Blogi: Timo Vihavainen, ke 04.07.2018 19:45

Tyytyväisyyden ongelmia

Arkadialaisia pohdintoja

Et in Arcadia ego

Kun nyt sattuu olemaan kaunis ilma, vene erinomaisessa satamassa ja asiat luulojen mukaan muutenkin kunnossa, tulee mieleen, että on syytä tyytyväisyyteen. Ehkä pitäisi vain keskittyä siihen?

Sellainen tila, jossa ihminen on täysin tyytyväinen, ei ole helppo hankkia ja on sitä paitsi altis katoamaan.

Antiikin auktorit pohdiskelivat asiaa hyvin paljon. Hieman outoa on, että sen problematiikka ei erityisemmin näytä meidän aikaamme kiinnostavan, vaikka onnen tavoittelu on suorastaan virallinen päämäärämme, ainakin USA:ssa perustuslain mukaan. Ja sehän on meidänkin esikuvamme.

Antiikin parhaat päät taisivat yleensä päätyä siihen tulokseen, että onni on hyveessä (arete, virtus), joka on kestävä eikä aistinautinnossa, joka on sekä häilyvä että turmiollinen, siis kohtuuttomana. Kohtuullisuus taas kuuluu hyveisiin.

Uskon tämän mielelläni. Selvältä myös näyttää, ettei tyytyväisyys, saati onni ole staattinen tila, joka voisi jatkua pitkiä aikoja.

Hyve synnyttää terveen ruumiin ja vireän hengen, mikäli jokin ulkopuolinen tekijä ei tätä estä. Sellainen taas vaatii päästä purkamaan energiaansa. Tämä kai lienee ainakin länsimainen käsitys onnesta. Mietiskelyyn keskittyvässä itämaisessa filosofiassa asia taitaa olla toisin.

Mystiikassa uppoudutaan muuttumattomuuden maailmaan, näin olen ymmärtänyt, mutta eikö jopa askeesi vaadi vaihtelua antaakseen tyydytystä? Vai onko yksitoikkoisuuden piina myös palkitsevaa, jos asian oikein ymmärtää?

Joka tapauksessa minusta näyttää siltä, että esimerkiksi mammonaa määrättömästi kahmineet yksilöt ovat ongelmissa, kun heidän pitäisi ryhtyä onnellisiksi. Asiahan ei hoidu sillä, että niin päätetään.

Saarnaaja tunnetusti varoitti mammonasta ja kertoi, että rikkaalle ei hänen omaisuutensa anna rauhaa päivällä eikä yöllä, kun taas köyhä nukkuu makeasti, vailla huolia ja vastuuta.

Tuossa Saarnaaja taisi idealisoida köyhyyttä, joka ainakin nykyään todennäköisemmin lienee loputtomien huolien painama tila, mutta tokihan noita huolettomia kulkureitakin on oikeasti ollut, näin kerrotaan. Kovin harvinainen tyyppi kai sentään lienee kyseessä.

Paratiisi, pysyvä onni on mystinen tila, jota on monin eri tavoin kuvattu. Muhammedilla se tunnetusti on varsin aistimusvoimainen yltäkylläisyyden ja kypsän viisauden merkillisesti yhdistävä tila, jossa on kaikenlaisia herkkuja eri tarkoituksiin, mutta ei sen sijaan riitaa eikä turhaa puhetta.

Kristillinen paratiisi vaikuttaa henkisemmältä ja jotenkin staattisemmalta. Itämainen ajattelu menee vielä enemmän tähän suuntaan ja nirvanassa ei ainakaan ulkopuolisen ymmärryksen mukaan taida olla enää yhtään mitään.

Kiinnostava paratiisi on se psykedelinen väriloiston maailma, josta Aldous Huxley, rohtojen kokeilija, on puhunut (The Doors of Perception). Se tuntuu kuuluvan jotenkin eri ulottuvuuteen kuin normaali maallinen elämämme ja sijoittuu vaikeasti staattisuus-dynaamisuus –akselille.

Täällä maan päällä me nyt kuitenkin elämme tunnetusti ihmisen parasta aikaa ja useimmat tavoittelevat onnellisuutta tai vähintään halujensa tyydytystä tavanomaisin konstein, tajuntaa laajentamatta.

Konstit ovat monet. Muistelen William Jamesin teoksessaan Uskonnollisen kokemuksen muodot, siteeranneen jotakuta henkilöä, joka sanoa murjaisi, että olut on antanut ihmiskunnalle enemmän esimakua paratiisista kuin kaikki rukoukset yhteensä.

Tähän en ota kantaa. Joka tapauksessa lienee havaittavissa, ettei oluen tai muun alkoholin avulla voi loputtomasti tai edes kauankaan hankkia myönteisiä elämyksiä ja onnellisuutta tuskin lainkaan. Alkoholi lienee pikemmin depressantti, pitemmän päälle.

Toki lyhytaikainen onnen tila tuntuu monen mielestä sisältävän lepoa ja yltäkylläisyyttä, joihin yhdistyy nautinto. Charlews Kingsleyn runosta The Last Buccaneer löydämme idyllin:

Oh, sweet it was in Avès to hear the landward breeze
A-swing with good tobacco in a net between the trees,
With a negro lass to fan you while you listen’d to the roar
Of the breakers on the reef outside that never touched the shore

 

Ja Jylhän käännöksenä:

 

Suloista oli kuulla taas maatuulten huminaa

riippumatossaan näin hengähtää suuss’ oivaa tupakkaa

kun neekertyttö viuhkallaan sua varjos leyhyttäin

ja valtameren mainingit löi etäällä rantaa päin

 

Myönnän, että tämä kohta on aina vedonnut minuun. Siinä sitä ollaan, vaarojen ja vastusten jälkeen, yltälkylläisyyden äärellä. Nyt maistuu vaikkapa kylmä tynnyriolut!

Muuten, viimeinen bukanierikaan nei nauttinut täydellisestä staattisesta onnesta. Jo pelkkä riippumaton heilutus merkitsee vaihtelua, viuhkan liike ja mällin muikea potkaisu kurkussa olivat tapahtumia.

Hemingway se taisi olla, joka sanoi vielä yhden tähän staattisen kylläisyyden tunnelmaan sopivan mietelmän: Joskus iltapäivällä Afrikassa, päivän toisen viskin jälkeen, sen, joka maistuu kaikkein parhaimmalta –silloin tunsin olevani täysin onnellinen…

Mutta toisen viskin puraisussa oli oma dynamiikkansa ja sen lämmittävä vaikutus oli vain hetkellinen. Kolmattahan se vielä jossakin vaiheessa kaipasi…

Vaikka onnellisuus, siis ainakin tässä rajoitetussa mielessä täydellisenä tyytyväisyytenä, näyttäisi olevan jokseenkin staattinen tila, joudutaan se lisäksi aina ostamaan, jopa kalliisti.

 

Bukanieri nautti, kun sai olla rauhassa meren vaaroilta ja raivolta, Ernst-pappa joutui matkustamaan Afrikkaan ja siellä pelkäämään villieläimiä, joita ehdoin tahdoin meni härnäämään, kunnes löysi rauhan sataman terassilta.

Tuntuu siltä, että moni yrittää päästä tyytyväiseksi väkisin, pelkällä päätöksellä ja tietyllä rekvisiitalla. Kai sekin voi onnistua. Viskiä, riippumattoja ja purutupakkaa on saatavilla kohtuuhintaan. Potentiaalista seuraakin on maailma täynnä.

Tämä taitaa olla sitä nykyaikaista onnellisuutta sanan hieman vulgaarissa, tyytyväisyyden mielessä.

Antiikin filosofiassa nousi aika tärkeäksi ajatus ataraksiasta eli mielen tasapainosta, jota ulkoiset ärsykkeet eivät päässeet sekoittamaan tai jopa apatiasta (apatheia), joka merkitsi vapautta intohimoista.

Tämä näkyi erityisesti stoalaisuudessa, joka liittyy antiikin kulttuurin ylikypsyyden ja rappion aikaan. Voisi olettaa, että nykyaika kehittää vastaavia ilmiöitä. Mutta ehkä aika ei vielä ole kypsä.

Timo Vihavainen ke 04.07. 19:45

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Maan mahtavat ja mahtailu

to 19.07. 20:17

Mikä oli kuningas?

ke 18.07. 18:42

Mielen osoittelua

ma 16.07. 23:56

Vuosi 1803

su 15.07. 12:00

Soturiainesta

pe 13.07. 23:44

Aikamoinen lopotti

ke 11.07. 20:59

Orwellin arvo

ti 10.07. 11:58

Muuan historian väärinkäsitys

su 08.07. 22:32

Myrskyn jälkeen ja ennen vallankumouksia

la 07.07. 14:28

Digifirmat pörssissä

to 05.07. 21:12

blogit

Vieraskynä

Siniristin Liitto

ti 17.07.2018 21:07

Juha Ahvio

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07.2018 12:03

Professorin Ajatuksia

Mitä sikarutto opettaa?

ke 18.07.2018 18:40

Jukka Hankamäki

Jakavatko Trump ja Putin Suomen?

ke 11.07.2018 21:03

Petteri Hiienkoski

Onko YLE korjannut Trump-uutisointiaan vastuullisemmaksi?

to 19.07.2018 05:17

Tapio Holopainen

Vaunuihin kahlittu, eli miksi suomalaiset saavat liian vähän lapsia?

ti 17.07.2018 21:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

HS: Jopa marokkolaisille kiertolaisille myönnetty turvapaikkoja Suomesta

ti 17.07.2018 17:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Huippukokouksen tulos: nyt Suomi tarkkana!

ma 16.07.2018 23:58

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suonpää: "Paunio, tuo kauhea äärioikeistolainen"

pe 13.07.2018 10:01

Heikki Porkka

Nelson Mandelasta maan rakoon

ke 18.07.2018 11:54

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Punaviherliberaalit jakavat kansakunnan hyviin ja huonoihin ihmisiin

ke 18.07.2018 10:51

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Maan mahtavat ja mahtailu

to 19.07.2018 20:17

Matti Viren

Wir schaffen das!

ma 25.06.2018 01:52