Blogi: Timo Vihavainen, su 12.08.2018 20:10

Pederastian ihanuus ja kurjuus

Pederastian ihanuus ja kurjuus

 

Professori Tapio Puolimatka kirjoitti taannoin artikkelin, jossa hän ounasteli nykyisessä kulttuurissa ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan olevan trendejä, jotka saattavat johtavaa kohti pedofilian hyväksymistä.

En nyt puutu siihen, että ajatus joissakin tomppelimaisissa reaktioissa leimattiin rienaavaksi ja peräti kunnianarvoisaa homoseksuaalista kansanosaa häpäiseväksi, vaikka koko asiaa ei mitenkään käsitelty, mahdollisesti toki ajateltiin.

Puolimatkan selostama näkemys tukeutui osaltaan siihen, että pyrkimyksiä pederastian eli poikarakkauden tekemisestä hyväksyttäväksi voidaan jo havaita.

Koska niillä, jotka skandaalimaisesti hyökkäsivät professorin artikkelia ja hänen henkilöään vastaan, ei ilmeisesti ollut alkeellistakaan kykyä saati halua ymmärtää lukemaansa, olisi ruudin tuhlaamista yrittää sen joukon kanssa argumentoida normaalilla tavalla.

Kun joka tapauksessa näyttää siltä, ettei käsitys pederastiasta yleisessä tietoisuudessa ole kovin kirkas, kannattaa ehkä nostaa esille muutamia klassikoiden näkemyksiä asiasta.

Pederastiahan oli muinaisessa Kreikassa tunnettu ja hyväksytty instituutio, jossa vanhemmat miehet ottivat suojateikseen poikia, joiden kanssa he olivat homoseksuaalisessa suhteessa.

Tunnemme asiaa muun muassa Platonin dialogeista, joista Pidot keskittyy juuri rakkauden olemuksen pohtimiseen ja paljolta juuri pederastiaan.

Mainittakoon, että Pitojen tapahtumapaikaksi mainitaan juopottelulle uhratun illan jälkeinen päivä, jolloin ajatus lentelee vapaana ja jolloin nautitaan viiniä vain varovasti, eikä juopumukseen asti.

Toki jotkut sitä huolimatta ovat kelpo lailla päissään, kuten Aristofanes, joka ei kykene pitämään puhetta vuorollaan, koska on alkanut nikotella. Seuraan saapuva Alkibiades puolestaan on kelpo lailla hutikassa, mikä näkyy jo hänen kantamistaan seppeleistä ja myös hänen avomielisestä jaarittelustaan, joka koskee suhdetta Sokrateehen.

Pidoissa esitetään Platonin kuuluisa käsitys rakkaudesta ihmisen puolikkaiden yhtymisenä, mikä vasta tekee heistä kokonaisia. Rakkauden eri lajeista siinä puhutaan paljonkin eri henkilöiden suulla eikä ole aina ilmeistä, mikä mielipide tulee Platonilta itseltään. Sokrateen suuhun laitetut puheenvuorot joka tapauksessa ovat ilmeisesti sellaisia.

Aristofanes esittää puheenvuorossaan, kun pystyy sen pitämään, että sellaiset naiset, jotka on lohkaistu naissukupuolesta, eivät välitä paljon miehestä, vaan taipuvat enemmän naisten puoleen ja tätsä suvusta syntyvät naisia rakastavat naiset.

Ne taas, jotka on lohkaistu (Zeuksen toimesta) miessukupuolesta, tavoittelevat sitä, mikä on miehekästä ja miessukupuolen osina he rakastavat poikaiällään miehiä ja iloitsevat saadessaan maata miesten kanssa ja näitä syleillä ja nämä ovat pojista ja nuorukaisista parhaita, koska ovat luonnostaan miehekkäimpiä.

Jotkut sanovat heitä häpeämättömiksi, mutta valehtelevat, sillä nuo eivät tee niin häpeämättömyydestä, vaan rohkeudesta, miehuudesta ja miehekkyydestä, rakastaen sitä, mikä on heidän kaltaistaan. Siitä meillä on varma todistus: vain sellaiset miehet antautuvat aikuisina valtiolliseen toimintaan.

Tässä siis komediakirjailijan puheenvuoro, joka ilmeisesti joka tapauksessa oli täysin vakava ja kunnioitettava argumentti. Kuten huomataan, siihen liittyi myös viittaus homoseksuaalisen suhteen häpeällisyydestä. Ainakin ymmärtämättömät saattoivat nähdä asian sillä tavoin.

Esimerkillinen Sokrates rakasti Alkibiadeen kertoman mukaan kauniita poikia ja kauneutta yleensäkin. Kuitenkaan kaunis Alkibiades ei onnistunut viettelemään häntä seksiin, vaikka tilaisuuksia oli yllin kyllin.

Oikea poikarakkaus näyttää Platonin mielestä olleen tie kohti ylempää kauneuden ja yleensä hyveen rakastamista. Faidros-dialogissa Platon esittää, että ihmistä vie elämässä eteenpäin kaksivaljakko. Toinen hevonen on hyvä ja säyseä ja toinen villi ja kuriton.

Mikäli jälkimmäiset saavat vallan miehen ja hänen lemmikkipoikansa välisessä suhteessa, voi seurata fyysinen yhtyminen, joka kuitenkin selvästi esitetään häpeällisenä.

Se, joka on turmeltunut tai kehittymätön ei joudu syvän kunnioituksen valtaan kauneutta katsellessaan, vaan pyrkii himokkaasti nelijalkaisen tavalla nousemaan päälle ja siittämään lapsia eikä hillittömästi yhtyessään pelkää eikä häpeä tavoitella luonnonvastaista himon tyydytystä.

Jos paremmat henkiset voimat saavat vallan, ne johtavat säännölliseen elämäntapaan ja filosofiaan ja sellaiset ihmiset viettävät elämänsä täällä maan päällä onnellisina ja hyvässä sovussa, koska ovat itseänsä valliten ja siveinä lannistaneet sen osan sielua, jossa asuu kehnous ja vapauttaneet sen, jossa asuu hyve ja… siten saavuttaneet suurimman hyvän, mitä inhimillinen tervemielisyys ja jumalallinen hulluus kykenee ihmiselle hankkkimaan.

Sielun ja ruumiin kurittomuus, joka johtaa yhtymiseen, tosin on sitä, mitä ihmisten suuri ujoukko hoi polloi pitää onnellisimpana. Kehittyneimmät ihmiset kuitenkin tekevät niin vain harvoin, esimerkiksi päihtyneinä tai muuten varomattomassa tilassa, koska heidän täysi ymmärryksensä ei anna siihen suotumustaan.

Platonin tekstit ovat toki hyvin vanhoja ja siis arvatenkin aikaansa seuraavien henkiöiden mielestä vanhentuneita. Rohkenen siitä huolimatta ottaa vapauden tehdä omia hyvin vaatimattomia reunahuomautuksiani tämän yhäkin jollakin tavalla merkittävänä pitämäni auktorin teoksiin. Toivon, ettei asia järkytä ketään lukijaa.

Niin sanottu  platoninen rakkaus on siis, kuten voidaan todeta, hyvin homoseksuaalisesti värittynyttä ja aivan erityisesti se askartelee pederastian eli poikarakkauden parissa.

Kuten jo Pidoista ja Faidroksesta voi todeta, pojat eivät useinkaan jaksaneet erityisesti innostua itseään vanhempien miesten lähentelyistä. Sitä paitsi nuo pojat olivat usein aivan nuoria, eikä heillä vielä kasvanut parta, joten voimme arvioida heidän olevan nykyistä suojeluikärajaa nuorempia.

Itse homoseksuaalista aktia ei Platonin dialogien perusteella voi suinkaan arvioida edes antiikin kreikkalaisten pitäneen kauniina ja puhtaana asiana, vaan siihen liittyi selvästi häpeää. Platoninen rakkaus sanan korkeimmassa mielessä, esimerkiksi Sokrateen toteuttamana olikin kokonaan henkistä, eikä parhaimmillaan lainkaan alentunut seksiin, mihin kuitenkin aina joskus jouduttiin ihmisen sielun syntisen komponentin tähden.

Saattaa toki olla, että ne, jotka nykyään haaveilevat ihanasta ja joka suhteessa harmonisesta homoperheestä ja loputtomasta seksistä, pettyvät ja suorastaan suuttuvat Platoniin, joka sentään hyväksyi pederastian instituutiona. Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen yleensä oli hänellä joka tapauksessa selvästi varauksellinen.

 Aikoinaan oli meillä sangen suosittu se O.V. Kuusisen lausahdus, jonka mukaan varaukseton suhtautuminen Neuvostoliittoon on jokaisen oikean kommunistin tuntomerkki.

Muutettavat muuttaen voidaan Neuvostoliiton tilalle nyt pistää homoseksualismi, vapaa liikkuvuus ja globalisaatio. Oikeamielisen suuttumuksen korkein astehan tunnetaan nykyään nimellä mielensä pahoittaminen ja se on erityisesti vähemmistöryhmien hallussaan pitämä oikeus.

Koska antiikin mestari ei enää ole käytettävissä hyökkäysten kohteena, voidaan hyökkäykset ja mielipaha suunnata myös viestin tuojaa vastaan.

Voin kertoa, että yllä käytetyt Platonin tekstit on julkaissut WSOY niteessä Viisi tutkielmaa, vuonna 1961. Siinä esitetyt näkemykset eivät ole yhteneväisiä uusimpien amerikkalaisten ajatuksenjuoksujen kanssa ja saattaa olla, että sitä on ennen pitkää saatavissa vain karsittuna laitoksena. Kehotankin asiasta kiinnostuneita hankkimaan omat kappaleensa mahdollisimman pian.

Timo Vihavainen su 12.08. 20:10

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10. 22:34

Tiitisen satupuu?

ma 15.10. 23:23

Legioonien aika

la 13.10. 23:03

Naisten maailmanaika

pe 12.10. 20:46

Kuka kenet?

to 11.10. 22:57

Hurskaan miehen Siperia

ke 10.10. 23:08

Läylemmäksi lankeavi

ti 09.10. 22:17

Neron osa

ma 08.10. 23:49

Tieteen tanhuvilta

su 07.10. 09:43

Keskustajääkäri

la 06.10. 10:46

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Sananvapaus uhattuna Suomessa ja somessa

pe 12.10.2018 20:50

Professorin Ajatuksia

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

ti 16.10.2018 22:33

Jukka Hankamäki

"Uusi normaali" toteutumassa myös Suomessa

to 11.10.2018 23:01

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunta ei ole yhtiökokous hyvä Juha!

ti 16.10.2018 22:35

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Avoin raja Afganistanista Suomeen?

ke 10.10.2018 12:25

Olli Pusa

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

pe 12.10.2018 23:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreä moraaliposeeraaja, faktantarkistaja ja JSN:n jäsen Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaussyytteen

pe 12.10.2018 13:17

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10.2018 22:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40