Blogi: Timo Vihavainen, ti 24.04.2018 11:14

Peiton jatkamista uusin keinoin?

Hölmöläisten purkutalkoot

 

Kuten tunnettua, elämme suunnitelmataloudessa, jossa poliitikot ovat ottaneet päämääräkseen vahvojen keskusten luomisen.

Vahvuuden ilmeisesti ajatellaan syntyvän siitä, että kasataan paljon alueita ja ihmisiä saman katon alle. Onpa kuulunut puheita jopa huippuyksiköistä, joita on pystytetty suunnitelman mukaan, liittämällä yhteen pieniä. Huipputuloksista on sen sijaan kuulunut vähemmän.

On kummallista huomata, että sama ideologia on nähtävissä samaan aikaan hyvin monella suunnalla. Yhdyskuntasuunnittelussa uskotaan, että mitä enemmän ihmisiä saadaan siirrettyä yhteen läjään, sitä parempi. Yliopistoissa kuvitellaan, että mitä suurempia yksiköitä luodaan, sitä parempaa jälkeä syntyy ja niin edelleen. Myös itsensä EU:n haluttaisiin kasvavan äärettömästi, jos se vain olisi mahdollista.

Ongelmaksi on pienten populaatioiden Suomessa tullut tuo iän ikuinen väen vähyys. Siihen on kuitenkin löydetty elegantti ratkaisu: otetaan väkeä yhdestä paikasta ja siirretään se toiseen.

Kukaan ei vielä ole uskottavasti perustellut, miksi esimerkiksi Savonlinnan ja Kajaanin opettajankoulutusyksiköt -entiset perinteikkäät seminaarit- piti siirtää toiseen paikkaan. Ilmeisesti ainoa hyöty asiasta koituu saavan osapuolen kunnallistaloudelle: valtion budjetista saadut palkkatulot ja opiskelijoiden elatus vilkastuttavat paikallista elinkeinoelämää ja kunnallistalous vahvistuu.

Koska kyseessä on aivan olennaisesti valtion varojen kohdentaminen uudelleen, pitäisi tällaiset päätökset aina tehdä valtion tasolla. Nyt asian taisivat hoitaa yliopistot, joille asioiden kokonaisvaikutuksilla ei ollut mitään merkitystä.

Ylen uutisissa kerrottiin, että Savonlinnassa alkavat nyt suuret purkutalkoot: ne kohdistuvat 1980-90-lukujen taitteessa rakennettuihin eli siis uusiin kerrostaloihin, joita puretaan useita. Kaikkiaan puretaan noin 500 asuntoa ja pelkästään opettajankoulutuksen siirtäminen pois kaupungista syö sen väestöä 2000 hengellä.

Työllisyyden kannalta asialla on ”myönteisiä” vaikutuksia sekä Savonlinnassa, jossa riittää vähäksi aikaa purkutöitä, että Joensuussa, jossa riittää vähäksi aikaa rakennustöitä. Valtion rahallahan tässä pelataan, joten mitäpä niitä suremaan, kunhan jotakin tehdään.

Pitemmällä tähtäimellä kyse tietenkin on Savonlinnan tahallisesta näivettämisestä, hölmöläisten peiton jatkamisesta, jossa näennäisenä hyötyjänä on Joensuu ja jossa kärsijöinä ovat, paitsi veronmaksajat kaikkialla, myös Savonlinnan koko talouselämä. Kaksituhatta ihmistä merkitsee melkoista joukkoa pyörittämään alueen palveluita. Vanha koulukaupunki on ennenkin myös sivistyskeskuksena hyötynyt paljon opiskelevasta nuorisosta ja heidän opettajistaan.

Toinen merkillisyys on varuskuntien lakkauttaminen. Ahtaasti ajatteleville sankarisaneeraajille varuskunnat ovat merkinneet vain kuluja ja siirtyminen entistä suurempiin yksiköihin on ymmärretty yksisilmäisesti vain rahan säästämisenä.

Kuitenkin myös varuskunnat, esimerkiksi Mikkelissä, ovat olleet merkittävä kulttuuri- ja identiteettitekijä. Asiaa ovat vahvistaneet joukko-osastojen perinteet, jollaisia kaikissa sivistysmaissa on osattu arvostaa. Meillä ne eivät ole painaneet mitään.

Joku sotilassoittokunta ei kukaties ole ollut aina alansa huippuyksikkö, mutta tosiasia on, että sellaiset ovat kouluttaneet suuren määrän alan taitajia. Sitä paitsi niiden panos erilaisten tilaisuuksien juhlistajana on ollut hyvin merkittävä. Asian huomaa sitten, kun se puuttuu.

Postmodernia menoa kannattavat tolvanat ovat kieltäytyneet ymmärtämästä enempää aineellisia kuin ei-aineellisia seikkoja, jotka yhdessä ovat tehneet pienistä paikkakunnista eläviä. Siltarumpupolitiikasta on tullut puolivirallinen haukkumasana ja sen vastakohtana pidetty vähämielinen keskityspyrkimys on sen sijaan ollut suosiossa, vaikka sen tuomista eduista ei ole paljoa kuulunut.

Muuan yleinen lainomaisuus on sen sijaan jäänyt vähälle huomiolle: jos jokin ei toimi, niin se luultavasti johtuu siitä, että se jokin on liian iso.

Valtavat metropolit, jotka näyttävät olevan postmodernin sukupolven jonkinlaisina ihanteena, ovat itse asiassa onnettomuuksia, joita voi verrata syöpäkasvaimiin. Niiden toiminta jopa normaalioloissa on vaikeaa ja tuottaa suuria vahinkoja ympäristölle. Niiden kasvu olisi pitänyt pysäyttää jo viime vuosisadalla, jolloin ne syntyivät, jos vain suinkin olisi voitu.

Kun ongelmat tulevat, ja jokainen kai ymmärtää, että ne ovat tulossa, ovat suurkaupungit jälleen niitä surmanloukkuja, joita ne ennenkin, historiallisten katastrofien aikana ovat olleet.

Nyt muotiin tullut resilienssin eli palautettavuuden käsite kannattaisi ottaa vakavasti. Mitä lähempänä luontoa eletään, sitä helpompaa on sopeutua katastrofeihin.

Mikäli sen sijaan pienten keskusten ja haja-asutuksen hyvinvoinnille viitataan kintaalla ja vieläpä varta vasten huononnetaan niiden olosuhteita jopa kalliilla hölmöläispolitiikalla, eivät tulevat sukupolvet tule tästä kiittämään.

Vähintä, mitä aluepolitiikassa voidaan tehdä, on jättää tekemättä sellaiset ratkaisut, joiden oheistuotteena on pienten paikkakuntien näivettäminen. Suorastaan rikollista on jo sellainen politiikka, jossa tällaisia ratkaisuja tehdessä uhrataan niihin miljoonakaupalla veronmaksajien rahoja.

Timo Vihavainen ti 24.04. 11:14

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44