Kuinka monet vaalit Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus ja Helsingin Sanomien poliittinen toimitus ovat hävinneet Tanskan kansankäräjävaaleista lähtien?

Tanskan kansankäräjävaalit, Puolan parlamenttivaalit, Britannian Brexit-kansanäänestys, Norjan suurkäräjävaalit, Yhdysvaltain presidentinvaalit, Hollannin parlamenttivaalit, Slovakian parlamenttivaalit, Itävallan parlamenttivaalit, Saksan liittopäivävaalit, Tsekin parlamenttivaalit, Italian parlamenttivaalit ja Unkarin parlamenttivaalit. Ainakin nämä.

Miten niin Yle ja HS ovat hävinneet?

Ylen ja Hesarin raivokkaasti haittamaahanmuuttoa ja islamin invaasiota puolustava linja on kärsinyt tappion ja maahanmuuttokriittinen rintama on edennyt kaikissa edellä mainituissa vaaleissa, jonka lisäksi EU-kriittiset ovat menestyneet useissa parlamenttivaaleissa.

Lisäksi esimerkiksi Baltian maissa (Viro, Latvia, Liettua) noudatetaan maahanmuuttopolitiikkaa, jossa ei myötäillä Suomen löysää linjaa, joka houkuttelee turvapaikanhauksi naamioitua haittamuuttoa.

Ranskan osalta on syytä huomioida, että "Ylen ja HS:n ehdokkaan", presidentiksi nousseen EU-puudeli Macronin suosio on ollut jyrkässä laskussa.

Tänä vuonna mielenkiinto suuntautuu erityisesti Ruotsiin, jossa maahanmuuttokriittinen Ruotsidemokraatit on noussut mielipidetiedustelujen mukaan maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ruotsin valtiopäivävaalit pidetään ensi syyskuussa.

Ruotsin parlamenttiin on tyrkyllä myös Ruotsidemokraatteja jyrkempää linjaa ajava AfS, jossa on mukana Ruotsidemokraateista irtautunutta väkeä.
AfS:llä on arvioitu olevan tällä hetkellä noin kahden prosentin kannatus. Ruotsin valtiopäivävaaleissa on neljän prosentin äänikynnys.

Suomen eduskuntavaalit pidetään vuoden kuluttua, mikäli hallitus ei kaadu sitä ennen.

Onko Suomi ensi kevään jälkeen edelleen Euroopan henkinen takapajula, kuten viime aikoina on ikävästi näyttänyt?

Suomi noudattaa Euroopan löysintä ja houkuttelevinta maahanmuuttopolitiikkaa.

Lisäksi Suomessa on Euroopan yksipuolisin valtamedia, jonka edustamaa linjaa on kutsuttu neuvostoliittolaiseksi. Neuvostoliittolainen linja tarkoittaa, että valtamedian rintama on hyvin yhtenäinen. Yhtenäisen linjan mukaan EU on vähintään yhtä loistokas kokonaisuus kuin Neuvostoliitto aikanaan.

Kun suomalaisen valtamedian linja toistuu kuukaudesta toiseen lähes säröttömän puhtaana EU:n ihannointina, pitäisi jokaisen järjissään olevan kansalaisen ja poliitikon miettiä millä tavoin kommunistisesta utopiasta hurmaantuneissa maissa ylistettiin aatteen ja ideologian erinomaisuutta. Ihanneyhteiskunnan loistokkuuden puhdasoppinen kehuskelu varmistettiin erilaisilla sanan- ja yksilönvapautta rajoittavilla toimenpiteillä.

Ja kas, millaisia sananvapauden rajoituksia ja toisinajattelijoihin kohdistuvia näytösoikeudenkäyntejä sekä poliisikuulusteluja pelkästään Suomessa on viime vuosina pantu toimeen?

Lopuksi muutama rivi selventämään käsitettä kansallinen herääminen.

Kansallinen herääminen ei tarkoita ulkomaalaisten karkottamista. Kansallinen herääminen tarkoittaa oman kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan kunnioittamista.

Länsimainen kulttuuri on tullut tunnetuksi suvaitsevaisuudestaan. Viime vuosina ylisuvaitsevaisuudestaan, joka on tarkoittanut useiden länsimaiden ajautumista kohti fyysistä ja henkistä rappiota samalla, kun maahan on otettu ihmisiä kulttuureista, joiden edustajilla ei ole aikomustakaan sopeutua tai jopa sulautua osaksi valtaväestön edustamaa kulttuurista päälinjaa.

Jostain syystä länsimaiden poliittiset johtajat eivät ole kyenneet toteuttamaan politiikkaa, jossa yhteiskunnalle vaaralliset ja sopeutumattomat henkilöt palautetaan lähtöruutuun tai sellaiseen maahan, joka palvelee sopeutumattomien kulttuurisia / uskonnollisia pyyteitä.

Kansallinen herääminen on terve vastareaktio, joka vahvistuu kaikkialla Euroopan alueella.

Poliitikoilla on tulevina vuosina täsmälleen kaksi vaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto on jatkaa nykyisen politiikan jääräpäistä edistämistä, toinen vaihtoehto on suunnan muuttaminen kantaväestön enemmistön haluamaksi.

Jälkimmäinen linja takaa yhtenäisemmän ja turvallisemman yhteiskunnan, ensimmäinen vaihtoehto kuljettaa kohti heikkoa ja turvatonta yhteiskuntaa.

Näissä merkeissä ja tulevaisuudennäkymissä suomalaisten olisi vihdoin hyvä ymmärtää tosiasia, jonka mukaan uudenlaista politiikkaa ei saa, jos antaa tukensa vanhalle politiikalle eli vuosikymmeniä hallinneille henkilöille ja puolueille.