Blogi: Timo Vihavainen, ke 15.03.2017 09:49

Hartaat harrastajat

Diletantismin rehabilitoinnista

Se, joka on joskus ollut poika, muistaa varmasti, miten riemukasta oli, kun alkutekijöihinsä puretun moottorin sai koottua ja peräti vielä käynnistettyä.

Silloin unohtui, etteivät kaikki osat enää mitenkään mahtuneet mukaan ja että jossakin kohtaa ehkä oli väännetty jengat sekaisin tai tehty muita töllön töitä. Se nyt vaan toimi!

Sama koskee tietenkin itse rakennetun lennokin nousua ilmoja valloittamaan, maan täräyttämistä omatekoisen räjähteen (tällaiset työt ovat hyljättäviä!) voimalla ja muuta vastaavaa. Suotta ei Joka poika-lehdessä vakuutettu, että tällaisina hetkinä poika unohtaa kaikki ne pahat vaikutteet, joita erinäiset juipit saattoivat tarjoilla nuorten esikuviksi.

Luova työ on luovaa työtä. Jos haluaa, että työ tehdään kunnolla ja osaavasti, on se annettava ammattimiehelle. Jos haluaa nauttia luomistyöstä, kannattaa tehdä itse ja varautua pahimpaan. Siinä on tärkeä osa asian viehätystä.

Ammattimies ei ole harrastelija, mutta jälkimmäisiäkin on monenlaisia. Kerran tässäkin maassa ilmestyi lehti nimeltä Harrastelija. Sen päätoimittaja oli Osmo A. Wiio, joka sittemmin ammatikseen tutki ja opetti kommunikaatiota.

Vanhassa Harrastelijassa sen sijaan tehtiin mitä mieleen saattoi juolahtaa. Haulikon panokset rakennettiin alusta loppuun itse, hylsyjä lukuun ottamatta. Jopa nallien kuoret naputeltiin pellistä ja täytettiin omatekoisella aloiteräjähteellä. Toimivat reseptit löytyivät sekä niihin että ruuteihin. Jopa haulit valettiin itse.

Mutta ei Wiion harrastus tähän rajoittunut. Hän neuvoi myös, miten ihan itse rakennetaan skootteri. Hän oli jopa keksinyt sille uuden nimen: moottorilauta. Lisäksi, kiinnostavinta päätä selostaakseni, neuvottiin, miten valmistetaan ilokaasua. Homma oli hyvin helppo ja sitä hengitettäessä todella syntyi erikoinen, puuduttava tunne, kuten oli luvattu.

Mainio mies oli joka suhteessa tuo Wiio ja hänen kirjansa (Harrastelijan kirja, koosteHarrastelija-lehtien aineistosta) oli ehkä alan paras. Vanhempi klassikko oli Ilmari JäämaanNuoren kokeilijan ja keksijän kirja, jossa opetettiin jopa radiopuhelimen valmistus.

Hieman nuoremmille oli sodan jälkeen tarjona Alvar Wilskan Sampo-kirja, joka opetti tekemään melkeinpä mitä vaan ja jopa antoi vinkkejä siitä, miten olisi mahdollista kerätä hieman rahaa tarvikkeiden hankkimiseen. Kotikemistin reseptikirja opetti muun muassa rakettien valmistamista.

Nythän tuon entisen Harrastelijan tilalla on Tekniikan maailma-niminen lehti. En oikein tiedä, mikä adjektiivi kuvaisi lehteä parhaiten, mutta Sen ymmärrän, etteiharrastelijamainen sopisi sille alkuunkaan. Loukkaantuneet tilaajat peruisivat ennen pitkää tilauksensa ja vaatisivat rahat takaisin.

Harrastelijahan on pejoratiivinen sana. Vaikka sen kantana on niinkin vakava ja kunnioitusta herättävä sana kuin hartaus, tuntuu sana viestivän lyhytjännitteisestä maistelusta ja vähemmän kunnioitettavasta, ehkä jopa leikkisästä asenteesta asioihin.

Kun nykyään sanotaan harrastus, ymmärtää jokainen, että kyseessä on saman lajin vakavamielinen hartaus kuin aikoinaan niissä kahden tunnin kirkonmeiningeissä, joita lasten oli vakavina kuunneltava sielunsa autuuden turvaamiseksi. Nykyaikainen harrastus merkitsee koirakoulun tapaista, maksettua dresseerausta, johon lapsi viedään säännöllisin väliajoin ja yritetään leipoa hänestä ammattilaiseksi kelpaavaa yksilöä.

Kaiken lähtökohtana tai pikemmin tavoitteena on tiettyjen taitojen moitteeton hallitseminen ja nousu tavallisen ei-harrastajan yläpuolelle. Toki tämä onnistuu paremmin vain pikkuruiselta joukolta, mutta ehkäpä ne loputkin voivat sitten hieman ylpeillä erinomaisuudestaan verrattuna niihin, jotka eivät harrasta.

Itse olin kovin tyytyväinen, kun poika halusi lähteä pois koirakoulusta. Sen sijaan hän on niitä, joille voisi lahjoittaa ”unelmien työkaluvaunun” ellei hänellä jo sellaista olisi. Bravo!

Harrastaja on epäilemättä hieman eri sana kuin se pejoratiivinen harrastelija, jota Wiio vielä häpeilemättä käytti. Se on jokseenkin samansisältöinen kuin amatööri (ransk.amateur) eli rakastaja. Samaahan tarkoittavat myös saksan Liebhaber ja venäjän ljubitel ja myös espanjan aficionado, jota nykyään on ruvettu myös englannissa käyttämään, tosin kai enempi makuihin ja mieltymyksiin liittyen.

Rakkaus nyt on aina hieno asia, ilmeni se nyt sitten vaikka homopornona, kuten meille nykyään vakuutetaan. Mutta ehkäpä sen kuitenkin pitää olla aina vakavaa, mielellään jonkinlainen obsessio?

Tämä tulee mieleen, kun ajattelee, että sanalla diletantismi on sen sijaan huono kaiku. Sehän viittaa kevytmielisyyteen, valikointiin ja maisteluun, herkutteluun. Ymmärtääkseni sen kantana on kuitenkin sama lego-verbi kuin delegoinnissa tai noiden palikoiden nimessä. Kovin lähellä se joka tapauksessa tuntuu olevan rikosta tai hairahdusta, delictum, vaikka sen oikea kanta kai onkin deliciae eli mielihyvää ja huvia tarkoittava sana.

Corpus delicti eli rikoksen teon väline, vaikkapa savuava ase tavataan henkilöltä, joka yllätetään in flagrante delicto. Ehkäpä tätä voi soveltaa myös harrastelun välineisiin, vaikkapa saksofoniin sellaisen henkilön käsissä, joka ei oikeasti osaa soittaa? Sen jälkeen tulee seurata asianmukainen rangaistus, jollaisia nykyään toki sovelletaan hyvin miedoissa muodoissa, kuten jo aikooinaan Cesare Beccaria on opettanut tekemään uraauurtavassa teoksessa Dei delitti e delle pene.

Diletantismissa tuntuu kuin tuntuukin olevan jotakin kartettavaa ellei peräti rikollista ja kukapa oikein uskaltaakaan sanoa siitä pitävänsä tai olevansa sellainen ainakin jollakin alueella?

Hassu juttu, sillä kukaan meistä ei voi olla ammattilainen kaikilla aloilla. Mikäli haluaa varmasti välttyä diletanttiudelta, on pakko jättää kokonaan innostumatta asioista, joita ei hallitse ammattilaisen tavoin.

Lapsetkin on siis nykyaikaiseen tapaan paras panna repetiittorin vetämiin harrastuksiin mielellään jo kolmivuotiaina ja estää heitä lankeamasta joutavuuksiin, kuten ennen ehkäistiin itsesaastutusta ja muita kammottavia, mutta tavallaan miellyttäviä paheita.

Tämäpä se taitaa olla nykyajan näkemys harrastelemisesta. Osmo A. Wiioa tulee ikävä ja mieleen hiipii myös epäilys siitä, että diletantismin halveksijat eivät oikein taida ymmärtää, mistä on kysymys. Myös Egon Friedell, muuan historiankirjoituksen omalaatuisia neroja, korosti olevansa ennen muuta diletantti…

Timo Vihavainen ke 15.03. 09:49

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44