Blogi: Timo Vihavainen, to 19.04.2018 15:42

Usko vastaan skepsis

Sisäinen reaalipolitiikka ja skepsis

 

Saksan sisäministeri Horst Seehofer kohautti taannoin poliittisesti korrektia kansaansa sanomalla, ettei islam kuulu Saksaan.

Se olikin aika kovasti sanottu ottaen huomioon, että maa on haalinut itselleen jo miljoonia islamia tunnustavia kansalaisia.

Itse asiassa se kuulosti aika pahalta. Parikymmentä vuotta sitten se olisi merkinnyt järkevää ja realistista ohjelmanjulistusta, mutta ach, miten karkeaa ja epäkohteliasta. Nyt se merkitsee suuren kansanosan haastamista.

Hitlerin jälkeisellä aikakaudella saksalainen on ollut kaikkien kaveri ja itse kukin siellä haluaa nykyään kunnostautua suvaitsevuudella ja muilla sosiaalisilla hyveillä. On tultu siihen tilanteeseen, että ulkomaista alkuperää oleviin ihmisryhmiin suhtaudutaan kuten kuolleisiin. Niistä ei saa sanoa mitään, ellei ole hyvää sanottavana, nihil, nisi bene.

Nyt kuitenkin huomattiin, että peräti 65 prosenttia saksalaisista hyväksyi Seehoferin mielenilmauksen eli ainakin katsoi, että hänellä oli oikeus sanoa mitä sanoi. Näin kertoo Der Spiegel 14/2018 pääkirjoituksessaan Innere Realpolitik.

Pääkirjoitus katsoo, että myös sisäpolitiikassa ja erityisesti maahanmuuttoasioissa voidaan noudattaa joko radikaalia- tai reaalipolitiikkaa. Edellinen tarkoittaa, ettei islamia (sanotaan nyt suoraan) tai sen kannattajia saa arvostella ja että sitä ryhmää edustavien rötöksistä täytyy vaieta.

Tämä suuntaus vainuaa rasisimia niiden väitteiden takana, jotka pitävät tuota uskontoa problemaattisena tai suorastaan vaarallisena. Ehkäpä jo tällaisen mielipiteen esittäminenkin on jo rasisimia (kauhea sanoa). Siinäpä sitä on selkeä ja simppeli ohjelma.

Reaalipolitiikka taas on vaikeampaa eikä samalla tavalla loista kauniilla periaatteillaan, mutta saattaa pyrkiä samoihin päämääriin tehokkaammin. Se tekee myös tarvittaessa kompromisseja.

Ulkopolitiikassa ylimpiä päämääriä ovat rauha ja hyvinvointi, sisäpolitiikassa taas liberaalin demokratian säilyttäminen vapauden takeena. Mikäli suuri osa kansaa erkanee liberaalin demokratian kannattamisesta, on se hukassa.

Der Spiegel tunnustaa itse tehneensä virheitä. Kun lehti kysyi hiljattain lukijoiltaan, mitä mieltä ne siitä olivat, oli eräs suurimmista valituksen aiheista se, että sitä pidettiin sokeana siirtolaispolitiikan huonoille seurauksille.

Lukijat siis halusivat koko totuuden ja sen he tulevat saamaan, lupasi pääkirjoitus. Se katsoi myös, että Seehoferilla ja poliittisilla puolueilla on oikeus käsitellä myös siirtolaisuuden negatiivisia puolia. Vaikka sisäministeri nyt ei edustanutkaan liberaalis-humanitäärisen ajattelun korkeimpia huippuja, on hän sentään vakaumuksellinen demokraatti.

Vakaumuksellisia demokraatteja vastaan voi taistella normaalein poliittisin asein ja heidän kanssaan on sallittua olla eri mieltä, kertoo pääkirjoitus ja jättää ilmeisesti tarpeettomana mainitsematta, keiden kanssa ei saa olla eri mieltä.

Reaalipoliitttiselta kannalta on jopa tärkeää, että on Seehofereita. Muussa tapauksessa islamskeptikot (mikä mainio sana!) voisivat kääntyä AfD:n puoleen. Reaalipoliittisesti on myös tärkeää taistella islamismia ja turkkilaisia valtiollistaustaisia organisaatioita vastaan.

Mitäpä tuohon lisäämään. Saksassa on nyt tultu siihen tilanteeseen, että reaktioita maan islamisoitumista vastaan on mahdoton estää. Niin sanottu poliittinen korrektius ja mielipidevaino eivät pysty asiaa muuttamaan, sillä kansan enemmistö on saanut niistä kyllikseen. Mikäli halutaan liberaalia demokratiaa, on hyväksyttävä, että se tarkoittaa kuin tarkoittaakin erilaisten mielipiteiden sallimista.

Julkisen sanan yksisilmäisyys ja siihen liittyen sen arvovallan ja suosion menettäminen eivät ole ongelmia vain Suomessa. Saksassa asia tilanne tuskin on edes ollut yhtä paha, mutta siellä, monesta merkistä päätelleen aletaan jo ymmärtää, missä mennään. Muutokset ovat juuri tuon liberaalin demokratian kannalta mitä tarpeellisimpia niin siellä kuin täällä.

Mutta muuten tuo pääkirjoitus teki murheellisen vaikutelman. Kirjoittajan ja siis myös lehden huolena ei suinkaan ollut maansa islamisoituminen, vaan taktiset seikat: miten parhaiten taistella islamskeptisyyttä vastaan.

Ikävä kyllä, Seehofer oli väärässä. Islam kuuluu kuin kuuluukin Saksaan eikä sitä voi sieltä enää poistaa millään ilveellä.

Vielä silloin, kun siirtotyöläisten laumat kaikista Euroopan maista ja Turkista saapuivat vierastyöläisiksi Saksaan, ne yleensä olivat sitä, mitä sanoivatkin olevansa eli maahan saapuneita vieraita, jotka eivät sinne kuuluneet kotipaikkaoikeudella. Nyt on toisin.

Entä miten on tulevaisuudessa, mikäli saksalainen reaalipolitiikka sallii rajattoman maahanmuuton? Millä oikeudella kuvitellaan, ettei tulevaisuuden Saksasta tulisi jossakin vaiheessa islamenemmistöinen ja hyvin todennäköisesti sitten aikanaan myös islamilainen valtio?

Vai onko valtiolla jokin (salainen?) maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka jossakin vaiheessa kieltää tiettyjen ainesten maahanmuuton? Missä vaiheessa ja miksi juuri silloin? Onko jollakin puolueella sellainen ohjelma? Millä puolueella?

Reaalipolitiikan tarkoituksena on aina ollut palvella jotakin suurta asiaa sellaisin keinoin, jotka myös todellisuudessa vaikuttavat, huolimatta siitä, etteivät ne aina kuulosta oikein salonkikelpoisilta. Kysykää vaikka Bismarckilta.

Mutta mikä nyt on se suuri asia, jota islamskeptikkoja pelkäävät Hampurin vapaan- ja hansakaupungin suuren lehden toimittajat haluavat edistää?

Liberaali demokratia on tosiaankin arvokas päämäärä ja sitä on nykyään syytä varjella aivan erityisesti valtiovallan orwellilaista poliittisen korrektiuden politiikkaa vastaan. Aplodit siitä. Huomiota kuitenkin herättää, ettei toimitus näytä hyväksyvän edes skeptisyyttä islamiin nähden, vaan näyttää yhäkin tunnustavan sokeaa uskoaan multikulturalismiin.

Tämä ei kuulosta hyvältä. Näköjään valtamedia on nyt Saksassa(kin) ajanut itsensä nurkkaan ja joutuu pikkuhiljaa palaamaan kohti normaalin länsimaisen ajattelun perinteitä. Viimeinen askel eli irrationaalisesta uskosta luopuminen ja skepsiksen hyväksyminen normaaliksi ajattelun lähtökohdaksi on vielä ottamatta.

Toivottavasti se tapahtuu pian.

Timo Vihavainen to 19.04. 15:42

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Jälkidemokraattinen maailma

ma 21.05. 11:11

Tunnettu sotilas

la 19.05. 12:41

Ruokaturismia nyt!

pe 18.05. 15:05

Koiranleuka?

ke 16.05. 16:16

Yleisen ja erityisen suhde aikakautemme oloissa

ti 15.05. 18:05

Lehdestäni

ma 14.05. 10:18

Tasanjaon maailmasta

la 12.05. 23:08

Laki ja oikeus

to 10.05. 17:53

Suunnitelma A

ke 09.05. 23:43

Mikä meitä erottaa?

ti 08.05. 11:32

blogit

Vieraskynä

Länsimainen media vastuussa Hamasin nostamisesta Gazan mellakoiden voittajaksi

la 19.05.2018 12:53

Juha Ahvio

Paljastuiko salainen ultrakonservatiivinen Agenda Europe -verkosto?

pe 04.05.2018 15:50

Professorin Ajatuksia

Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?

ma 21.05.2018 11:10

Jukka Hankamäki

Suomi kuriin vuoteen 2030 mennessä

to 17.05.2018 13:15

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

MTV 3 - Palkinto hyvästä journalismista?

la 19.05.2018 12:42

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suvaitsevaisto immuuni tiedevilppiepäilyille?

ke 16.05.2018 07:54

Heikki Porkka

Aku Louhimies Yleisradion maalitauluna

la 19.05.2018 17:26

Olli Pusa

Kommunistista oikeusteoriaa käytännössä

ti 08.05.2018 18:43

Alan Salehzadeh

Miksi Trump sanoi Yhdysvallat irti Iranin ydinsopimuksesta ja mitä siitä seuraa?

la 19.05.2018 12:49

Janne Suuronen

Tunteellinen pakkopaluu kotikonnuilleen

ti 15.05.2018 17:37

Reijo Tossavainen

Punavihreä kenttäoikeus Kärkkäistä vastaan jatkuu Hesarin johdolla

ti 22.05.2018 07:24

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Jälkidemokraattinen maailma

ma 21.05.2018 11:11

Matti Viren

Hyvinvointivaltio voi pahoin

ti 08.05.2018 11:28