Blogi: Timo Vihavainen, su 08.07.2018 22:32

Muuan historian väärinkäsitys

Muuan sitkeä myytti

 

Vesa Vares, Hakaristin kuva. Kansallissosialistinen Saksa Suomen johtavissa puoluelehdissä sisä- ja ulkopoliittisena tekijänä 1933-1939. Turun yliopiston poliittisen historian laitoksen julkaisuja E:2/1986, 75 s.

 

Historiasta vallitsee joitakin yleisiä käsityksiä, joita ei mikään määrä tutkimusta näköjään kykene muuttamaan. Yksi sellainen on myytti Saksan vaikutusvallasta Suomessa 1930-luvulla ja sen muka meillä nauttimasta suosiosta.

Tähän myyttiin viittaa harmistuneena jo 1950-luvulla kirjoittanut Yrjö Niiniluoto, Siitä on kirjoittanut Martti Julkunen ja sen kumoavat sekä Sinikka Wunschin että amerikkalaisen L. Backlundin väitöskirjat ja onhan niitä. Mikään tutkimus ei sen sijaan käsitystä tue.

Projisiohan siinä on kyseessä. Saksa-yhteistyöstä tuli Suomelle sitten aikoinaan, katkerien kokemusten jälkeen samanlainen reaalipoliittinen valinta kuin Neuvostoliitto-kumppanuudesta myöhemmin. Se oli niissä oloissa ainoa vaihtoehto. 1930-luvulla oli luotettu Kansainliittoon ja sitten puolueettomuuteen.

Takeita puolueettomuudelle ei 1930-luvun lopussa tunnetusti huolittu enempää Neuvostoliitolta kuin Saksalta, mikä luultavasti oli järkevää. Joka tapauksessa asialla oli myös taustansa siinä epämieltymyksessä ja epäluulossa, jota meillä aiheellisesti tunnettiin molempia totalitarismeja kohtaan.

Itse asiassa, kuten Sinikka Wunsch väitöskirjassaan kertoo, suomalaisessa lehdistössä Saksa ja Neuvostoliitto aika pitkälle rinnastettiin toisiinsa ja esitettiin parikin kertaa ajatus niiden välisen liiton mahdollisuudesta. Sehän sitten tunnetusti toteutui. Puhe Molotovin-Ribbentropin paktista hämärtää tarpeettomasti sen tosiasian, että kyseessä oli Hitlerin ja Stalinin välinen liitto.

Tarvitsee vain katsoa puoluekenttäämme ja eduskuntavaalien tuloksia ymmärtääkseen, ettei totalitaarisilla aatteilla voinut olla politiikassamme merkittävää vaikutusvaltaa. IKL oli ideologialtaan lähinnä fasismia, mutta sen paikkamäärä kutistui vuonna 1939 vaatimattomaan kahdeksaan. Paikkoja oli siis neljä prosenttia kokonaismäärästä…

Puoluelehdistöä koskevassa tutkimuksessaan Vesa Vares osoittaa, että Saksan nauttima arvostus painui pohjalukemiin jo heti vuonna 1934. Pitkien veitsien yö, Itävallan kansleri Dollfussin murha ja vastaavat poliittiset innovaatiot kauhistuttivat niitäkin, joille vanha saksalainen kulttuuri oli läheistä. Tämä ei ollut sitä vanhaa, vaan aivan uutta.

Suomen punamultahallitus uskoi demokratiaan, vaikka Kansainliiton arvovalta Abessinian sodan aikoihin romahti.

Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien kaltaiset lehdet ihailivat demokraattisia länsivaltoja ja jälkimmäinen lohduttautui sillä, että vaikka Saksa oli häirikkö ja sapelinkalistaja, oli se aivan liian heikko pystyäkseen määräilemään asioista. Se uskoi Saksassakin ymmärrettävän, että sivistynyt maailma oli siihen nähden ylivoimainen.

Kun Saksalainen imperialismi siten vuoden 1938 Anschlussista lähtien kuitenkin lähti marssimaan, osattiin jo Suomessakin säikähtää. Tynkä -Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1939 sai myös Ajan Suunnan reagoimaan kielteisesti.

Saksan Suomen-lähettiläs von Blücher raportoikin kotimaahansa, että jopa upseeripiirit olivat alkaneet vieraantua Saksasta. Sitä paitsi armeijan johdossa oli Mannerheim, joka oli täysin vapaa tunteilusta ja kylmä sekä Saksaa kohtaan yleensä että natseja kohtaan erityisesti.

Todellinen saksalaisvastaisuuden aalto valtasi Suomen tunnetusti silloin, kun talvisota syttyi ja Saksan rooli asiassa ymmärrettiin.  Risto O. Peltovuoren väitöskirja kertoo asiasta yksityiskohtaisesti.

Niinpä sitten, kun Saksan tukea välirauhan aikana kipeästi tarvittiin, olikin mielipidemuokkauksella paljon tekemistä saadakseen kansan sulattamaan uuden reaalipoliittisen linjauksen. Asia toki helpottui vähäksi aikaa sitten, kun takuumies näytti menestyvän sodassa loistavasti.

Mutta mitä tulee 1930-luvun lehdistöön, oli Saksan kuva siellä ”murskaavan ylivoimaisesti kielteinen”. Siitä ei voi olla ”pienintäkään epäselvyyttä”, tiivistää Vares tutkimuksensa tuloksia.

Olisiko saksalaismielisyys sitten vallinnut maassamme jotakin muuta kautta? Näin ei missään poliittisesti edes jotakin merkitsevissä piireissä ollut eikä edes voinut olla. Jopa IKL oli sentään suomalaiskansallinen puolue eikä saksalaiskansallinen. Tässä mielessä sitä ei voi verrata kommunisteihin, joille isänmaattomuus oli tärkeä opinkappale tuohon aikaan.

Torjuessaan suomalaisten avunpyynnöt talvisodan aikana Hitler viittasi siihen pahansuopaisuuteen, jota Suomen lehdistö oli häntä ja Saksaa vastaan osoittanut koko 1930-luvun. Kyseessä tietenkin oli jälkikäteinen rationalisaatio, mutta se perustui tosiasioille. Sitä paitsi myös Hitler oli joissakin asioissa täysin vapaa tunteilusta.

Nykyään on muodikasta puhua turvallisuustakeista, mikä on varsin propagandistinen termi. Kyseessähän ovat takeet sotilaallisesta avusta. Sellaisista takeista saammekin kiittää kahden maailmansodan syttymistä. Ketjureaktio oli etukäteen valmisteltu kuin räjäytyskenttä.

Olisi ollut ilmeisen vaikeaa hyväksyä Neuvostoliitolta tuollaisia takeita 1930-luvun lopulla ja yhtä vastenmielinen oli Saksankin avuntarjous.

Niinpä sitä sitten jäätiin yksin, kun myös Ruotsi osoittautui haluttomaksi kytkemään kohtaloaan Suomen lievästi sanoen epävarmaan tulevaisuuteen.

Tehtiinkö meillä siis kohtalokas virhe, kuten Kekkonen antoi puheessaan vuonna 1977 ymmärtää? Mikäli vuonna 1937 olisi solmittu sopimus turvallisuustakeista, olisi oltu turvassa? Enpä usko. luulen, että niitä virheitä tehtiin pikemminkin muualla, erityisesti Moskovassa.

Historiassa on todennäköisesti mahdotonta löytää aina sellaisia ratkaisuja, jotka johtaisivat miellyttävään lopputulokseen. Ehkäpä voimme yhtyä Yrjö Niiniluodon johtopäätökseen, jonka mukaan suomalaiseksi syntyminen on tavallista suuremmassa määrin kohtalo.

Timo Vihavainen su 08.07. 22:32

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Lukijaa palkitaan

ti 25.09. 21:34

Venäläisen elämän ensyklopedia

ma 24.09. 22:34

Imperialismin kanssa tanssiessa

pe 21.09. 22:40

Raakuuden koulussa

to 20.09. 22:31

Kulttuurin kukkatarhat

ma 17.09. 23:22

Turmion tieltä terveyteen!

pe 14.09. 23:19

Viimeistä vitsiä myöten

to 13.09. 23:00

Sanat ja vapaus

ke 12.09. 22:16

Kansan petos

ti 11.09. 22:05

Pietarin nostalgiaa

ma 10.09. 22:53

blogit

Vieraskynä

Seksuaalikasvatus ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

ti 25.09.2018 22:03

Juha Ahvio

Trumpin nimittämä tuomari Brett Kavanaugh Soros-vehkeilyn kohteena

pe 21.09.2018 22:46

Professorin Ajatuksia

Kusi päässä, paskat seinillä

ti 25.09.2018 21:33

Jukka Hankamäki

Moniosaajat loihtivat kaikille miehille porttikiellon omilla raiskauksillaan

ke 19.09.2018 22:12

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Peruskouluissa opetetaan fundamentalistista islamia

la 22.09.2018 20:32

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Venäjän sisäpoliittinen värinä

ma 24.09.2018 22:36

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Globaalit punavihreät tutit

ti 25.09.2018 12:24

Olli Pusa

Syksyinen viikonloppu Airistolla

ti 25.09.2018 22:35

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Vihreiden töppäilyt auttavat Petteri Orpon pääministeriksi

ke 26.09.2018 09:41

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Lukijaa palkitaan

ti 25.09.2018 21:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40