Blogi: Timo Vihavainen, ke 15.08.2018 22:24

Kun kone lukee

Kun kone lukee

 

Ben Blatt, Nabokov’s Favourite Word is Mauve. The Literary Quirks and Oddities of our Most-loved Authors. Simon & Schuster 2017, 271 s.

 

Suuret kirjat ovat suuria ja kehnot ovat roskaa. Vladimir Nabokov sijoitti jälkimmäiseen kategoriaan amerikkalaiset bestsellerit, tarkoittamatta luultavasti, että puhui jokaisesta tapauksesta (kaikki kehnot kirjat ovat roskaa ja kaikki amerikkalaiset…).

Kirjallisuudessa ihminen joutuu lukemaan ja kokemaan asioita, joita ei ole hänelle selvästi esitetty eikä aina voidakaan selvästi ja tarkasti esittää. Ehkä me juuri siksi niin paljon tarvitsemme kaunokirjallisuutta ja sitä rakastamme.

Olipa miten tahansa, Nabokov on yksi niistä kirjailijoista, jotka Ben Blatt on ottanut mukaan anglosaksisen kirjallisuuden kärkijoukkoon, jonka laatua hän tutkii tietokoneen avulla.

Itse asiassa kysymys ei ole valinnasta. Blattin käytössä on valtava aineisto, toisinaan miljoonien sanojen tekstikorpukset, joita hän nuohoaa kehittämiensä ohjelmien avulla. Näillä aineistoilla ja metodeilla on mahdollista saada vastauksia jopa naiivin yksinkertaisiin ja siksi mahdottomilta tuntuviin kysymyksiin kuten: kirjoittavatko amerikkalaiset äänekkäämmin kuin britit?

Vastaus on muuten myönteinen. Amerikkalaiset todella käyttävät enemmän kovaa ääntä ilmaisevia sanoja kuin brittikollegansa. Muitakin eroja veljesten välillä on. Monet sanat ovat toisen osapuolen englannissa niin harvinaisia, että ne suurella varmuudella kertovat, kumpaa kirjoittaja edustaa, ainakin usein toistuessaan.

Tällaisiin sanoihin kuuluu esimerkiksi brilliant, mistä ei vielä pidä tehdä päätelmiä amerikkalaisen kulttuurin tasosta. Ne voi ja on syytä tehdä muun aineiston perusteella ja ne ovat silloin vakuuttavampia.

Yhtä kaikki, Blattin algoritmit ovat kiehtovia ja tulokset usein vähintäänkin huvittavia, mikä on jo saavutus sinänsä.

Blatt tutkii niin miesten ja naisten erilaisia tapoja kirjoittaa, kuin välimerkkien käyttöä, romaanien aloitusta ja lopetusta ja jopa kirjojen kansia ja sitä, miten suurella kirjoittajan nimi niissä on painettu.

Kliseet eli suomalaisittain pikemmin fraasit tarjoavat myös herkullisen aiheen.

Muuan kirjoittajaa vaivannut kysymys on, voiko hyvän ja huonon kirjan tunnistaa objektiivisesti, tietokoneella.

Vaikka on toki selvää, ettei kirja ole enempää hyvä kuin huono siksi, että käyttää tiettyjä kliseitä tai välimerkkejä tai englannin –ly –loppuisia adverbejä, näyttää siltä, että erot ovat suuria ja paremmat kirjat voidaan objektiivisesti erottaa. Tämä koskee myös saman kirjoittajan tekstejä.

Toki esimerkiksi fraasit ovat ensi kertaa esiintyessään tuoreita, eikä yllätä, että niitä tavataan klassikoilla.

Kirjoittaja etsii myös huonon kirjan tuntomerkkejä. Klassinen esimerkki huonosta aloituksesta on luonnon kuvaus: Oli synkkä ja syksyinen yö (It was a dark and stormy night…), mutta onko sekään välttämättä huono?

Ei tietenkään. Kirjallisuus pyrkii niin syvälle ajattelumme rajoille, ettei hyvän kirjallisuuden osoittaminen kvantitatiivisin keinoin taida useinkaan olla mahdollista. Joskus se kyllä on. Nyrkkisäännöt, sellaiset kuin show, don’t tell ovat yleensä aina päteviä. Jo Goethe sanoi saman asian: Schaff Bilder, Künstler, rede nicht!

Laiska kirjoittaminen, jossa käytetään paljon adjektiiveja ja adverbeja, saattaa tosiaan olla puuduttavaa lukijalle. Toisaalta myös ylenmääräinen konstikkuus vähentää luettavuutta ja tympäisee, kun sen huomaa tekemällä tehdyksi.

Blatt esittää kirjassaan huomattavan määrän tuloksia ja selostaa myös käyttämiään metodeita, jotka auttavat ymmärtämään, millä pohjalla päätelmät ovat ja millaisia muita teitä asioiden tutkimiseen olisi olemassa.

Saattaa olla, että kaikkein ilmeisimmät tulokset ovat tässä kirjassa kiinnostavimpia, ainakin ne lyövät korvalle sitä muodikasta huuhaata, joka aivan ensimmäisenä tunkeutui juuri kirjallisuuden tutkimukseen.

Ajatelkaamme sellaisia lauseita kuin he/she screamed. Kumpi sukupuoli esittää useammin toisen kirkumassa?

Klassisessa anglosaksisessa kirjallisuudessa miehet esittävät naisen kaksi kertaa useammin kirkujana kuin miehen. Naiset tekevät samoin.

Onko tämä merkittävä tulos vai ei? Sehän heijastaa reaalimaailmaa, jossa kirkujia ovat nimenomaan naiset. Tulokset eivät kuitenkaan ole kauttaaltaan näin banaaleja.

He/she grinned esitetään samoin monta kertaa useammin miehiseksi tapahtumaksi molempien sukupuolten toimesta ja tämä koskee niin klassista, kuin populaarikirjallisuutta.

He/she sobbed poikkeaa edellisistä. Mies ei nyyhkytä fiktiossa, jos miehet ovat kuvittelemassa. Naiset kuvittelevat toisin.

Kun tullaan seksiin, ovat odotukset nimenomaan toisen osapuolen aktiivisuuden suhteen korkealla: he/she kissed on koko kirjallisuudessa miehillä naisvoittoinen tapahtuma ja naisilla miehinen. Eroottisessa kirjallisuudessa naiset kertovat miesten olevan paljon naisia aktiivisempia, miesten kirjoittamissa teksteissä taas vallitsee tasa-arvo, käyttääkseni tähän yhteyteen kuulumatonta ilmausta.

Mitä naisten näkyvyyteen tulee, se on kirjallisuudessa pienempi kuin miesten, mikäli indikaattorina pidetään he/she pronominia. Mainittakoon kuitenkin, että New York Timesin 50 viimeaikaisessa  naisen kirjoittamassa bestsellerissä vain 17 käytti useammin sanaa she ja 33 sanaa he.

Todistaako tällainen yhtään mitään mistään?

Olisi ainakin typerää mitata näillä indikaattoreilla sukupuolten (niiden kahden) tasa-arvoa. Näkyvyydestä voinee sen sijaan puhua, mutta sen olettaminen, että kyseessä olisi jonkinlainen epäkohta, veisi ajattelun jo Helsingin Sanomien kulttuuriosaston tasolle.

Joka tapauksessa tietokoneen käyttö tällaisessa yhteydessä ei ole vailla mielenkiintoa. Myös muilla kielillä kuin englanniksi kirjoitettu kirjallisuus ansaitsee tämän käsittelyn, jota voinee lähes rajattomasti muunnella eri kirjailijoiden ja kirjallisuudenlajien ja niiden kehityksen tutkimisessa.

Timo Vihavainen ke 15.08. 22:24

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10. 22:34

Tiitisen satupuu?

ma 15.10. 23:23

Legioonien aika

la 13.10. 23:03

Naisten maailmanaika

pe 12.10. 20:46

Kuka kenet?

to 11.10. 22:57

Hurskaan miehen Siperia

ke 10.10. 23:08

Läylemmäksi lankeavi

ti 09.10. 22:17

Neron osa

ma 08.10. 23:49

Tieteen tanhuvilta

su 07.10. 09:43

Keskustajääkäri

la 06.10. 10:46

blogit

Vieraskynä

Julkisen palvelun median arvopohja: Tanska

la 13.10.2018 23:10

Juha Ahvio

Sananvapaus uhattuna Suomessa ja somessa

pe 12.10.2018 20:50

Professorin Ajatuksia

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

ti 16.10.2018 22:33

Jukka Hankamäki

"Uusi normaali" toteutumassa myös Suomessa

to 11.10.2018 23:01

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Jätetäänkö nuoriamme kuolemaan?

ke 17.10.2018 01:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunta ei ole yhtiökokous hyvä Juha!

ti 16.10.2018 22:35

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Avoin raja Afganistanista Suomeen?

ke 10.10.2018 12:25

Olli Pusa

Aki Kangasharju ja asuntovirsi

pe 12.10.2018 23:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Punavihreä moraaliposeeraaja, faktantarkistaja ja JSN:n jäsen Johanna Vehkoo sai kunnianloukkaussyytteen

pe 12.10.2018 13:17

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Jonkin sortin sakkia

ti 16.10.2018 22:34

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40