Jussi Halla-aho käynnisti puheenjohtajakilpansa tavalla, joka sai monen toimittajan laskemaan alleen. Hän julkaisi pitkähkön videon, jossa hän kertoi ehdokkuudestaan ja sen perusteista, mutta ei suostunut tänään kommentoimaan ehdokkuuttaan perinteiseen tapaan eli toimittajien kysymyksiin vastaamalla.

Halla-aho menetteli mielestäni oikein. Nyt kansalaiset kuulivat sen mitä hän halusi sanoa. Siis ilman, että toimittaja siinä välissä leikkasi ja liimasi hänen sanomisia muotoon, joka palvelisi paremmin toimittajan ja tiedotusvälineen poliittisia tavoitteita.

Median asenteita kuvaa hyvin Helsingin Sanomien erikoistoimittaja Saska Saarikoski. Hän pohdiskeli äskettäin twiitissään, kuinka media voisi parhaiten toimia Halla-ahoa ja Perussuomalaisia vastaan. Siis tämä samainen Saarikoski, joka viime syksynä ennusti, että Trumpin mahdollisuudet tulla valituksi ovat nolla prosenttia.

Koska median asenne on jyrkän kielteinen, Halla-ahon valitsema toimintatapa on oikeastaan ainoa mahdollinen. Siis jos ei halua olla Saarikosken ja muiden punaviherlib-kaartilaisten mielivallan alaisena. Ja sitä Halla-aho ei halua.
 

On selvää, että Halla-aho ei voi kokonaan syrjäyttää perinteistä mediaa. Näissä tilanteissa on järkevää suosia suoria lähetyksiä, koska silloin sanomisen muokkaaminen on vaikeaa. 

On myös syytä välttää tilanteita, joissa hän on yksin ja vastassa on esimerkiksi toimittaja ja pari-kolme muuta samanmielistä. Tämä kaava on tullut tutuksi mm. Pressiklubissa ja muissa ajankohtaisohjelmissa.