Blogi: Timo Vihavainen, su 27.05.2018 15:17

Ajoituskysymyksiä

Ajoituskysymyksiä eli miten näkökulmat muuttuvat

 

Jaan Kross, Silmien avaamisen päivä. Valinnut ja suomentanut Juhani Salokannel. WSOY 1991,275 s.

 

Lauman käytös on yhtä irrationaalista kuin arvaamatonta. Se tulee mieleen, kun katselee vaikkapa lintuparvea, joka syöksyy tiiviissä muodostelmassa yhteen suuntaan ja sitten, kuin taikaiskusta muuttaakin suuntaa ja muodostaa aivan uuden kuvion, joka lentää taas toiseen suuntaan.

Sama tulee mieleeni myös niistä Viroa ja Baltian maita koskevista arvioista, joita meikäläisessä julkisuudessa on saanut nähdä.

Ennen perestroikaa lennettiin samaan suuntaan tiukassa muodostelmassa ja oltiin hiljaa tai sitten raakuttiin jotakin tympeää, jossa porvarillinen nationalismi tuomittiin niin Virossa kuin kaikkialla muualla. Kuvittelemalla luotua taantumuksellisuuttahan se.

Yhtäkkiä koko parvi hätkähti arvostelemaan Neuvostoliiton politiikkaa Viron suunnalla ja seuraava aste sitten olikin, että kaikki ne vastuunalaiset henkilöt, jotka eivät jo kauan sitten olleet tehneet samoin, leimattiin roistoiksi ja luikureiksi. Vain journalistin ylväs kutsumus säilyi puhtaana kritiikiltä. Täytyyhän meillä jotakin kovaa pohjaa olla jalkojemme alla.

Mutta tätä täytyisi tutkia. En väitä, että julkinen sana meillä olisi aina ollut jotenkin periaatteetonta ja sopulimaisesti tai, sanotaan nyt parviälyn voimalla käyttäytyvää. Mutta on siinä niitä piirteitä ollut ja nykyään niitä on vielä paljon enemmän kuin ennen. Vain korkea ammatillinen kutsumus on säilynyt ja tällä viittaan omahyväisyyteen, joka kestää kaiken ja antaa kaiken anteeksi, siis itselleen.

Mutta tässähän taidammekin jo puhumme normaalista voimaantumisesta, mikä on jokaisen oikeus ja jopa velvollisuus. Nyt piti sanomani jotakin Jaan Krossin kirjasta.

Tämän Krossin kertomuskokoelman maailma liittyy vankilamiljööseen, siis tutkintavaiheeseen, jossa ihmisten toimintaa punnittiin, ensin venäläisten, sitten saksalaisten ja sitten taas venäläisten toimesta. Selvää tietenkin on, että petturuuden ja sankaruuden kohdalla kyse oli ajoituksesta eikä mistään muusta.

Joskus sokea oikeus tuomitsi miehen ensin kymmeneksi vuodeksi leirille maanpetoksesta ja lupasi sitten, että sankariteon palkitsemista tullaan myöhemmin erikseen harkitsemaan. Molemmathan olivat tapahtuneet, mikä oli pakko todeta.

Virolaisten onnettomuudeksi tuli joutua tuomituiksi vieraiden normien perusteella. Rehellinen, isänmaallinen toiminta oli silloin petollisuutta kulloisenkin määräilijän koodekseissa. Nehän oli luotu siellä isommissa pöydissä.

Jopa lähtö Suomeen, taistelemaan samaa vihollista vastaan Suomen armeijan riveissä sen sijaan, että olisi liittynyt Suur-Saksan maineikkaaseen armeijaan, oli petos ja paha olikin.

Suomalaisethan toki ymmärsivät moista petosta, niin vaikeassa raossa kuin olivatkin, eikä Saksan kannattanut Suomea liikaa ärsyttää.

Miten sanoikaan lähettiläs Kivimäki Saksan ollessa vielä voimissaan: Meidän kanssamme ei kannata yrittää mitään temppuja. Olemme kovaa kansaa ja osaamme kyllä pitää puolemme. Tämä se ajatus ainakin oli.

Mutta ne onnettomat yksilöt, jotka jäivät kiinni, olivat toisessa asemassa. Yksilön osa tässä maailmassa oli muutenkin avuton ja ankea.

Kun Hitler kutsui omansa pois Virosta antaakseen tietä bolševikeille, ilmaantui kovin paljon myös sellaisia saksalaisia, joiden saksalaisuutta ei kukaan ollut edes aavistanut. Täydestähän se usein meni ja juutalaisetkin halusivat joskus Saksaan. Tunnetaanhan tämä ilmiö muualtakin. Kukapa olisi ihan tosissaan uskonut, mitä kaikkea saksalaisista leviteltiin.

Ihmisinä kaikki saattoivat olla ihan mukavia, ei rooli siitä kiinni ollut. Pahimmat hakkaajat ja verikoirat vankilassakin olivat usein virolaisia. Saksalaisiksi luettujen ja oikeastikin sellaisten piirissä taas oli sympaattisia henkilöitä. Ja tietenkin venäläisten.

Mutta eihän tämä maailma ole vain yksilöiden summa. Tämä asia on niin simppeli, ettei sitä olisi koskaan tarvinnut selittää edes Herodotokselle, jolle sukujen ja kansojen sammuminen aina merkitsi lopullista onnettomuutta.

Nykyaikaisen journalistin lienee sen sijaan mahdotonta asiaa käsittää. Tai –oli aika, jolloin sen merkitys oli itsestään selvä. Nyt asia on päinvastoin.

Joka tapauksessa. Muuan vanha, tai sanotaan ikääntynyt nainen junassa kertoo eräässä jutussa onnen päivästään. Hän on menossa vanhan miehensä luo, joka juuri toipuu silmäleikkauksesta. Ensimmäinen, minkä hän on saava nähdä, on oma, rakas vaimo!

Lapsillakin menee hyvin. Kaksi tosin kuoli rintamalla, toinen väärällä puolella ajan perspektiivistä katsoen, mutta toinen oikealla. Kuitenkin loput kolme ovat menestyneet: yksi on Ruotsissa, toinen Australiassa ja kolmas Moskovassa.

Mukavat vaimot on ja lapset sekä hyvät työpaikat. Mitäpä valittamaan?

Mutta vaimot ovat kaikki ulkomaalaisia ja niin siis lapsetkin. Ihmisiä toki ja ihan hyviä, ei siitä ole kysymys, mutta mikä on Viron ja virolaisuuden kohtalo, kun näin käy ja tämähän on vain yksi esimerkki?

Asiaa voi aina kysyä vaikkapa suomalaisilta journalisteilta, ellei halua itse riskeerata vastaamalla mitä ajattelee, jos mitään.

No suhtautuminenhan ilmeisesti on ollut tämä: ennen perestroikaa asia kyllä ymmärrettiin, siis tämä kansakunnan liukenemisprosessi ja hyväksyttiin. Onhan välttämättömyyden hyväksyminen viisauden lähtökohta ja vankka perusta.

Perestroikan aikana sitä lakattiin hyväksymästä ja nostettiin Neuvostoliitto syytettyjen penkille, jonne se kuuluikin.

Sen jälkeen on pidetty itsestään selvänä, että venäläisten muuttoliike Viroon oli rikos, jolla oli suunnitelmallisen kansanmurhan piirteitä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastaavanlaista muuttoliikettä Suomeen olisi arvioitava samoin perustein. Eihän siinä ole Venäjästä kysymys!

No, kyllähän se silmien avaamisen päivä koittaa vielä meilläkin. Saattaa kyllä käydä niin, että rakkaan vaimon sijasta näkönsä saaneiden katse tavoittaakin pelkkiä muukalaisia, jotka saattavat olla ihan mukavia hekin, mutta kummallisessa paikassa.

Mutta ehkäpä nyt ei mennä asioiden edelle. Joskus näyttää ihan siltä, kuin silmiä jo räpyteltäisiin ja silmäluomia raotettaisiin.

Timo Vihavainen su 27.05. 15:17

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44