Blogi: Timo Vihavainen, to 10.05.2018 17:53

Laki ja oikeus

Lain takana

 

Matti Norri, Omistan, olen. Lain filosofian perusteet. Terra cognita 2005, 384 s.

 

Muistan filosofian seminaarissa joskus 1970-luvulla käsitellyn Hans Kelsenin subsumptioteoriaa, jonka ideana oli, että lakipykälien tuli olla johdettavissa yleisistä periaatteista.

Teoria tuntui aika tyhjänpäiväiseltä ja yhtä kuivalta kuin koko lainoppi, jota joku oli juuri noihin aikoihin keksinyt ruveta nimittämään oikeustieteeksi.

Oikeustiede tuntuu kuitenkin olevan yhtä problemaattinen käsite kuin vaikkapa teologia. Toki siinäkin toimivat tieteen metodit ja se voi ottaa palvelukseensa monenmoista, niin sanoakseni ihan oikeaa tiedettä, historiasta ja sosiologiasta logiikkaan ja psykologiaan. Sen on jopa käytännössä pakko niin tehdä.

Kuitenkin sekä lainopin että teologian kohde on hyvin problemaattinen. On olemassa jotakin, jota kutsumme laiksi, kuten on olemassa jotakin, jota kutsumme Jumalaksi. Ne on usein hyväksytty annettuina totuuksina, mikä on helppo ratkaisu tai sitten lähdetty vaikkapa siitä, että kyseessä on yksinkertaisesti konventio, keksintö, johon ei kannata tuhlata sen enempää miettimistä, mikä on olennaisesti sama asia.

Mutta ei se ongelmaa ratkaise. Niinpä sellaisetkin merkittävät filosofit kuin David Hume ja Immanuel Kant ovat ahkeroineet lain filosofian alalla kuten myös alan miehet Hugo Grotius ja Carl von Savigny.

Mutta ei niitä paljon ole, sanoo Matti Norri, joka on asiaan perehtynyt. Niinpä hän on itse ryhtynyt lain filosofiaa harjoittamaan, eikä olekaan turhaa työtä tehnyt. Tuloksena on ollut mainio kirja, jota ryydittävät rivakat sivallukset myös ajankohtaisiin aiheisiin.

Kirjaan sukeltamista oli turha pelätä, vaikka itseäni aluksi hieman kammotti ajatus joutumisesta juridisen hiuksenhalkomisen maailmaan. Siitä kirjassa ei ole kysymys.

Sen sijaan siinä kysytään, mihin asiat perustuvat, kun niiden sanotaan perustuvan lakiin ja mitä laki eri tapauksissa tarkoittaa. Laki ei näet ole sama asia kuin oikeus, kohtuudesta puhumatta. Sen olemuksen sivuuttaminen viittaamalla vain lakikirjaan taas on helppohintaista, mikäli asioita todella halutaan myös ymmärtää. Eihän niitä yleensä halutakaan.

Ilmeisesti laki on kuten matematiikka eli jotakin, jota ei itse asiassa lainkaan ole, se vain kuvitellaan tai sitten puhutaan positiivisesta oikeudesta ius positum. Matematiikkakin on siitä mukavaa, ettei sillä ole reaalimaailmassa olemassaoloa, joten se pitää aina ja ikuisesti paikkansa ja siis on oikeastaan yhtä saman jankkaamista eli tautologiaa. Tämä oli oma näkemykseni ja minusta Norri näyttää olevan samaa mieltä.

Kirjoittaja on asianajaja, joka on laajasti käytännössä tutustunut myös ei-eurooppalaisten oikeusjärjestelmien toimintaan.

Tämä näyttää olleen avartavaa. Meille sopimukset ovat pyhiä: pacta sunt servanda, kun taas ne jossakin muualla saatetaan mieltää vain toimintasuunnitelmiksi ja ollaan aidosti hämmästyneitä, kun niihin vedotaan.

Omaisuus taas on lain kannalta niin keskeinen asia, että voidaan sanoa, että se on koko sivistyneen yhteiskunnan ydin. Omistus edellyttää itsensä kunnioittamista… moraalista asennoitumista. Vasta kun se pitkän, sukupolvien ajan jatkuvan kehityksen myötä muodostuu instituutioksi eli kun sen pysyvyyteen, periytyvyyteen ja siirrettävyyteen luotetaan, se alkaa synnyttää vaurautta.

Kiinnostavaa. Venäjällä ei ollut mahdollista toteuttaa tätä 500 päivässä, kuten muuan ohjelma edellytti. Pikemmin tarvitaan 500 vuotta, arvelee Norri.

Kirjoittaja katsoo, että laissa on olemassa vain yksi apriorinen peruskäsite, jolla on posteriorisia piirteitä: omistus. Siihen liittyy kaksi posteriorista tointa: vaihtaminen ja lupaus ja niihin liittyy kaksi apriorista käsitettä: velvoite ja vastuu. Siinä koko yksityislaki.

Tämä on niin jylhästi sanottu, että kirja ansaitsee jo tämän vuoksi jäädä tietokirjallisuutemme historiaan.

Vaikka lukijan kompetenssi ei yltäisi arvostelemaan niitä lain kiemuroita, joiden parissa kirjoittaja on kuin kotonaan, panevat tällaiset kiteytykset ajattelemaan. Omistus on myös politiikassa aivan keskeinen käsite ja sen rajoittaminen näyttää usein olevan sen piirissä päätyönä. Tuntuukin selvältä, että tässä asiassa pitäisi vallita jonkinlainen kohtuus. Omaisuuden poistaminen sen sijaan näyttää olevan suora tie barbariaan.

Rikoslaki ei suurimmalta osalta näytä olevan muuta kuin kostoa, jonka mittaamisen vaikutuksia arvioidaan muuten kuin lain keinoin, eihän laki siihen mitään eväitä anna tai sitten antaa sellaiset, joiden käyttämistä pidetään sopimattomana. Mutta kosto on tietenkin välttämätöntä ja sen uskottavuus on säilytettävä, sanoo lukija enkä huomaa kirjoittajan olevan asiasta eri mieltä.

Norrilla on yhtä ja toista sanomista monopolista (immateriaalioikeus) ja kaavoittamisesta (omistuksen mitätöinti) ja monesta muustakin asiasta. Näkökulmat ovat aina teräviä ja johtopäätökset virkistäviä. Mitä esimerkiksi tutkii lainoppi? Ei sanottavasti lakia, vaan taloutta, kuuluu vastaus.

Asia on ymmärrettävä, eihän aritmetiikkakaan tutki aritmetiikkaa, vaan erilaisten asioiden mittoja ja suhteita.

Nämä seikat eivät sinänsä vähennä enempää lain kuin aritmetiikankaan merkitystä. Tuota merkitystä kuitenkin tullaan kovin harvoin pohtineeksi.

Sitäkin sentään on syytä tehdä. Kuten kirjoittaja toteaa, maailmassa näyttää olevan kovin vähän kirjoitettua lain filosofiaa. Suomeksi tämä lienee ainoa kirja.

Niinpä tämä opus olisi ilman muuta syytä kääntää englanniksi ja miksei myös muille kielille, ellei sitä jo ole tehty. Sen kirjoittaminen suomeksi oli kulttuuriteko, mutta kaikki omaperäinen ajattelu ansaitsee myös tulla vertaisryhmän tuntemaksi. Silloin se vasta pääsee oikeuksiinsa.

Uskon, että monella alan miehellä on paljonkin huomautettavaa tämän kirjan ajatuksiin ja niinhän tuleekin olla. Ei niitä muuten olisi kannattanut esittää.

Timo Vihavainen to 10.05. 17:53

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Jälkidemokraattinen maailma

ma 21.05. 11:11

Tunnettu sotilas

la 19.05. 12:41

Ruokaturismia nyt!

pe 18.05. 15:05

Koiranleuka?

ke 16.05. 16:16

Yleisen ja erityisen suhde aikakautemme oloissa

ti 15.05. 18:05

Lehdestäni

ma 14.05. 10:18

Tasanjaon maailmasta

la 12.05. 23:08

Laki ja oikeus

to 10.05. 17:53

Suunnitelma A

ke 09.05. 23:43

Mikä meitä erottaa?

ti 08.05. 11:32

blogit

Vieraskynä

Länsimainen media vastuussa Hamasin nostamisesta Gazan mellakoiden voittajaksi

la 19.05.2018 12:53

Juha Ahvio

Paljastuiko salainen ultrakonservatiivinen Agenda Europe -verkosto?

pe 04.05.2018 15:50

Professorin Ajatuksia

Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?

ma 21.05.2018 11:10

Jukka Hankamäki

Suomi kuriin vuoteen 2030 mennessä

to 17.05.2018 13:15

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

MTV 3 - Palkinto hyvästä journalismista?

la 19.05.2018 12:42

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suvaitsevaisto immuuni tiedevilppiepäilyille?

ke 16.05.2018 07:54

Heikki Porkka

Aku Louhimies Yleisradion maalitauluna

la 19.05.2018 17:26

Olli Pusa

Kommunistista oikeusteoriaa käytännössä

ti 08.05.2018 18:43

Alan Salehzadeh

Miksi Trump sanoi Yhdysvallat irti Iranin ydinsopimuksesta ja mitä siitä seuraa?

la 19.05.2018 12:49

Janne Suuronen

Tunteellinen pakkopaluu kotikonnuilleen

ti 15.05.2018 17:37

Reijo Tossavainen

Punavihreä kenttäoikeus Kärkkäistä vastaan jatkuu Hesarin johdolla

ti 22.05.2018 07:24

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Jälkidemokraattinen maailma

ma 21.05.2018 11:11

Matti Viren

Hyvinvointivaltio voi pahoin

ti 08.05.2018 11:28