Blogi: Timo Vihavainen, ma 18.06.2018 13:18

Turhan englannin vääntäjät

Turhan englannin vääntäjät

 

Aina silloin tällöin tekee mieli puuttua siihen tuhotyöhön, jota englanninkieli päivittäin tekee meidänkin kansallisessa yrttitarhassamme. Facebookissa on tarpeellinen keskusteluryhmä turhaa englantia, johon tutustuminen olisi monelle tarpeen.

Joskus (22.7.2015) bloggasin siitä, miten eurooppalaiset kielet muodostavat oikeinkirjoituksensa puolesta hirveän sekasotkun, jota niiden hahmottaminen englannin kautta vielä suuresti pahentaa.

Ajatelkaa nyt vaikkapa niitä eri tapoja, joilla eri kielissä äännetään kirjainyhdistelmä ch (ruotsi, saksa, englanti, italia, espanja…). Samaan törmäämme esimerkiksi ci ja ce-yhdistelmien kanssa.

On helppo sanoa, että ne nyt pitäisi vain opetella. Tosiasia on, ettei suurin osa kansojemme syvien rivien edustajista tule koskaan sitä tekemään.

Winston Churchill oli sitä mieltä, että jokaisella on oikeus lausua vieraskieliset sanat siten kuin haluaa ja tätä näkemystä voi toki ymmärtää. Esimerkiksi suomalaisille vieraiden kirjainyhdistelmien lausuminen saattaa kuitenkin olla yhtä vaikeaa kuin on suomalaisten sanojen lausuminen ulkomaalaisille. Voi käydä niin, ettei puhujaa ymmärretä.

Lukekaapa muuten huviksenne berlitzistä, miten suomea opetetaan lausumaan. Mitä tarkoittavat esimerkiksi ilmaukset  pahl-yon-koa muck-sah tai hew-ah roo-o-kuh-hu-loa? Ja nämä nyt ovat helpommasta päästä.

Heitin esille ajatuksen eurooppalaisesta pinyin-kirjoituksesta ja sain tietenkin vastaukseksi erilaisia näkemyksiä olemassa olevan pinyin-systeemin puutteista kiinan lausumisen kuvaajana. Onhan niitä, toki, mutta eri asiasta minä kyllä siinä yritin puhua.

Toki äidinkieli on useimmille rakas. Katteetonta hienostelua harrastavia itsetuntovammaisia en tässä ota lukuun. Onhan heitäkin enemmän kuin soisi, luoja paratkoon.

Kun kielipatriotismia nyt joka tapauksessa on ja syystäkin, yrittävät kaikkien maiden ja kielten patriootit kehittää omaa kieltään kohti sen omimman ilmaisuvoiman ja kauneuden täydellisyyttä ja korostavat siksi sen erityispiirteitä.

Tämä on hieno asia, jota vaistomaisesti ymmärtää ja kannattaa. Seurauksena vain on eriytyminen muista ja erikoismerkkien viidakko, joka käy ainakin vielä nykytekniikalla aika vaikeaksi kirjoittamisen kannalta. Ajatelkaamme nyt vaikkapa turkin kirjoittamista normaalilla qwerty-näppäimistöllä. Kyllä siinä saa toisenkin kerran kaivaa erikoismerkkejä esille.

Mutta mikäpä kieli olisi tässä suhteessa viaton? Meillä on omat skandimerkkimme, etenkin slaavilaisissa kielissä on hattuja, aksentteja ja muita kommervenkkejä kiusaksi asti. Virossa, latviassa, ranskassa, espanjassa, puolassa, tšekissä, tanskassa ja norjassa ja jopa saksassa täytyy välillä kaivella esille kunkin kielen erityismerkkejä. Vain italia ja englanti pärjäävät ilman sellaisia.

Mutta englannin edun tässä suhteessa tuhoaa sen mieletön ääntämys tai oikeinkirjoitus, josta puuttuu johdonmukaisuus.

Mikäli englanti olisi vain yksi kieli muiden joukossa, ei asiaan kannattaisi kiinnittää huomiota. Se on kuitenkin viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana muodostunut koko maailman lingua francaksi ja siihen rooliin se sopii huonosti.

Maailman kehittynein ja siksi monessa mielessä helpoin kieli on kiina, jossa sanat eivät taivu eikä kieliopista muutenkaan voi puhua, ellei sellaiseksi lueta sanayhdistelmien idiomaattisuutta. Mutta yhtä hyvinhän noita yhdistelmiä voidaan pitää myös sanoina, eihän parilla sadalla tavulla voida kovin paljon kommunikoida.

Maailman helpoin kieli onkin tiettävästi pidginenglanti, jossa yhdistyvät englannin sanat ja kiinan kielioppi eli siis sen puute. Pelkään kuitenkin, että tämän kielen kirjoittamisessa ovat englannille ominaiset epäjohdonmukaisuudet yhä säilyneet.

Englanti on monessa suhteessa hankala kieli, etenkin jos sitä puhutaan natiivien tapaan. Nykyään onkin otettu tavoitteeksi opettaa ulkomaalaisille nimenomaan lingua franca-englantia, josta alkuperäisen kielen loputtomat finessit on poistettu. Se toimii kansojen välisessä kommunikaatiossa paljon paremmin, mutta on tietenkin varsin köyhä ilmaisuväline, kun ajatellaan vaikkapa kaunokirjallisuutta.

Koska englanti on varsin sekalainen kooste keskenään aivan erilaisia aineksia, sen varsinainen ymmärtäminen edellyttää esimerkiksi latinan ja kreikan ainakin jonkintasoista osaamista. Ranskan merkitystä englannin kehitykselle tuskin myöskään voi liioitella. Germaaniset ainekset ovat niinikään selvästi esillä ja kelttiläisiä sanoja vilisee etenkin paikallisissa murteissa.

Sitä paitsi erilaisia englanteja lasketaan olevan maailmassa monia. Niiden puhujat eivät useinkaan helposti ymmärrä toisiaan. Luulen, että itse kullakin on asiasta kokemuksia.

Neuvostoliitossa vieraiden kielten osaaminen oli varsin kurjalla tasolla, mikä tietenkin johtui puolueen määrätietoisesta politiikasta. Kommunismin romahdettua tilanne on nyt täysin muuttunut ja nykyään Venäjällä osataan yleisesti englantia jopa hyvin. Sen sijaan muiden eurooppalaisten kielten osaaminen on romahtanut, mutta samahan on tapahtunut kaikkialla.

Venäjän translitterointi muodostaa vielä oman ongelmansa, johon en viitsi enemmälti puuttua. Totean vain, että se muun muassa synnyttää jatkuvasti hullunkurisia tuloksia, kun eri kieliä translitteroidaan englannin käytäntöjen mukaisesti. Aikoinaan samaa syntiä oli tapana tehdä ranskalaisittain.

Tarkoitan sitä, että esimerkiksi suomenkielisiä nimiä translitteroidaan englantilaisittain. Kukapa ei muistaisi jossakin Kivennavalla olevaa taulua, jossa kerrotaan Khel´sinki-nimisen kaupungin sijaitsevan niin ja niin monen kilometrin päässä. Mutta se siitä asiasta.

Joka tapauksessa ei-anglosaksisen vieraan maan ja kielen lähestyminen englannin välityksellä tuottaa loputtomasti muitakin sekaannuksia. Tässä hiljattain esitettiin muuan kuvaelma, jonka nimenä oli Prinsessa Daškovan seikkailut vai mikä se taas olikaan.

Kyseessä oli tietenkin tuo varsin kuuluisa ruhtinatar Daškova, eihän Venäjällä ylipäätään ollut prinssejä eikä prinsessoja, paitsi muualta tulleita. Ruhtinaita ja ruhtinattaria (knjaz, knjagina) siellä sen sijaan kyllä oli vaikka kuinka.

No, pientähän tämä on, eikä siitä vielä pitäisi kenellekään tulla vammaa sieluun. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että englannin mukaiseen kääntämiseen ja sen mukaisiin virheisiin suhtaudutaan kuin täysin hyväksyttävään, ellei nyt suorastaan ansiokkaaseen asiaan.

Joskus tuntuu jopa siltä, että turhien englantilaisten ilmausten esittämisessä suorastaan kilpaillaan ja briljeerataan sillä, että henkilön tiedossa näyttää olevan jokin ihan oikea englantilainen ilmaus, jota ei edes osata kääntää suomeksi.

Joissakin tapauksissa on tietysti tarpeellista, oikein ja kohtuullista käyttää vieraskielisiä ilmauksia, mikäli ne auttavat asian esittämistä joko ajatuksen tarkkuuden tai myös tyylin kannalta. Valtava enemmistö kieleemme päivittäin tungetuista yhä uusista englannin sanoista on kuitenkin täysin tarpeettomia ja niiden käyttö antavaa vain vaikutelman siitä, ettei käyttäjä osaa kunnolla äidinkieltään ja se on kyllä puute se.

 

Timo Vihavainen ma 18.06. 13:18

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Lukijaa palkitaan

ti 25.09. 21:34

Venäläisen elämän ensyklopedia

ma 24.09. 22:34

Imperialismin kanssa tanssiessa

pe 21.09. 22:40

Raakuuden koulussa

to 20.09. 22:31

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

blogit

Vieraskynä

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09.2018 22:03

Juha Ahvio

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09.2018 22:46

Professorin Ajatuksia

Kusi päässä, paskat seinillä

ti 25.09.2018 21:33

Jukka Hankamäki

Moniosaajat loihtivat kaikille miehille porttikiellon omilla raiskauksillaan

ke 19.09.2018 22:12

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Peruskouluissa opetetaan fundamentalistista islamia

la 22.09.2018 20:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Venäjän sisäpoliittinen värinä

ma 24.09.2018 22:36

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Globaalit punavihreät tutit

ti 25.09.2018 12:24

Olli Pusa

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09.2018 22:35

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Venäläisten maihinnousu Airistolla johtuu päättäjien sinisilmäisyydestä

su 23.09.2018 11:36

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Lukijaa palkitaan

ti 25.09.2018 21:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40