Blogi: Timo Vihavainen, to 09.08.2018 22:24

Uusi normaali?

Uusi normaali

 

Jyväskylän mielensäpahoittamisjuttu on ainakin minulle paljastanut aivan uuden näkökulman nykyiseen kulttuuriin.

Kun laatulehdeksi itseään yhä kutsuva Helsingin Sanomat uutispalstalla kertoo, että jyväskyläläisen professorin kohtalo yliopistossa ratkaistaan lähiaikoina pidettävässä kokouksessa, on kyseessä ensi kuulemalta korrekti lehtimiestapa, jonka paluuta voisi tervehtiä ilolla.

Eihän uutista ja kommentointia saa sekoittaa keskenään, tai ei saanut silloin, kun toimittajat vielä ymmärsivät niiden välisen eron. Totalitaaristen maiden väritetyille uutisille me kaikki nauroimme ja niiden mahtipontinen moralisointi oli jo sillään vitsikästä, se ei tarvinnut selityksiä.

Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.

Tällainen ei olisi vielä kymmenen vuotta sitten ollut lainkaan mahdollista. Jokin on nyt muuttunut, mutta mikä, milloin ja miksi?

Tällaisiin historian tulkinnan peruskysymyksiin on vaikeaa ja jopa mahdotontakin antaa luotettavia vastauksia, mutta silti ne ovat legitiimejä ja kiinnostavia.

Kulttuurimme on niin nopeassa muutoksen tilassa, että ihminen, joka edes jossakin määrin on intellektuaalisesti orientoitunut, joutuu tekemään näitä kysymyksiä. Muu olisi säkki päässä elämistä.

Minusta tuntuu, että muutoksen –joka on eittämätön- syyt liittyvät niin sanotun yksinapaisen, globaalin maailman ideologiaan, joka näyttää edellyttävän, että kaikkiin ihmiselämän ja yhteiskunnan peruskysymyksiin on olemassa yksi, absoluuttisen selvä ja tiedossa oleva vastaus.

Vielä silloin, kun maailma oli kaksinapainen, joutuivat monet ainakin toteamaan sen, että asioita tosiaan katsellaan useammalta kantilta ja tämä saattoi viitata siihen, ettei ollut olemassa ainakaan yhtä ainoaa mahdollista oikeaa näkökulmaa niihin.

Voidaan sanoa, että meillä on yhä toisena maailmana Venäjä, mutta sen intellektuaalinen koko ja kulttuurinen mahti on kovin vähäinen ja sen erottautuminen lännestä lähinnä reaktiivista, ettei se lainkaan korvaa aiempaa toista maailmaa. Se on pikemminkin vain kuriositeetti.

Tietenkin ne, joiden ajatustapa on historiallinen, ymmärtävät ilman muuta, että näkökulmia asioihin on ollut ja on useampia ja että ne ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Mutta tällainen taitaa olla yhä harvinaisempaa.

On suorastaan säälittävää nähdä, miten monet, ilmeisen koulutetut ihmiset lähtevät siitä, että heidän arvonsa ja asenteensa ovat absoluuttisen varmasti oikeita, eikä tämä mitenkään estä heitä ajattelemasta, että kaikki arvot ja asenteet ovat suhteellisia.

Suhteellisina niitä näköjään pidetään siinä mielessä, ettei länsimaisella ihmisellä ole lupa pitää itseään muita parempana tai yhtä hyvänä. Tämän johdosta on suvaittava kaikkea ei-länsimaista ja kieltäydyttävä sitä arvostelemasta.

Absoluuttisesti oikeaa on kuitenkin nimenomaan tuon relativismin ja siihen liittyvien muutamien aksioomien olettaminen. Siitä poikkeamista ei voi suvaita oman kulttuurin sisällä.

Paljastavaa on adjektiivin asenteellinen käyttö. Kun jyväskyläläisen professorin kirjoitusta nimitetään asenteelliseksi, tarkoitetaan samalla tietenkin sitä, ettei sen arvosteleminen ole lainkaan asenteellista. Tällainen oletetaan kai mahdolliseksi sen takia, että jälkimmäinen edustaa pelkkiä faktoja ja samalla myös asenteettomuutta.

Kuvitelma siitä, että inhimillisessä elämässä voitaisiin kokonaan luopua asenteista ja sen sijaan rakentaa vain pelkille faktoille, on luonnollisesti läpikotaisin naiivi. Sen kieltää jo Humen giljotiini, joka kuuluu länsimaisen sivistyksen keskeisiin tukipylväisiin.

Asenteet ovat asenteita ja faktat ovat faktoja. Molempia tarvitaan ja olisi obskurantismia kieltää kumpiakaan. Toisten selvittäminen kuuluu etupäässä tieteen alaan ja toisten alueena on politiikka. Politiikka taas ei, hyvä tai paha, ole tiedettä eikä edes sellaiseksi tulossa.

Juuri siksi tiettyjen asenteiden ja niiden ilmaisemisen kieltäminen on sallimatonta demokratiassa. Totalitarismissa se on olennainen osa järjestelmää.

Tämä läpikotaisin naiivien faktantarkistajien aikakausi tekee kummallisen ja kaamean vaikutelman siihen, joka on joskus elänyt ajassa, jolloin älyllistä avoimuutta pidettiin akateemisissa piireissä vielä tärkeänä ja jopa välttämättömänä hyveenä.

On totta, että meillä on ennenkin ollut opiskelijapiireissä ja nuorten tutkijoiden keskuudessa jopa runsaasti totalitaarisen ajattelun kannattajia. Mutta kysymys on ollut lieveilmiöstä.

Olemme laadullisesti toisella tasolla, kun yliopiston rehtori lähtee kyselemättä peesaamaan jotakuta intellektuaalisesti ilmeisen vajaakehittynyttä mielensäpahoittajaa ja nostaa esille kysymyksen mielipiteenvapauden törkeästä loukkaamisesta tuosta vain, kuin kaikkein luonnollisimpana asiana.

Täytyy vain toivoa, että tämä syväsukellus taittuu alkuunsa ja Jyväskylänkin yliopisto kykenee palaamaan sille normaalille älylliselle ja moraaliselle tasolle, jota normaali länsimainen traditio edellyttää.

Muuten vaarana on, että saamme, ei ainoastaan uuden Pirkkalan, joka sentään oli tarkoitettu tieteelliseksi kokeeksi. Hirveä ajatus on, että voisimme saada nyt kulttuuriimme ratkaisevan annoksen sitä laadullisesti uutta totalitarismia, jollaisesta Orwell on kertonut.

Voi vain toivoa, että Jyväskylän mielensäpahoittajan jutussa ilmenevä ajattelutapa ei sentään tulisi leimaamaan koko sitä maailmanaikaa, johon olemme siirtymässä. Nyt tarvitaan katumusta ja anteeksipyyntöjä.

Timo Vihavainen to 09.08. 22:24

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10. 22:34

Tiitisen satupuu?

ma 15.10. 23:23

Legioonien aika

la 13.10. 23:03

Naisten maailmanaika

pe 12.10. 20:46

Kuka kenet?

to 11.10. 22:57

Hurskaan miehen Siperia

ke 10.10. 23:08

Läylemmäksi lankeavi

ti 09.10. 22:17

Neron osa

ma 08.10. 23:49

Tieteen tanhuvilta

su 07.10. 09:43

Keskustajääkäri

la 06.10. 10:46

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Sananvapaus uhattuna Suomessa ja somessa

pe 12.10.2018 20:50

Professorin Ajatuksia

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

ti 16.10.2018 22:33

Jukka Hankamäki

"Uusi normaali" toteutumassa myös Suomessa

to 11.10.2018 23:01

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunta ei ole yhtiökokous hyvä Juha!

ti 16.10.2018 22:35

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Avoin raja Afganistanista Suomeen?

ke 10.10.2018 12:25

Olli Pusa

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

pe 12.10.2018 23:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreä moraaliposeeraaja, faktantarkistaja ja JSN:n jäsen Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaussyytteen

pe 12.10.2018 13:17

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10.2018 22:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40