Blogi: Timo Vihavainen, ma 14.05.2018 10:18

Lehdestäni

Lehdestä

 

Silloin tällöin tulee ajatelleeksi, millä mielellä tulevaisuuden ihmiset mahtavat lukea meidän aikamme median tuotteita.

En odota kovin suuria, mutta luulen, että ainakin joillakin on yhä tallella huumorintaju huolimatta siitä, että sitä vastaan taistelevat ovat saaneet taakseen valtavia resursseja. Oli niitä resursseja Stalinilla ja Hitlerilläkin, mutta silti kansa naureskeli partaansa. Ei sitä todellisuutta voi mahtikäskyllä muuttaa.

Mutta asia tuli mieleeni päivän lehdestä. Parikymmentä vuotta sitten päätettiin suurella touhulla Finlandia-talon remontista. Se päällystettäisiin Carraran marmorilla, kuten oli tehty ennenkin, huonolla menestyksellä. Vaihtoehdoksi esitettyä kotimaista kiveä ei huolittu, koska sen ominaisuuksia ei kuulemma tunnettu. Marmorin ominaisuudet tunnettiin erinomaisesti ja niinpä jo silloin ymmärrettiin, että tämä nykyinen remontti on siis tulossa viimeistään näihin aikoihin.

Remontin hinta on kuulemma 60 miljoonaa euroa, vaikka lienee todennäköistä, että summat esitetään alakanttiin. Lehti kertoo, ettei taloa koskevassa suojelupäätöksessä edes mainita mitään siitä materiaalista, jolla talo pitää päällystää, joten kyseessä näyttää olleen ns. kulttuuriteko ja sellaisillahan on aina hintansa. Muun muassa arkkitehdin suku lienee näin saatu tyytyväiseksi.

No, demokratiassa ne, jotka valitaan päätöksiä tekemään, ovat aina fiksumpia kuin ne, jotka heidät tehtäviinsä äänestivät, sanoi joskus Bertrand Russell. Systeemihän korjaa itseään ja jos kansa on jostakin syystä tyytymätön edustajiensa aikaansaannoksiin, niin tottahan se korvaa heidät heti uusilla vai miten se nyt menikään.

Kulttuuriosaston merkittävimpään antiin kuuluu koko sivun analyysi euroviisuista. Suomen edustajan menestys tuntuu olevan pettymys ainakin suomalaisille muusikoille, jotka kaikkien veronmaksajien yhteinen yle sivuutti kutsuen edustajakseen kansainvälistäkin näkyvyyttä ainakin yhdessä maassa saaneen tähden, joka oli ihan oikea lesbo, eli siis ei mikään etuoikeutettu sortaja, jos oikein ymmärsin asian merkityksen. Aika hyvä tärppi.

Israel oli kuitenkin pannut paremmaksi valitsemalla edustajakseen ylipainoisen matamin, joka jossakin japanilaistyylisessä sumopainijan asussa varoitteli poikia lähestymästä itseään. Osoittautui, että tuore metoo-evankeliumi veti paremmin kuin lesbous.

Hänenlaistensa tukevien naisten pitää saada olla oma itsensä, käyttää värikkäitä vaatteita ja olla onnellinen, kuului sanoma. Sitä paitsi pitää karistaa tielle tunkevat miehet, joita tuntuu kai sitten tosiaan olevan vaivaksi asti.

Osaako tuohon nyt muuta kuin aplodeerata ja toivoa, etteivät nuo maskuliinit nyt aivan kohtuuttomasti häiritse ja hätyyttele. Mutta kyllä tältä pohjalta tuntuu suurelta vääryydeltä, että ne suomalaiset kehitysvammaiset joskus kehdattiin jättää pois kärkipaikoilta.

Lukija saattaa jossakin vaiheessa ihmetellä, mitä ihmeen merkitystä on sillä, minkä maan kappale voittaa tällaisen täysin luokattoman musiikkijuhlan, jossa enempää laulajan kyvyt kuin kappaleen tasokaan eivät ole maininnan arvoisia. Jopa itse voittaja kertoi, että kilpailut ovat hieman hassu idea, koska tarjolla on niin erilaista tavaraa, että päätökset ovat pakostakin mielivaltaisia.

Mutta kuunteleehan noita kisoja (vai oliko se niin, että katselee) kaikkiaan jopa 200 miljoonaa ihmistä, joten asian on reaalisesti erittäin tärkeä. Tärkeys kai sitten myös sisältää valtavan ideologisen vastuun. Musiikillisesti opin lehden analyysistä sen, että muusikko, jonka tekemisen keskiössä ovat beatbox ja luupperi, on väistämättä ajassa kiinni.

Tämä kuulostaa vakuuttavalta, vaikka en voikaan väittää asiaa ymmärtäväni. Minulle joka tapauksessa nousee siitä kysymys, onko olemassa mitään keinoa irtautua ajasta? Onhan kai nyt selvää, että vasta sillä tavoin taitelija pystyy tekemään jotakin muuta kuin pintamuodin mukaista tusinatavaraa. Mutta olkoon, eipä tämä touhu jaksa juuri kiinnostaa muuta kuin absurditeetillään.

Suurella kiinnostuksella luin siitä, että Venäjä ja Saksa voisivat löytää yhteisen sävelen ja tämä jopa huolimatta siitä, että Putin aikoinaan antoi koiransa löntystellä koirapelkoisen Merkelin helmoissa. Molemmat ovat kuitenkin oleskelleet DDR:ssä, joten eiköhän se siitä.

Moraalinen närkästykseni nousi sitten hälyttävälle tasolle lukiessani kolumnin otsikon, jossa kerrottiin, että Putinin eturivin ystävä myisi vaikka maansa.

Koska kyseessä on erittäin raskas syytös, joka sitä paitsi kohdistuu eturivin vaikuttajiin, odotin vankkoja faktoja ja nuhteetonta päättelyä.

Ikäväkseni niitä ei löytynytkään. Sen kyllä opin, että entinen liittokansleri Schröder oli läsnä Putinin virkaanastujaistilaisuudessa, mikä suuresti ärsytti monia saksalaisia, en tiedä miten monia. Näyttää kuitenkin, ettei asiasta ole mitään seurauksia, ohi vain katsotaan kuten myös Paavo Lipposen ja Esko Ahon sidoksia. Lienevätkö myyneet maansa ja missä ja milloin. Hintakin kiinnostaisi.

En itse väitä ymmärtäväni, miten kyseisten herrojen olisi toimittava, joten odotin jotakin vihjettä kirjoittajalta. Sellainen kai tulikin, mutta jopas olikin oraakkelimainen: Schröderin ja Putinin suhde on esimerkki siitä, miten autoritaaristen johtajien ja oligarkkien valta toimii. Putin on sekoittanut lännen Venäjä-politiikasta cocktailin, jossa ainesosina ovat väärinymmärrykset, toiveet ja harhat ja jossa reaalipolitiikkaa on vain antamassa väriä (HS 14.5.18, Anna-Liina Kauhanen, Näkökulma).

Tunnustan tulleeni vanhaksi, mikä saattaa vaikuttaa asiaan, mutta sitä en tunnusta, että tässä virkkeessä olisi jotakin järjellistä sisältöä.

Putin on siis sekoittanut jonkinlaisen cocktailin ja vieläpä lännen Venäjä-politiikasta eikä omastaan. Reaalipoliitikko hän ei kuitenkaan ole, vaan väärinymmärryksien, toiveiden ja harhojen (mitä ne ovat?) luoja tai niiden vallassa.

Mikäli kirjoittaja tarkoittaa reaalipolitiikalla sitä, mitä sillä normaalisti tarkoitetaan, lienee hänen kovin arvoituksellinen tuomionsa lännen politiikasta oikeansuuntainen. Kyllähän kyseessä näyttää olevan ennen muuta reaalipolitiikan vastakohta eli periaatepolitiikka, jota härkäpäisesti noudatetaan, vaikka siitä on pelkkää vahinkoa.

Die Welt kirjoittaa joka tapauksessa artikkelin mukaan, että Venäjän ulkopolitiikan tavoitteena on pitää kansainvälinen järjestys muuttumattomana, mikä ei kuulosta erityisen vaaralliselta. Yleensähän pyrkimys järjestyksen muuttamiseen on sen sijaan sisältänyt vaaroja rauhalliselle kehitykselle.

En tiedä, mikä oli tarkoitus, mutta ainakin itse tunsin jonkinlaista huojennusta luettuani nämä artikkelit ja mielialaa nostivat myös uutiset Iranin pitäytymisestä ydinsopimuksessa ja Pohjois-Korean lupauksesta tuhota ydinkoelaitos.

Puukotus Pariisissa ja itsemurhaiskut kolmeen kirkkoon Indonesiassa eivät paljon hätkäyttäneet. Jotkut asiat nyt vain kuuluvat eräiden maiden ja uskontojen piiriin eivätkä ole enää meillekään vieraita. Niihin kannattaa vain tottua.

Taas kerran sain aihetta olla tyytyväinen lehteeni ja maksoin kalliin tilausmaksun ilman murinoita.

Timo Vihavainen ma 14.05. 10:18

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Lukijaa palkitaan

ti 25.09. 21:34

Venäläisen elämän ensyklopedia

ma 24.09. 22:34

Imperialismin kanssa tanssiessa

pe 21.09. 22:40

Raakuuden koulussa

to 20.09. 22:31

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

blogit

Vieraskynä

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09.2018 22:03

Juha Ahvio

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09.2018 22:46

Professorin Ajatuksia

Kusi päässä, paskat seinillä

ti 25.09.2018 21:33

Jukka Hankamäki

Moniosaajat loihtivat kaikille miehille porttikiellon omilla raiskauksillaan

ke 19.09.2018 22:12

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Peruskouluissa opetetaan fundamentalistista islamia

la 22.09.2018 20:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Venäjän sisäpoliittinen värinä

ma 24.09.2018 22:36

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Globaalit punavihreät tutit

ti 25.09.2018 12:24

Olli Pusa

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09.2018 22:35

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Vihreiden töppäilyt auttavat Petteri Orpon pääministeriksi

ke 26.09.2018 09:41

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Lukijaa palkitaan

ti 25.09.2018 21:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40