Suomi, suklaamousse ja karkotukset

Suomi karkottaa yhden venäläisdiplomaatin vastalauseena Iso-Britannian myrkytysiskuun.

Tilanne muistuttaa Krimin valtauksen ja Ukrainan kriisin aikana tehtyjä päätöksiä. Me olimme silloin solidaarisia ja uhrasimme omat vientimarkkinamme - noin 500 miljoonaa - Ukrainan puolesta.

Asia on periaatteessa tietenkin hieno ja kaunis mutta todellisuudessa vastapakotteista kärsivät vain Suomi ja Liettua. Muut maat osasivat hoitaa vientinsä toista kautta. Markkinat jaettiin uudelleen ja Suomi sai korvaukseksi muutaman miljoonan menetetyistä markkinoista.

Vähän niin kuin lohdutukseksi.

Länsi ei silloin esimerkiksi pysäyttänyt kansainvälistä maksuliikennettä tai edes vienyt aseita Ukrainaan, että tämä täysin selvästi suvereeni maa olisi voinut puolustautua. Kun aseita ei ollut niin ukrainalaiset opiskelijat kävivät hyökkääjien kimppuun t-paikassa ja kalashnikovien kanssa. EU se sijaan antoi lausumia ja sen johtajat söivät suklaamoussea.

Sinä kesänä ukrainalaiset opiskelijat toivoivat ja uskoivat, että EU auttaa heitä. Minä muistan. Olin siellä.

Nyt tilanne on se, mitä Iso-Britannia on meille ilmoittanut. Mitään faktatietoa ei ole. Ei tutkimuksia eikä edes todisteita.

Oletetaan, että tämä kuitenkin pitää paikkaansa. Mitä Suomen pitäisi tehdä?

Näin shakinpelaajan ja Venäjän-tutkijan näkökulmasta näyttää siltä, että me teemme juuri sitä mitä joku haluaa meidän tehdä. Olisin siksi vielä pyytänyt todisteita ja tutkimuksia asiasta. Mutta kun piti ponnistaa yhteiseen rintamaan.  

Suomi todistaa tässä olevansa solidaarinen - hienoa. Mutta: kun GRU on syksyn ja talven aikana teurastanut Kiovan kaduilla SBU:n upseereita (Ukrainan turvallisuuspalvelu) niin kellään ei ole korva lotkahtanut. Syyrian Afrinissa kuoli 8 Iso-Britannian kansalaista Turkin tappamana. Mutta ei se mitään. Sellaista sattuu.

Ja ulkoministeri syö suklaamoussea.