Blogi: Arto Luukkanen, pe 01.06.2018 10:59

Iloa ja riemua OECD:stä maailman kansoille: kasvu jatkuu?

Euroopan yhteistyö ja kehityksen järjestön eli OECD:n (Organization of Economic Co-operation and Development) uusimmat tilastot ja ennusteet julkaistiin 30.5. 2018 Pariisissa. (http://www.oecd.org/newsroom/oecd-sees-stronger-world-economy-but-risks-...).

Tämän säännöllisesti ilmestyvän Economic Outlook’in esittelivät OECD:n pääsihteeri Angel Gurria ja järjestön pääekonomisti Álvaro Santos Pereira. Julkistustilaisuus oli sijoitettu erityisen OECD-foorumin yhteyteen. Tänä vuonna aiheena oli ”What brings us together”.

OECD perustettiin aikoinaan vuonna 1961 eurooppalaisten maitten aloitteesta stimuloimaan maailmantalouden kasvua. Nyt jäsenvaltioita on 35.

Uudet iskusanat: monenkeskisyys ja inklusiivinen kasvu

Peruskirjan mukaan järjestö on omistautunut ”market economy” ajatukselle ja ”demokratialle”.  Tämän vuoden foorumissa iskusanoina olivat ”monenkeskisyys” (multilateralism) ja inklusiivinen kasvu (http://www.oecd.org/inclusive-growth/#introduction). Ensimmäisen sanan voisi asiallisesti kääntää ”globaaliksi maailmanhallinnaksi” ja tämän jälkimmäisen taas ”kivataloudeksi”, jossa saadut tulot jaetaan ”reilusti” ja tämä luo mahdollisuuksia kaikille.  

Parasta järjestön toiminnassa on sen monipuolinen talouden suhdanteiden seuranta. Tämän vuoden foorumin mielenkiintoisinta antia olivatkin terävät huomiot työvoiman ongelmista ja siitä miten työnantajat haluaisivat maksaa yhä vähemmän veroja ja maksaa yhä vähemmän palkkaa ihmisille.

Ikävintä OECD:ssa on sen ”herrakerhoisuus”. Maailman kansat eivät ole tässä projektissa millään lailla mukana. Asian voisi kärjistää ja todeta, että OECD on eliitin projekti, jossa liberaalin demokratian nimissä koulutetaan ja koulitaan uutta talouden herraluokkaa eri puolille maailmaa. Mutta, ehkä sitäkin tarvitaan. Suomen puolesta tätä tärkeää työtä hoitaa ansiokkaasti apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi.

”Mä suuren ilon ilmoitan”

Edellä mainitun uuden julkaisun mukaan maailman taloudellinen kasvu jatkuu vahvana. Noin 4%. Globaalisti työttömien määrä laskee – laskelmien mukaan nyt maailmassa on prosentuaalisesti yhtä paljon työttömiä kuin 1980-luvulla. Myös investointien määrä on nousussa. Ja mikä parasta ne keskittyvät tuotantoon. Myös kauppa elpyy samalla kun jatketaan alhaisten korkojen politiikkaa.

Ongelmiakin on. Palkat nousevat hitaasti ja kotitalouksien reaalitulot ovat pienentyneet. Toisin sanoen – palkka ei riitä! Öljyn hinnan nousu voi merkitä myös sitä, että vähitellen alhainen inflaatio nousee ja korot nousevat. Samoin järjestö on sitä mieltä, että maailman hallitusten reformihalukkuus on väsähtänyt ja maailman talous on altis kriiseille.

Järjestön keinot kriisien välttämiseksi ovat pätevät: on panostettava koulutukseen ja reformeihin. Verotuksen ”kannustavalla” kehittämisellä uskotaan saavutettavan sellaisia etuja, että hyvä kehitys jatkuu. Kuten mainittu, erityisenä ongelmana järjestö näki korkojen äkillisen kasvun, joka iskisi velkaisiin talouksiin. Siinä tilanteessa ei olisi enää mahdollista harjoittaa elvytystä perinteisessä mielessä. Italiaa ei mainittu uhkana mutta sen maan tilanne oli kuitenkin epävirallisissa keskusteluissa aina mukana. Toivottiin, että populistien toiminta lakkaisi kun ihmiset saisivat enemmän tietoa OECD:n toiminnasta. Ajatus eliittipolitiikan epäonnistumisesta ei tullut kenellekkään mieleen.

Suomen ähisevä esimerkki

Meillä OECD:n tilastot herättänevät meillä hallituksessa yleistä riemua. Kunhan media jaksaa kahlata tilastot lävitse (se vie tovin).  

Totuus on se, että hallitus on kahlannut näköalattomasti ja teknokraatin raivolla eteenpäin ja päässyt sitten onnella maailmantalouden noususuhdanteeseen mukaan.

Samalla kun hallitus taputtelee itseään selkään, ovat tosiasiat tylyjä. Vuonna 2015 iskettiin koulutukseen ja tehtiin kaksinkertainen vahinko. Tätä itseaiheutettua haavaa on nyt paranneltava monta vuotta. Sinä aikana menetettiin ihmisiä ja osaamispääomaa.

Samoin Suomen reformi-toiminta on nyt väsynyt ja lamassa. Soteuudistus ja sen ”valinnanvapauden” idea ei merkitse todellista reformia vaan ainoastaan yksityistämistä. Juha Sipilän ”reformit” ovat olleet lähinnä sitä, että jokaisen reformin hintana kokoomuksen on maksettava jotain kepulle jotain konkreettista ja käsinkosketeltavaa. Bernerin reformit ovat taas pysähtyneet siihen, että niissä ei ole järkeä.

Lyhyesti: kun OECD toivoo nyt ”more resilience” ja ”social securements” politiikkaa, niin meillä on ajauduttu kaverikapitalismi-reformeihin, joissa ei todella puututa esimerkiksi pienyrittäjien verotuksen älyttömyyksiin.  Suomalainen kaverikapitalismi ei välitä isosta kuvasta eikä pienestä ihmisestä.

Tuloksena on tilanne, jossa meidän työttömyytemme on vielä kaikesta kosmeettisesta paranemisesta huolimatta tuskallisen ”syvältä”. Koulutuksen aliresurssointi on johtanut tilanteeseen, että meille on syntynyt nuorten miesten syrjäytyneiden armeija, joka on tuupattu elämän sivuraiteelle.

Hallitukselle on kuitenkin miellyttävämpää siivota asia hiljaisesti sivuun ja vaieta ongelmista. Suomalaiseen tapaan häpeä ja toivottomuus on kärsittävä yksin. Tai sitten on tehtävä itsemurha, kuten 1990-luvulla kymmenet tuhannet suomalaiset tekivät. 

Meille on myös pesiytynyt maailmalta tuttu yleinen tauti, jossa yritykset eivät haluaisi maksaa veroja tai maksaa palkkaa. Tämän hallituksen aikana tällainen kiemurtelu on ihan normia. Nyt voi lyödä ay-liikettä; kehottaa ihmisiä eroamaan liitosta, piehtaroida paikallisen sopimisella ja yrittää nipistää viikkoa kesälomasta.

Lyhyesti: suomalainen kaverikapitalismi kynkkää eteenpäin ähisevänä ja surkeana verrattuna globaaleihin verrokkeihinsa. Mutta yhtä tuhoisana.

Kuninkaan paluu ja naisten sulaminen

Forumissa oli sen varsin yhtenäisestä sosiaalisesta ja poliittisesta koostumuksesta johtuen iloinen tunnelma.

Se kuitenkin nousi kattoon lopussa.

Raportin julkaisua juhlisti Emmanuel Macronin vierailu OECD:n suurpalatsiin Pariisissa. Järjestön eliittinuoret sähköistyivät ja ottivat presidentin vastaan kuin rocktähden. Kysymyksessä oli peri-ranskalainen ilmiö, josta en aluksi ymmärtänyt mitään.

Sitä oli kuitenkin metkaa seurata.

Kun presidenttiä odotettiin, kerääntyivät naiset huokailemaan reitin varrelle. Kainalot kostuivat ja silmät kirkastuivat. Sitä seuraavan ähinän, läähätyksen ja parin väkinäisen ilohuudon jälkeen presidentti tuli ja kätteli kaikkia. Hän iski silmää kauniimmille naisille ja oli kunnioittavan arvokas vanhemmille daameille. Häntä seurasivat median alamaiset edustajat ja topevat henkivartijat kuten arkkienkelit Voideltua.

Hysterian takana olivat ne muutamat onnelliset ja valitut naiset (olipa siellä läähättäviä miehiäkin) joilla on edessään mainio tulevaisuus eri maiden taloudellisina käskynhaltijoina. Deodorantin pettäminen taisi olla tässä riemukkaassa vastaanotossa ainoa vahinko. Talouden epätasaisuuksien aiheuttamia vahinkoja tavallisille ihmisille ei laskettu.

Mutta vielä kerran: kun presidentti tuli niin taivaat aukenivat. Kyseessä ei ollut mikään poliittinen vierailu vaan tilanne, jossa johtaja kohtaa kansan suoraan. Aivan samalla tavalla kun aikalaiskertomuksien mukaan aikoinaan 1930-luvulla Stalinin saapuessa paikalle, naisvieraat sulivat presidentin loisteessa kuin mehiläisvaha auringon porottaessa.

Oliko tämä nyt sitä ”hyvä-populismia”?

PS. Kuulin Pariisissa ollessani, että ulkoministerimme Timo Soini on Kanadassa osallistunut virallisella vierailulla mielenosoitukseen. Ottamatta nyt kantaa siihen mikä asia oli, niin kyseessä on harvinaisen törkeä diplomaattinen rikkomus. Ajatelkaa, jos Lavrov kävisi Suomessa virallisella vierailulla ja osallistuisi johonkin maan sisäisen asian mielenosoitukseen? Mikä mökä ja mölinä siitä nousisi?

Näyttää siltä, että Soinilla on todella vapaat kädet toimia maan etuja vastaan ja se, että hän hajotti PS puolueen on ansio, jolla voi ratsastella pitkään. Ehkä kysymys on kuitenkin siitä, että Soini tietää jo, että hallitus on finito ja nyt voi tehdä mitä Vatikaanin monsignoret haluavat. Nyt näemme todellisen Soinin ilman maskia: törkeän, hävyttömän ja maan eduista välinpitämättömän poliitikon.

Kysymyksessä samanlainen juttu kuin Arhinmäen ”sateenkaari” mielenosoitus Sotsissa. Rauhoiteltiin halvalla omaatuntoa?

Soinilla on tietenkin täydet oikeudet kansalaisena osoittaa mieltään mutta eikö hänellä olisi ollut paljon parempia kohteita? Esimerkiksi katolisen kirkon pedofilia skandaalit? Niitä vastaan voi osoittaa mieltään Suomessa. Siten, että isänmaan edut eivät sekoitu henkilökohtaisiin etuihin.

Arto Luukkanen pe 01.06. 10:59

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Arto Luukkanen

Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994.

tuoreimmat

Hallitus sai neljät "ehdot"

ma 18.06. 13:22

Luotan pääministeriimme - vielä

to 14.06. 17:34

Sähläri-Soini ulkoministerinä

ke 13.06. 18:15

"Autuaita ovat rauhantekijät"

ti 12.06. 11:46

Tuliskos SDP mukaan kaverikapitalismia kumoamaan?

ma 11.06. 13:27

Juha - bolsevikki?

la 09.06. 12:02

Kepun seuraava pääministeriys 2040?

pe 08.06. 14:25

Kojamo: hyvät kesälomarahat vasemmistolle ja ay-liikkeelle

ti 05.06. 13:05

Iloa ja riemua OECD:stä maailman kansoille: kasvu jatkuu?

pe 01.06. 10:59

EU hajoaa etelästä käsin? Ja meidän hallitus seuraa perässä

ti 29.05. 10:49

blogit

Vieraskynä

Sananvapaus politisoituneessa oikeusjärjestelmässä: Tommy Robinson

pe 15.06.2018 14:00

Juha Ahvio

Amerikkalaiset konservatiiviset kirkkokunnat Soros-solutuksen kohteina

ke 20.06.2018 17:42

Professorin Ajatuksia

Suomi ja Unkari työttömyyden kimpussa

ke 20.06.2018 17:39

Jukka Hankamäki

Kultaranta-keskustelut: paljon puhetta, vähän asiaa

ke 20.06.2018 17:44

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Behdad - poliittiset pakolaiset tuvapaikkarallin uhreina

to 31.05.2018 23:27

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Hallitus sai neljät "ehdot"

ma 18.06.2018 13:22

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Reuters Institute / Oxford University median luotettavuustutkimus jopa hulvatonta luettavaa - Vahva lukusuositus

su 17.06.2018 12:23

Heikki Porkka

Yhdysvallat eroaa YK:n ihmisoikeusneuvostosta

ke 20.06.2018 08:54

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Punavihreän agendajournalismin kesäteatteri

ke 20.06.2018 21:15

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Enkeleitä on

ke 20.06.2018 17:40

Matti Viren

Hyvinvointivaltio voi pahoin

ti 08.05.2018 11:28