Tänä aamuna (28.8.2018) Ylen uutistenlukija Tommy Fränti kertoi, että Saksan Chemnitzissä ottivat yhteen ÄÄRIOIKEISTO ja HEIDÄN VASTUSTAJANSA.

Saksalainen perinteinen media yhdistää Ylen mainitsemiin vastustajiin sanan vasemmisto.

Toisin sanoen Yle käyttää kaikista Saksan nykyisestä kehityksestä huolestuneista ihmisistä nimitystä ”äärioikeisto”. Sen sijaan Yle ei yhdistä sanaa ”vasemmisto” väkivaltaisesti käyttäytyvään ja esimerkiksi poliisia aktiivisesti kivittävään ja häiriköivään sekä yhteistä ja yksityistä omaisuutta vahingoittavaan ryhmään, jonka tiedetään linkittyvän Saksan anarkisteihin ja autonomivasemmistoon. Joissain tapauksissa yhteyksiä on nähty myös vasemmistopuolue Linkeen.

Miksi toimittajakunta suojelee niin innokkaasti äärivasemmistoksi luokiteltavia tuholaisia?

Berliinissä asuvan vapaan toimittajan Pertti Rönkön fb-kommentti kertoo sen, mitä suomalaiset valtamediat eivät halua viestiä kansalaisille:

"Nyt kysytään Saksassa, miten paljon valtiovallan ja median yritys kääntää Chemnitzin eiliset veriteot puhtaaksi äärioikeistolaisongelmaksi kiristi entisestään monien pinnaa ja kuumensi maanantain mielenosoitukset aggressiiviseksi mellakaksi.

Chemnitzin eiliset ja tämän päivän tapahtumat osoittavat, että suuri osa saksalaisista on kurkkuaan myöten täynnä lähes päivittäin tapahtuvista veitsi-iskuista ja muista väkivallanteoista. Kun palstoja lukee, niin käy selväksi, että yhä useampi saksalainen on saanut tarpeekseen monien vastuullisten poliitikkojen ja valtamedian tavasta vähätellä kansalaisten pelkoa, kaunistella tosiasioita ja unohtaa kokonaan veriteon uhrit ja heidän omaisensa. Eräs yleisöstä kirjoittaa, että Saksassa joutui tänään tuomiolle kansalaisten huoli veitsillään ihmisten kimppuuna hyökänneiden tekijöiden sijasta."

Toivottavasti suomalaiset heräävät todellisuuteen ajoissa. Että ei käy kuten Ruotsissa ja Saksassa.

Yleisradion tapa lokeroida yhteiskunnan kehityksestä huolestuneet ihmiset äärioikeistolaisiksi on vaarallista leikkiä. Yle ja muu suomalainen valtamedia saattaavat onnistua vielä jonkin aikaa harhauttamaan kansalaisia, mutta mitä tapahtuu, kun ihmisten sisällä vellova epäily ja viha eskaloituvat ja he ymmärtävät kuinka pitkään kansalaisten rahoittama valtiollinen media on huijannut toimittajien palkan maksavia ihmisiä?

Eikö toimittajilla ole minkäänlaista vastuuntuntoa siitä, millä tavoin he toiminnallaan lietsovat kansaa?

Toimittajien moraalista en enää kysy mitään, koska en ole sellaista [moraalia] enää moneen vuoteen löytänyt toimittajajoukon enemmistön parista.

Ideologinen agendajournalismi on yhteiskunnallisesti vaarallista, kun sitä harjoittaa valtiollinen, kansan rahoittama media. Sen sijaan agendajournalismi on tietyllä tavalla ymmärrettävää, jos sitä harjoittaa yksityinen media, joka osoittaa toistuvasti tukea jollekin tietylle poliittiselle ideologialle tai jollekin puolueelle.

Tällaisia puolueellisia medioita ovat esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Iltalehti. Helsingin Sanomat on selkeä vihervasemmiston sanansaattaja, Iltalehti puolestaan kokoomuksen äänenkannattaja.

Yleisradiossa vallitsee edelleen neuvostoajoilta tuttu henki, joka tarkoittaa sitä, että Yle pimittää olennaista tietoa, jos sen [tiedon] kertominen on negatiivinen asia Ylen arvostaman tai pelkäämän hegemonian näkökulmasta.

Vaikuttaa siltä, että Yle ei uskalla tai halua olla tasapuolisen kriittinen vaan orjailee olettamaansa hegemoniavaltaa.

Maahanmuuttokriittiset ovat varoitelleet jo yli vuosikymmenen ajan kehityskulusta, joka tulee johtamaan vandalismiin ja väkivaltaan, jopa tietynlaiseen matalan intensiteetin sotaan.

Jos tarkkoja ollaan, Eurooppa on läntisen puolen osalta jo nyt osittaisessa sotatilassa. Eivät kai sotilaat huvikseen ole osallistuneet yhteiskunnallisiin kuri- ja valvontatehtäviin joissain Euroopan valtioissa? Esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa sotilaat ovat olleet kadulla yhteiskuntarauhaa turvaamassa. Ruotsin pääministerikin ehti jo tammikuussa 2018 kysellä julkisesti pitäisikö armeijan astua mukaan kuvioon.

Eikö tämä tarkoita, että ”sodan tila” on jo tunnistettu, johon [tunnistamiseen] terrorismia tutkinut sotatieteen tohtori, kapteeni Antti Paronen viittasi Turun terrori-iskun jälkeen?

En ole ymmärtänyt vuosikausiin, miksi suomalainen valtamedia on tukenut niin innokkaasti kehitystä, jonka lopputuloksesta ei ole ollut enää vuosiin mitään epäilystä.

Ovatko toimittajat jollain tavoin rajoitteisia ajattelussaan? Eikö heidän älyllinen kapasiteettinsa riitä näkemään omaa nenänpäätä pidemmälle? Eikö heitä huoleta omien läheisten tulevaisuus yhteiskunnassa, jonne muodostuu alueita, joilla ei ole turvallista kulkea edes päiväsaikaan? Miksi toimittajakunta vaikuttaa pölkkypäiseltä? Ovatko toimittajat niin sidoksissa ideologiseen ajatteluun, että järki on sumentunut?

Tutkimusten mukaan toimittajien enemmistö edustaa vihervasemmistoa. Tämän tiedon perusteella voisi ilkeämpi ihminen päätellä, että useat poliittiset - sekä uutis- ja ajankohtaistoimittajat suorastaan toivovat yhteiskunnan romahtamista. Kuten tiedetään, johtavat ideologit politiikan vasemmalla laidalla ovat aina ajatelleet ja hyväksyneet, että vallankumous vaatii uhrinsa.

Jos kyse on ideologisesta toiminnasta, on kysyttävä eivätkö Neuvostoliitto, Kamputsea, Venezuela ja monet muut esimerkit ole opettaneet mitään median edustajille? Eikö olisi jo syytä uskoa, että ihmiskunta ei tule koskaan katsomaan poliittisesti samaan suuntaan?

Tosiasioiden ja historian valossa pyrkimys aitoon demokratiaan, joka pitää sisällään laajat kansalaisvapaudet, on paras tae hyvän yhteiskunnan syntymiselle ja yhteiskuntarauhalle. Mistä syystä median edustajat ovat niin hanakoita tuhoamaan kaiken sen, mitä on onnistuttu rakentamaan kohtuullisen lähellä demokratiaa toimivien yhteiskuntien avulla?

Toinen aitoa demokratiaa ja rauhaa tuhoava taho ovat globaalikapitalistit, siis ne, jotka haluavat ulottaa taloudellisen valtansa kaikkialle maailmaan. He ovat kommunistijohtajiin verrattavia paholaisia, joiden päämääriä tulee aina vastustaa.

Kannattaa miettiä mitä tapahtuu, kun taloudellinen valta keskittyy harvojen käsiin. Useiden maiden talouksia horjuttanut George Soros on hyvä esimerkki henkilöstä, joka korottaa itsensä jumalan asemaan.

Miksi Suomen valtiollinen media Yleisradio suhtautuu myönteisesti peliin, jonka lopputulos ei kaiken todennäköisyyden mukaan ole rauhan ja rakkauden yhteiskunta vaan jonkinlainen Orwellin Eläinten vallankumous –kirjan mukainen teemakylä?

PS. Toimittajissa on positiivisia poikkeuksia, mutta toistaiseksi he ovat kovin harvinaisia näkyjä valtamedian piirissä.