisen hyvät edellytykset. Tämä koskee sekä väestökirjanpitoa että juridisia asiakirjoja. Toisaalta maastamme puuttui keskushallinto, joten tutkijoiden luonnollisena kenttänä ovat olleet juuri rahvaan ja paikallisyhteisöjen elämää koskevat asiakirjat eikä suurpolitiikka.

Järkälemäisiä, ankaralla tutkimustyöllä synnytettyjä paikallishistorioita löytyy meillä sellaiset hyllyrivit, että ne lyövät hämmästyksellä jopa suurvaltojen edustajat. Kyseessä eivät ole mitkään puolihuolimattomasti tehdyt pitäjänkirjat, vaikka niitäkin löytyy, vaan tutkimukset, jotka on otettava vakavasti.

Mutta ehkäpä kaikki oleellinen alkaa jo olla tälläkin alalla tehty? Toki ne, jotka eivät tyydy siihen tietoon, että heillä varmasti on maamme vaiheissa ollut tuhansia ja taas tuhansia esi-isiä, voivat tutkia sukulinjojaan (usein vain sitä yhtä ainoaa, miespuolista) ja katsoa, keitä suvussa nyt ainakin on ollut.

Mutta rahvaan ihmiset yleensä löytävät menneisyydestä vain rahvasta, vaikka nykyinen DNA-tutkimus paljastaneekin vielä paljon säätyläisveren injektioita, joita aiemmin on vain epäilty. Samalla menevät sitten linjat uusiksi.

Mikäli rahvaaseen kuuluvat esi-isät kuitenkin olivat kunnollisia ja maksoivat veronsa, ei heistä kovin paljon dokumentteihin jäänyt. Erilaiset lurjukset sen sijaan jättivät jälkeensä kiinnostavampaakin aineistoa. Mutta mitä itua olisi lueskella kymmenien sukupolvien kronikkaa, jossa suurin osa porukkaa todennäköisesti on ns. kunnon kansalaisia?

Perttu Immonen on löytänyt hedelmällisen tavan käsitellä näitä kelpo ihmisiä, joista harva on jaksanut kiinnostua. Hän on valinnut kolme sukua eri puolilta Suomea siten, että ne edustavat erilaisia ympäristöjä:

Kokkolan kaksikielistä rannikkomiljöötä, Rantasalmen savolaista kaski- ja rajaseutualuetta ja Sastamalan peltoviljelyyn keskittynyttä kyläyhteisöä.

Näiden alueiden elinolosuhteet ja instituutiot poikkesivat kiinnostavasti toisistaan ja ne myös kukin omalla tavallaan reagoivat niihin yhteisiin koettelemuksiin ja innovaatioihin, joita historia toi mukanaan: kyseessä olivat niin sosiaali- ja taloushistorialliset kuin poliittisen ja sotahistorian tapahtumat, kirkkoa ja uskontoa unohtamatta.

Tässä historian suuressa virrassa tulevat myös sukujen kohtalot kiinnostavammiksi ja ne osoittavat havainnollisesti, mitä tarkoitti vaikkapa Narvan taistelu yhden suvun näkökulmasta. Sitähän se tarkoitti, että taas yksi mies kuoli ja piti löytää joku tilalle.

Epäilemättä sankarikuninkaiden gloorialla oli oma merkityksensä myös rahvaan näkökulmasta. Sodat Euroopassa merkitsivät myös kurkistusaukkoa suureen maailmaan. Mutta hinta oli kova.

Katovuosien ja sotien merkitys rahvaalle on tietenkin tuttua sinänsä. Asian esittäminen tietyn suvun ja kyläkunnan näkökulmasta joka tapauksessa antaa sille lisää perspektiiviä.

Amerikan vapaussota taas näkyi Kokkolassa suurena nousukautena, jolloin terva meni kuin kuumille kiville. Kun sota loppui, se kyllä huomattiin ihan konkreettisesti jokapäiväisen elämän ehdoissa.

Hyvä idea on myös kansatieteellisen aineiston melko runsas käyttäminen ja sen sijoittaminen tiettyihin konkreettisiin aikoihin ja paikkoihin. Itse asiassa kirjoittaja tietenkin kuvittelee asioita aika lailla, mutta historiallinen mielikuvitus on täysin legitiimi asia. Liian pitkälle viety lähdepositivismi tuottaisi vain toisiinsa liittymättömiä, lukukelvottomia fragmentteja.

Kirjoittaja toteaakin, ettei hän ole ruvennut sijoittelemaan tekstiinsä sellaisia sanoja kuin varmaankin, luultavasti tai mahdollisesti. Kyllä lukija muutenkin asiayhteydestä ymmärtää, ettei kirjoittaja ole ollut joka paikassa kärpäsenä katossa, asia vain on riittävän todennäköinen muiden seikkojen takia.

Poliittinen historia riepotteli aikanaan kaikkiakin maamme alueita. Kokkolassa saatiin kokea Suomen sodan aikana esivallan vaihtuminen peräti kolmeen kertaan ja joka kerran annettiin myös uudelle esivallalle asianmukainen uskollisuudenvala.

Rantasalmella taas sijainti Turun rauhan (1743) rajalla paradoksaalisesti paransi paikkakunnan tilannetta. Sen johdosta sinne keskittyi paljon aatelista upseeristoa ja sitten myös triviaalikoulu ja kadettikoulu.

Kun raja sitten muuttui Karjalan palauttamisen johdosta 1812, entiset suuruuden edellytykset alkoivat hiipua.

Sivumennen sanoen, Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf tuli maailmaan Rantasalmelta kotoisin olleen hovitallimestari Munckin avustuksella, tarkoittaen makuuhuoneessa eikä synnytyshuoneessa annettua avustusta.

Munckin rooli asiassa on jäänyt hieman epäselväksi, mutta kirjoittaja pitää mahdollisena, että Kustaa IV itse asiassa olisikin rantasalmelaista sukua.

Niin tai näin, kovin suurta kunniaa asiasta ei koidu, ottaen huomioon kuninkaan maineettoman kohtalon.

Käyttämällä rinnakkain kolmea sukua ja kolmea aluetta kirjoittaja on onnistunut luomaan kiinnostavan ja jopa varsin tiiviisti alkuperäislähteisiin perustuvan yleiskatsauksen Suomen rahvaan historiasta.

Minua siinä kiinnosti erikoisesti Sulkavan naapuripitäjä, Rantasalmi ja joitakin pitäjille yhteisiä teemoja, kuten koulumestari Hörning, kirjassa tuleekin esille. Sulkavan tapaan myös Rantasalmi jakaantui veskansaan ja muakansaan, Edelliset jäivät Venäjän puolelle, vaikka samassa vanhassa kirkossa yhä rajan takaa käytiinkin.

Olipa sekin varsin erikoislaatuinen aikakausi, joka nykyään on suotta painunut unholaan. Savo oli ennen Vanhan Suomen palauttamista sellainen pussinperä, että se oli vaarassa taantua.

Kun yritän miettiä, mitä uutta kirjasta opin, tulevat mieleen lähinnä Munckin tapaukseen verrattavat kuriositeetit. Suuria yleistyksiä kirjassa on vältetty ja kirjoittaja päättää opuksen Suomen syntymään.

Tämä on ihan hyvä ratkaisu, lukija huomaa kyllä kehityslinjat. Tässä kirjassa suomalaisen rahvaan monet kasvot maalataan varsin kiinnostavasti, alueeseen ja aikakauteen peilattuna. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava. Suosittelen!

Timo Vihavainen to 29.03. 23:05

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44